Lasten liikkuminen

Nepeta Cataria

Nepeta Cataria

Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Jäin ihmettelemään testiä: https://www.vau.fi/testit-ja-tyokalut/saako-lapsesi-riittavasti-liikuntaa-testaa/

"Voit onnitella itseäsi siitä, että lapsesi liikkuu suositusten mukaisesti. Tavoitteen saavuttaminen ei ole helppoa silloin, kun lapsi ei käy päivähoidossa." No mitä ihmettä? Pitääkö muut kotiäidit sitten lapsiaan koko ajan sisällä? Minä työnnän omani ulkoilemaan aina kun on vain mahdollista ja varsinkin silloin jos melu- ja energiataso meinaa nousta lapsilla liikaa. Minusta ulkoilun järjestäminen on jopa helppoa, erityisesti näin kesää vasten kun selviää kevyemmällä pukemisella.

Kuinkas muilla, saako lapsi tarpeeksi liikuntaa? Vähän mietin että onko tuo päivähoito sitten joku autuaaksi tekevä aspekti tässäkään, lisääkö se liikuntaa todella? Ihan vain ajatuksena että lastenhoito on viime vuosikymmeninä muuttunut siten että lähes kaikki lapset hoidetaan päivähoidossa (vs. kotihoidossa/perhepäivähoidossa), mutta liikuntamäärät laskevat... tai ainakin lasten fyysinen kunto laskee. Kuuntelin tässä pari päivää sitten kun teini kertoi liikuntaryhmänsä cooper-testin tuloksista, ja se mitä itse juoksin tuossa iässä (ollessani keskiverto) olisi ollut tuossa porukassa kova suoritus. 🙄

Vai onko kyse sitten enemmän ympäristöstä? Saavatko lapset tarpeeksi ulkoilla vapaasti ja haastaa itseään? Voihan olla että kaupungistumistrendi kulkee tässä lapsia vastaan, väljemmillä asutusalueilla on enemmän tilaa temmeltää ja hengästyä häiritsemättä muita.
 
No itse varhaiskasvatuksessa työskentelevänä oon kyllä tosi huolestunut nykyisten lasten kunnosta. Joka paikkaan kuljetaan autolla tai lykitään rattailla, lyhyetkin matkat. Ei käydä ulkoilemassa metsässä ja leikkipuistoissa kiipeilemässä. Lapset eivät jaksa juosta ja temmeltää, motorisilta taidoilta ollaan todella kömpelöitä. Perheet ulkoistaa kaiken liikunnan päiväkodille ja se ei todellakaan riitä.
 
Mitä esikoisen päiväkotiaikoja muistelen, niin ei joka päivä kyllä menty päiväkotipäivän jälkeen ulos. Lapsi kaipasi huomiota eli oltiin kotona, luettiin ja touhuttiin yhdessä ja päivällistä pitää myös useimmiten tehdä. Pientä lasta nyt ei voi lykätä ulos yksinkään, eikä esikoinen olisi halunnutkaan mennä.

Kotipäivinä sitten käytiin ainakin jossain välissä ulkona, mutta yleensä siellä ei kuitenkaan pysty tuntikausia olemaan eikä joka päivä lähtemään metsään, puistoon kiipeilemään tms. En tiedä minkä verran meillä voimavarojen puute ja sairaudet on vaikuttaneet ja missä määrin menee kuten keskivertoperheellä. No ainakin sen verran ettei välttämättä ole ollut aina kahta täysin toimintakykyistä aikuista, mutta toisaalta monessa perheessä se toinen aikuinen saattaa olla töissä.
 
