Leikittekö te oikeesti...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onko näin?
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
O

Onko näin?

Vieras
Lastenne kanssa? Siis kuinka moni teistä oikeesti istuu lattialla ajelemassa autoilla tai leikkimässä nukeilla? Meillä siis tilanne.. 3 pientä lasta, pienillä ikäeroilla. Minä ollut tämän koko ajan kotona, ensin yhden, sitten kahden ja nyt puoli vuotta 3 lapsen kanssa, mies käy töissä.. Meillä on omakotitalo jonka käytännössä hoidan yksin.. Kaikki ruuat teen minä.. Parhaimpana, mieheni on ollut nyt kuukauden päivät kesälomalla ja saatiin hirveä riita siitä aikaseks kun minä en leiki lasteni kanssa ;) Joo, mieheni kyllä ihan oikeesti leikkii ja touhuaa noiden kans, mutta vain näiden kahden vanhemman! Vauva jää aina mun hoidettavaks ja siinä sit kun se nukkuu niin yritän saada kaikki kotityöt tehtyä, ruuat laitettua jne jne.. Sanoin et ei ehkä ihan oo leikki ekana mielessä kun hetken sais hengähtää ihan itse ja mies tästä sit miehekkäänä miehenä väänsi asian niin, että mä en halua leikkiä lasteni kanssa, enkä välitä niistä!!!! :O Lapset saa tulla aina mun syliin, luen niille, juon leikki kahvit jos sellaset tuodaan, teen hiekkakakkuja, kutitellaan ja halaillaan... Mut ei siis tule multa luontevasti autoilla ajelu tai nukeilla leikkiminen.. Oonko tosiaan sit ihan paska äiti? :D Ja olipa sekava sepustus, mut on vähän tunteet kuumana ;)
 
Ei kaikki leikkimällä leiki lasten kanssa, ei se väärin oo.

Itse kuulun kastiin että mielummin leikkipuistossakin yhdyn hiekkakakkujen tekoon tai mäenlaskuun kun istua nökötän jossain. Ja kotonakin kun lapset oli pieniä oli helppo kölliä lattialla ja samalla "leikkiä". Kotityöt ei koskaan lopu tai karkaa minnekkään. Vieläkin lapset pyytää mukaan leikkeihinsä :)
 
Mä leikin mun yksivuotiaan kanssa paljonkin mutta suht lyhyitä aikoja kerrallaan. Ymmärrän täysin ettei kolmen pienen lapsen kanssa ehdi kun kotikin pitäisi hoitaa ja ruoat laittaa. Ei sekään aina auta ettei kotityöt karkaa mihinkään mutta sen sijaan ne suurenee ja hankaloituu. On hyvä että lapsikin oppii siihen että joskus voi leikkiä itsekseenkin tai seurata mitä äiti puuhailee. Mun lapsi on aina mukana kun siivoan. Mun mielestä sekin on lapsen kanssa olemista, ei se tarvii aina olla sitä että istuu lattialla leikkimässä. Kun lapsia on useampi niin leikkivät keskenään. Aika ajattelematonta puhetta mieheltäsi. Kenties hän voisi enemmän ottaa osaa kotitöihin niin äidilläkin jäisi joskus aikaa leikkiä lasten kanssa. :)
 
Vähän ot, mut miten tuommosen alta vuosikkaan kanssa leikitään? Mitä noin pienen kans vois tehdä? :) Siis ihan vinkkejä haen, kun tuntuu et tyttö vaan tykkää touhottaa omilla reiteillään pitkin huushollia, ei se oikeen viihdy täs olkkaris lelulaatikolla. :D
 
Meillä 8 kk vauvelin kanssa leikitään esim. helistimillä. Makoilee lattialla ja mä pidän helistintä ja vauva huitoo minkä kerkee. Lauletaan tuiki tuiki tähtöstä ja hämähämähäkkiä käsiliikkeiden kanssa (pidetään vauvan käsistä kiinni ja näytetään liikkeitä niin). Harjoitellaan erilaisia juttuja (osaa vilkuttaa, kun sanoo heihei, pärisyttää huuliaan sormilla ja taputtaa käsiä yhteen kun sanoo nääsnääsnääs :D ) luetaan kirjaa, ryömitään/harjoitellaan konttausta kilpaa. Ährätään sängyllä tai sohvalla = vauva pyörii ja ähertää ja punnertaa ja hankaa naamaa pylly pystyssä peittoon ja aikuinen vahtii vieressä, ettei tipahda alas. Nyt, kun liikkuminen on tullut kuvioihin niin vauva on alkanut viihtyä paremmin yksin. Tosin vaatii enemmän aikuisilta, koska ei tosiaan pysy enää paikallaan ja kaikki (kuten sähköjohdot ja kissojen ruokakupit) kiinnostavat kovasti.

