Meillä isovanhempien kanssa mennyt pääosin hyvin. Isän puolen vanhempien kanssa on viime aikoina alkanut ilmetä ikäviä piirteitä. Enkä ole varma, olenko itse vain yliherkkä näille jutuille, ylireagoinko? Esim. isänäiti on kävellyt muutaman kerran omien kasvatuspäätösteni yli lapsen edessä. Asetelmasta tulee "äiti on tylsä ja väärässä, mummo on kiva ja oikeassa". Ja kun olen kieltänyt lapseltani jotain, hän on antanut lapselle siihen luvan ja joudun perustelemaan lapselle asian uudestaan. Hieman hämmentävää lapselle. Tullut itselle todella ikävä olo tuollaisissa tilanteissa... Ja hänellä on myös tapana marssia kotiimme ilmoittamatta, soittamatta ovikelloa, kyselemättä, onko hyvä hetki. Olenkin sanonut, että olisi mukava kun ilmoittaisit/kysyisit ensin, mutta hän tulee kuulemma kun ohi ajelee, jos satutte kotona olemaan. Aina ei vain ole hyvä hetki vieraille... Ja tästä syystä, ei minua edes huvita enää pyytää häntä käymään tai kysyä hoitoapua. Toivoisin vain kunnioitusta vanhemmuuttamme ja kasvatustapojamme kohtaan. Ikävää lapsen kannalta, koska hän tykkää kovasti isovanhemmistaan...
