Meillä äitini on todella paljon lasten elämässä mukana ja ovatkin ihan mummin tyttöjä. Näkevät häntä jopa enemmän kuin isäänsä miehen hankalien työaikojen takia. :) Äitini kanssa ollaan tekemisissä 5-7 päivänä viikossa (asutaan kävelymatkan päässä) ja auttaa meitä ihan mielettömästi esim hoitamalla kahta lasta kotona, kun olen yhden kanssa sairaalassa tai terapioissa. Isääni lapsilla on myös mutkattomat välit, vaikka ukki ei heitä hoidakaan. Leikittää tai viihdyttää pyydettäessä, jos olemme siellä käymässä.
Miehen isä ei lapsia ole koskaan nähnyt ja miehen äiti on sellainen sunnuntaimummo, jolle riittää pari tuntia kerran kuussa. Välit ovat hyvät, mutta toki tuo vähäinen aika yhdessä näkyy lasten suhteessa anoppiin. Tämä on vähän harmi, sillä anoppi asuu myös melkein naapurissa ja mahdollisuudet olisi viettää paljon enemmän aikaa lasten kanssa. Minä en ole tohtinut enää oikein pyydelläkään, kun on tullut viime aikoina kismaa anopin kanssa, jos ei kaikki olekaan mennyt ihan juuri hänen aikataulujen mukaan. Luulen, että olisi halukas olemaan enemmän apuna tai ainakin koko ajan puhuu, miten haluaisi auttaa, mutta sitten sellainen konkreettinen tekeminen kuitenkin siitä puuttuu. 
