Niin minäkin kyllä päättelin, että tekosyy on. Olen suhteellisen muodokas ja omasta mielestäni melko kelvollisen näköinen kropaltani, vaikka tuolloin kyllä teki tosi hallaa itsetunnolle miehen kieltäytyminen. Vaikka sinänsä tiesi, että tuskin voi olla ulkonäöstä kokonaan kiinni, niin toisen sanat osui. Traumat synnytyksestä tuntuu kyllä ehkä itsestä kaikkein todennäköisimmältä, mies meinaan myönsi varmaan vasta puoli vuotta sen jälkeen kun itse aloin stressata suhteemme kuntoa, että joku edes on pielessä...
Pelkään kieltämättä jonkun verran sitä, että tässä suhteessa kävisi samalla tavalla jos/kun lapsia tulee... Yksi jarruttava tekijäkin kun lapsen tuloa mietin. Itselle fyysinen läheisyys on lähestulkoon tärkeimpiä asioita parisuhteessa. En sitten tiedä millä saisi pelon pois päästä...