Juu, en minäkään välttämättä lasten päiväkotipäivän jälkeen jaksanut enää ulos lähteä. Varsinkin jos lapsi oli koko päivän ollut päiväkodissa ja saanut aamu- ja iltapäivästä ulkoilua. (Ja itsekin päiväkodissa työskennelleenä. 😬) Monesti keväällä ja kesällä, kun oli ulkona vielä valoisaa niin saatettiin käydä pihalla tai puistossa vielä illalla. Meillä lopetettiin rattaiden käyttö molempien kohdalla jo reilu 1,5vuotiaana ja siitä lähtien kaikki lyhyemmät matkat kävelleet kaikkialle ja myöhemmin pyöräilleet. Arkiliikunnalla saa jo paljon aikaiseksi. Niin kuin tuossa kyselyssäkin oli, että lykkäätkö lapsen kaupassa kärryihin vai annatko kävellä. Pienistä puroista se kaikki lähtee.. 😉Viikonloppuisin ja lomalla sitten paljon ulkoilua, retkiä metsään ja puistoihin. Kotona sisälläkin voi lapsen antaa valvotusti riehua. Meillä ainakin saaneet juosta, hyppiä sohvalta alas jne. Tottakai riippuu niin paljon perheiden voimavaroista, mutta monesti se liikunta voi tehdä hyvää koko perheelle ja lisätä myös sitä arjessa jaksamista. 😊
 
Mulla ihan kaupungissa kasvaneet lapset, tosin autoton olen ollut mikä toki lisännyt arkiliikkumisen määrää ja lapsetkin oppineet että harrastuksiin yms voi kulkea myös ihan itse 😁 kotona saanu temmeltää sohvilla ja ihan itse olen opettanut turvallista kiipeämistä yms. 1,5v kulkeneet kauppamatkoja miniscootilla, kasa erilaisia harrastuksia ollut 3v eteenpäin. Luistimillakin ekan kerran n.2v. Tossa eräänä iltana sainkin sitten 14vuotiaalta krediittiä tästä, pohti itse luokkalaistensa kuntoa ja kun hän on niin hyvä kaikessa jne. Tokihan molemmilla on myös luontaista talenttia ja intoa aina ollut myöskin
 
Työssäkäyvänä kaupunkilaisena on todettava, että lapset ulkoilevat päiväkodissa 3 tuntia päivässä sen 10 tunnin aikana, jonka päiväkodissa arkisin ovat. Sitä ennen tai sen jälkeen ei yleensä ole aikaa lähteä ulos, koska aika kuluu paikasta toiseen liikkumiseen siivoamiseen, pyykinpesuun, ruoanlaittoon, yms. Päiväkoti-ikäisiä ei myöskään voi pihattomassa kerrostalossa päästää ulos itsekseen, vaan on lähdettävä ylittämään autoteitä matkalla puistoon heidän mukanaan, joten arkisin jää haaveeksi vain.
 
Totta, liikuntaa saa muutenkin kuin ulkona leikkimällä. Meilläkin saa sisälläkin vähän temmeltää, kunhan tekee sen turvallisesti. Hyötyliikuntaa tulee myös jonkin verran. Meillä on kaksi vuotiaan kanssa vielä rattaat mukana kerho- ja kauppareissuilla, mutta yleensä kävelee kuitenkin osan matkasta. Koko matkan jos yrittäisi kävelyttää, menisi matkaan liikaa aikaa tai sitten alkaisi mankua syliin. Koululainen sitten taas kulkee useimmiten koulumatkat kävellen.
 
Niin, on meillä toki kotona sisällä renkaat, laskeutumismatto, puolapuut, jumppapallo, jne. joissa lapset saavat leikkiä niin paljon kuin sielu sietää. 3-vuotias keksi itsekseen, että jalat voi nostaa renkaisiin ihan vain vatsalihasten avulla ja sitten voi roikkua jaloistakin. Noin pienille ei valitettavasti ole vielä mitään telinevoimisteluharrastuksia tarjolla, mutta varmasti sillekin tulee aikansa.
 