*edit* äänikirjat on muuten ihan huippu! pienet, kevyet kirjat, joita vauva jaksaa pitää itse esim. selällään maatessa ja kirjassa nappuloita, joita painelemalla kuuluu ääniä. Kun parin harjoittelukerran jälkeen hoksaa niin meidänkin ipana viihtyy yksinään kirjan parissa hyvinkin 15 joskus jopa 30 min! *edit*

Mitä kotitöihin tulee niin... Hyvin usein se menee niin, että kun vauva saadaan klo 20 nukkumaan, alkaa kotityöt. Usein syödään miehen kanssa esim. illallinen vasta noinkin myöhään, koska aikaisemmin ei ehdi. Niin ja nuo puhtaat pyykit on tuossa korissa odotelleet kohta viikon verran, että joku jaksaisi/ehtisi/muistaisi pistää ne kaappiin. Pitänee kohta pestä uusiksi, että saa pölykerroksen pois :D

Kyllä lasten kanssa pitää leikkiä, mutta kyllä niiden pitää myös oppia olemaan yksinkin. Ja lasten on hyvä nähdä niitä kotitöitäkin ja heti, kun vaan voi, niin lapset mukaan kotihommiin viikkaamaan pyykkiä tai lajittelemaan valkoiset ja värilliset tai pistämään astioita kaappiin tai laittamaan ruokaa tai pyyhkimään pölyjä tai ihan mitä vain. Kotityötkin voivat helposti olla lapselle leikkiä, kun niistä tekee sellaista. Okei, usein voi olla, että joutuu itse korjailemaan ja paikkailemaan perässä, mutta pikku hiljaa nekin taidot kehittyy.

Ja mitä ketjun aloittajaan tulee, niin tekisin myös niin, että pyytäisin miestä auttamaan kotitöissä, jotta aikaa jää lapsille enemmän. Meillä tehdään aikalailla puoliksi hommat ja toimii erinomaisesti.
 
Mulla 3v ja 1,5v tytöt alkanu pikkusen leikkimään yhdessä joten en ole koko ajan siinä leikkimässä. Puisto käynnit helpottaa päivää :) Kotiaskareisiin voi ottaa lapset mukaan leikkimielisesti.
Mutta aika tökerösti miehesi sanoi. Miehesi voisi hiukan auttaa kotitöissä ettei kaikki kaatuisi sun niskaan. Ei tarvi olla supermamma joka hoitaa kaiken :)
 
Moi,

Minulla 3-vuotias poika ja nyt vasta viime aikoina olen tajunnut, että mun roolini on olla vanhempi eikä leikittäjä ja viihdyttäjä, Siis tämä herääminen ehkä siksi, että uuvuin aivan täysin tässä jokin aika sitten. Nyt olen oppinut, että oon vaatinut itseltäni aivan liikaa äitinä. Koko ajan ajattelin, että pojalla pitää olla viihdykettä ja aina leimasin itseni huonokni äidiksi, jos sanoin että äidin täytyy nyt siivota, tehdä ruokaa ja tai vaikka ihan vaan istua hetki sohvalla huilaamassa. Mut nyt tajuan, että ne tietyt velvollisuudet kuuluu vaan elämään ja lapsen tulee se ymmärtää, että tietyt ajat vanhempi keskittyy muuhun toimintaan ja tietysti lapsenkin on hyvä oppia keksimään ihan itsekseen leikkejä. Ei se tarkoita, että lapsesta ei välittäisi vaikka ei koko aikaa vieressä istuisikaan. Mullekin on usein pakko pullaa autoleikit ym, Joskus innostumme legoilla rakentamaan, mut meidän yhteiset tekemiset on lähinnä touhuilua, joka molemmista on mielekästä. Joka ilta käymme yhdessä kylvyssä, jossa hassutellaan. Usein teemme retkiä, käymme ruokkimassa sorsia tai tutkailemassa luontoa. Nyt kesällä on ollut ihana mökkeillä, lämmittää yhdessä saunaa ja hakea puita, Siis semmoista erilaista yhteistä tekemistä. Joskus vaan pistämme kotona ollessamme stereot täysille ja jammaamme kympillä:D Pienet hetket, jotka on oikeesti iloista yhdessä tekemistä korvaavat määrän. Ja kyllä käytän ilman huonoa omaa tuntoa paljon telkkaria ja tietokonetta poikani viihdyttämiseen :) Kyl se taitaa olla aika nykypäivää, sopivassa suhteessa tietenkin. Itse oon vaan aina kokenut sen mukavampana, et lähdetään johonkin kotoa touhuilemaan, niin tavallaan tulee siinä huomaamattakin vietettyä sitä laatuaikaa. Mut joskus on ihan hyvä ainakin pieneksi hetkeksi pakottaa itsensä sinne autoleikkiin, kun tietää että lapsi tulee iloiseksi.