Suski75 sanoi:
Työssäkäyvänä kaupunkilaisena on todettava, että lapset ulkoilevat päiväkodissa 3 tuntia päivässä sen 10 tunnin aikana, jonka päiväkodissa arkisin ovat. Sitä ennen tai sen jälkeen ei yleensä ole aikaa lähteä ulos, koska aika kuluu paikasta toiseen liikkumiseen siivoamiseen, pyykinpesuun, ruoanlaittoon, yms. Päiväkoti-ikäisiä ei myöskään voi pihattomassa kerrostalossa päästää ulos itsekseen, vaan on lähdettävä ylittämään autoteitä matkalla puistoon heidän mukanaan, joten arkisin jää haaveeksi vain.
Click to expand...
Tämä! Meillä on kylläkin pieni takapiha jne., mutta ilman valvontaa ei voi päästää niihinkään.
Vuorotyöläisenä voin myös suoraan sanoa, että ei todellakaan ehditä ennen tai jälkeen päiväkotipäivän ulkoilla. Meillä myös hoitopäivät sen vähintään 10h.
Sit en myöskään oo koskaan ymmärtänyt tota ulos pakottamista. Ei aina tarvi olla ulkona, joskus on ok esim. pelata lautapelejä ja askarrella. Toki on hyvä ulkoillakin, terveellistä jne., mutta en itse lähtisi kellon kanssa kattomaan et tuleeko se suositus minuutilleen täyteen. Kesällä on helpompi kyl viettää aikaa ulkona, kun voi syödä takapihalla ja voi nopeasti lähteä ovesta ulos ilman hirveitä tappeluita ja sekoiluja pukemisesta.
 
Tuohon maaseutu-kaupunki kohtaan heräsi omia ajatuksia: On totta että maalla on helpompi järjestää omaan pihaan ulkoaktiviteetteja halutessaan kun tilaa on, ja vihreä ympäristö on tosi hyvä terveydelle. Mutta maalla (jos puhutaan nyt ihan oikeasti maaseudusta) voi hyötyliikunta etenkin alle 10-veillä jäädä vähemmäksi kuin kaupunkilapsilla. Jos postilaatikolle on matkaa useampi km ja leikkikavereille 10-15, niin väkisin ne muksut joutuu autolla viedä. Koulumatkat taksilla jne. Kun taas kaupungissa kaikki on lähellä ja matkat lyhyitä, mutta teoriassa mahdollisempi kulkea jalkaisin, ainakin aikuisen saattaessa liikenteen joukossa. Leikkipuistoja ym liikkumiseen kannustavia rakennettuja paikkoja on enemmän. Molemmissa asuinympäristöissä on siis mahdollista olla vähemmän liikkuva tai aktiivinen.
 
Oma lapsuus kului aika sopivassa "puolilande" ympäristössä 😂 kouluun oli suuntaansa vajaa 2 km turvallista reittiä, joten se kuljettiin ekasta päivästä alkaen jalkaisin. Kavereille oli 0,5-7 km, niillekin kuljettiin itse. Kotipiha oli iso ja välineistöä löytyi pelata palloa, potkulautailla, pyöräillä, pihapelit, kiipeilypuut, leikkimökit yms. Teininä yläasteelle piti mennä bussilla, mutta harrastusmatkat kulkea pääosin itsekseen, eli koulusta suoraan kävellen tai kotoa fillarilla. Talvisin porukat sentään haki illalla pois harrastuksista, ettei tarvinnut myöhään kulkea busseilla tai kävellä 7 kilsaa kotiin 😅 Nykyinen asuinympäristömme on hyvin samanlainen kuin omat lapsuudenmaisemat, vaikka sijaintikunta erilainen. Erona ainoastaan että meidän lapsen koulumatkasta osan joutuisi kulkea ison tien laitaa, ja ikäkavereita ei tällä hetkellä ole naapurissa. Tämän oman kotitien varrella yhdessä talossa on koululaisia, ja heidän tiedän kulkevan taksikyydillä. Pienet polkupyörät nimittäin näyttää odottelevan koulupäivän ajan hakuristeyksen pusikossa 😅
 
Toisaalta kaupunkiasuminenkaan ei tarkoita, että kaikki olisi lähellä. Lähimmässä päiväkodissa ei välttämättä ole lainkaan paikkoja, ja pahimmillaan eri-ikäiset lapset saavat paikat eri puolilta kaupunkia, ensin matkustetaan 5 km yhteen suuntaan, jätetään lapsi päiväkotiin, sitten 10 km vastakkaiseen suuntaan, jätetään päiväkotiin, ja sitten matkataan takaisin kotiin etätyöhön, ja iltapäivällä taas sama kaupunkikierros, tietenkin aina pahimpaan ruuhka-aikaan. Tämä oli yhden tuttuni tilanne, tosin hän totesi, että antaa olla sitten, työ voi odottaa siihen asti, että esikoinen menee kouluun. Pikemminkin tuntuu, että maaseudulla se 5 km matka päiväkotiin menee 15 minuutissa suuntaansa, kun kaupungissa se kestää 45 minuuttia suuntaansa.
 