Monesti olen ajatellut, että olisi helpompaa kun olisi se toinenkin lapsi, et voisivat keskenään leikkiä, mut sit taas useampi lapsi tuo tietysti paljon muutakin tullessaan. Toisesta kuumeillaan, mutta välillä tuntuu et ei hitsi miten aika riittää kaikkeen, kun yhdenkin kanssa tuntuu olevan välillä vaikeeta. Toisaalta odotan sitä aikaa, et voi jo päästää tuohon etupihalle hetkeksi kavereiden kesken eikä tarvis enää istua vahtimassa pihassa:)

ONKO NÄIN Sinun ei todellakaan tarvitse kokea huonoa omaatuntoa, olet varmasti mitä parhain äiti lapsillesi! Herran jestas jos kolmea lähtisit leikittämään, niin saisit leikkiä koko päivän eikä sekään riittäisi :) Juuri tuollaisia ihania pieniä hetkiä lasten kanssa kuuluukin olla, niin kuin kuvailit. Ei se määrä vaan laatu! Ja miehelles voit haistattaat perkeleet! :D Helppo se on tulla toteen, jos ei itte pyöritä sitä kaikkea. Miesten maailma on joskus niin helvetin yksinkertainen! Olet riittävän hyvä juuri sellaisena mikä olet ja mitä teet. Itseltään ei voi vaatia liikaa ja jokainen oppii tuntemaan omat rajansa. Toisilla voimavarat riittävät touhuamiseen 24/7 ja toisilla ei. Kaikki olemme erilaisia, silti yhtä hyviä äitejä:) Tsemppiä kolmen pienen palleron kanssa arkeen :)
 
Olen itsekin kolmen lapsen äiti. Vanhin lapsista kolmevuotias siis vuoden ikäerolla jokainen.
Ja hoidan kaikki kotimme kotityöt mieheni ollessa töissä, laitan ruoat jne. mutta minulla on myös aikaa leikkiä lasteni kanssa. Nuorin on yleensä sylissäni ja toiset rakentavat kaikenlaista legoilla. Leikkivät toki todella paljon myös keskenään.

Ymmärrän toki ettei kaikki äidit mahdu samaan muottiin, eikä kukaan voi vaatiakaan.
Anna miehesi ymmärtää että mikäli tyylisi toimia ei kelpaa tai et ole riittävästi lapsillesi läsnä, voi hän halutessaan palkata lapsille leikittäjän. =)
 
meillä on 10-vuotias poika ja 1,5v tyttö. pojan ollessa pieni kuvittelin minäkin, että hyvä vanhempi keksii koko ajan jotai tekemistä lapselle, kuskailee kaikkialle tekee kaikkee kivaa ja leikkii leikkimästä päästyään. no, tajusin kyllä pian ettei se niin ole ja meinasin itsekin uuvahtaa siinä. sit aloin tekemään sitä, että kehotin poikaa keksimään itselleen tekemistä, jolloin hän oppi leikkimään yksinään. nykyään poika leikkii aika pitkälti kavereiden kanssa, minä kelpaan joihinkin touhuihin ja nyt olisi tarkoituksena alkaa viljelee vihanneksia yhdessä.

tytön kanssa koitan leikkiä välillä jotakin, esim. pudotella palikoita laatikkoon, rakentaa megablokseilla, tehdä hiekkakakkuja jne. aina en jaksa leikkiä ja tyttökin touhuaa paljon yksinäänkin. välillä hän tuo minulle sohvaan leikkiastioissa "syömistä ja juomista" tai kantaa muita leluja. otan tyttöä mukaan mm. pyykkien koneeseen laittoon ja annan hänen painaa napista koneen päälle.

mun mielestä ei kannata turhaan kuluttaa voimavaroja siihen, että käyttää myös omat vapaahetkensä leikkimiseen, vaan aikuisetkin tarvii edes pienen hetken omaa aikaa ja lapset ei tosiaan kasva vinoon siitä, että oppivat käyttämään mielikuvitustaan leikkiessään yksinään :) onko näin, olisin itsekin suuttunut moisesta kommentista ja jollei ukko näe, mitä kaikkea teet kodin ja lasten eteen, voisi ensimmäisenä kokeilla jättää hänet ilman ruokaa (itse olisin niin ilkeä, että tekisin niin, et sori vaan en ehtiny kokata ku piti leikkiä, maistuisko mukaruoka?)
 
Mulla jätkä 10kk, pienestä asti olen pyrkinyt opettamaan siihen, ettei oo aina sylissä. Olikin tosi tyytyväinen ihan ekasta päivästä asti. Nyt kun osaa jo pyytää syliin, pyytää silloin tällöin, mutta ei jaksa kauaa istua. Olen kotona ja yrittänyt leikkiä jätkän kanssa, mutta hän leikkii mieluummin yksinään.. Jos menen istumaan viereen tai taakse ja katsellaan leluja niin lähtee toiseen huoneeseen touhuumaan. Yksinään kun on niin jaksaa keskittyä leluihin ja touhuilee useammankin tunnin päivässä yksinään, ja on ihan tyytyväinen. Välillä käy vetämässä lahkeesta ja menee takas leikkimään. Mielestäni lasten kanssa ei tarvitse leikkiä kokoaikaa, varsinkin jos niitä on useampia. Silloin tällöin tietty jotain puuhastelua kannattaa tehdä, mutta jos istuisit lapsen/lasten kanssa lattialla ihan kokoajan ne eivät oppisi leikkimään tai tekemään mitään yksin.. Meillä on myös toinen lapsi, en ole hänen äitinsä eli hän on tytärpuoleni. Hänen kanssaan on kaikki tehty pienestä asti kädestä pitäen. Nyt tyttö 7v ja menee kouluun, ei tee mitään yksin vaikka osaisi. Välillä pyytää jopa pyyhkimään tai pukemaan takin päällensä vaikka osaa aivan hyvin itsekin.. Mutta kun äiti pukee hänelle kengät jalkaan, harjaa tukan, laittaa takit, tekee leivät eteen, laittaa ruuat eteen, ei saa siis ottaa itse ruokaa ikinä. Tyttö on hemmetin fiksu ja on osannut 4vuotiaasta tehdä kaikki nuo asiat, mutta ei ole saanut tehdä joten ei tee niitä nytkään. Meille tullessaan hänen on pakko opetella koska en rupea pukemaan koululaiselle takkia päälle. :D Aika hyvin hän nykyään meillä tekeekin, kun saa tehdä. Hänen äitinsä ei antanut opetella pyörällä ajoa ennen kuin tyttö oli 6(voi sattua jotain) -,-' , leikkipuistossa menee perässä, pulkkamäkeen ei päästänyt yksin vaan meni pulkkaan istumaan mukaan.. Meillä on tytön isän kanssa ollut kauhea homma saada tyttöä tekemään yhtään mitään yksin.. Vessaankaan ei voinut yksin mennä vielä viime vuonna kun ÄITI tulee aina mukaan.. Meni siis "hieman" yli. En siis suosittele olemaan liian kiinni lapsessa ettei tuu samanlaista avutonta kun meillä!! :D
 
Hyvä muistaa että lapsela kuuluu olla välillä tylsää ja "tyhjiä" hetkiä. Vanhemman ei tosiaan tarvitse kokoajan tuputtaa uutta touhua ja leikkiä , vaan on ihan hyvä kehitykselle että saa itse keksiä ja hoksata mitä voisi tehdä jne. Toisaalta kun on monta pientä lasta, kannattaa joskus miettiä onko ne kaikki kotityöt oikeasti niin tärkeitä ja usein tehtäviä, voisiko jotakin vähentää. Lasten kanssa kotona oleminen on kotityötä jo itsessään, kyllä siis toisenkin vanhemman kuuluu ottaa osaa siivoamisiin ja kodin ylläpitoon muutenkin kuin käymällä muualla töissä!
 
Takaisin
Top