Totesin jo silloin kun lapsi oli .. ehkä 2v että kaikista helpoimmalla pääsee kun mennään aamulla ulos ja illalla sisälle. Ja pääsääntöisesti ollaan näin tehtykin tähän asti. Olen ollut kotiäitinä, joten tämä on ollut mahdollista. Toki elämäämme mahtuu paljon muutakin :D mutta sellaset vapaapäivät jolloin ollaan vaan kotosalla niin ulos vaan. Asutaan toki maalla. Lapsi rakastaa kuljeskella metsässä. Elättelen toiveita että ulkoilu jaksaisi kiinnostaa vielä parin vuoden päästä, että voitaisiin mennä vaikka patikkapolulle tms.
 
Musta on kiva kun omakin lapsi tulee pian sen 1 vuotta, niin tuolla ulkona on koko ajan enemmän tekemistä hänelle. Nyt jo hän saattaa pyytää itse ulos. Meillä on terassin ovessa ikkuna matalalla, niin hän konttaa sen luokse, nousee ikkunaa vasten seisomaan ja tomerasti osoittaa pihaa 😄 hiekkalaatikko, keinu ja nurmikolla konttailu tämän hetken ykköspuuhia. Kesä on mahtava ulkoiluvuodenaika, ja talvellakin on omat puuhansa pulkkien ja lumen kanssa. Mutta miten taaperoa ulkoilutetaan marraskuussa, kun räntää sataa vaakasuorassa kolme viikkoa putkeen? Kurikset päälle ja pihalle seisomaan vai? 😅 Hyödynnättekö noina karseina keleinä hoploppeja, sisäjumppia tms?
 
Pihalle vaan aina kun ei sada vaakasuoraan kohti kasvoja. Suomen vuodenajat ovat kivoja, niin erilaisia. Voihan sitä marraskuussa haravoida lehtiä ja ihmetellä huurtuvaa maata. Ja hienointa on ettei ole niitä pahukset ötököitä. Pyöräillä voi pitkälle syksyyn niin kauan kun ei ole maassa liikaa lunta ja jäätä. Huurtuneeseen maahan ja hiekkalaatikon reunoihin voi piirrellä eri välineillä, ja sulatella jopa sormin kuvioita. Jäätyneet lätäköt ne vasta hupaisia ovatkin, nättiä pitsikuviota joka rasahtaa helposti rikki. Kyllä! Pidän myös syksystä ja alkutalvesta. :smiling-eyes:

Ulkoilun lisäksi olen koittanut pitää myös jotain liikuntaharrastusta per lapsi tuosta 3-4v alkaen, ihan silläkin että oppivat toimimaan ryhmässä, näkevät ihmisiä ja saavat sitten virikkeitä kotona temmeltämiseen. Mun 4-vee tavoittelee jo volttia trampalla, voimistelustako on sellaisen poiminut? Meillä toteutuu varmasti tuo että ohjattu harrastus inspiroi liikkumaan myös omalla ajalla.

Ja joo, tuo maalla vs. kaupunki... Meillä se vaikuttaa siihen et yritän todellakin valkata harrastukset siten että sinne olisi nopea ajaa, ja että siinä lähellä olisi jotain järkevää aikuisellekin. Usein yhdistän harrastusreissuun kauppareissun, win-win. Asutaan maalla niin kauppaan lähdetään aina autolla, ja yritetään ostaa isot ostokset pariin kertaan viikkoa.
 
Me ulkoillaan silloin kun siltä tuntuu, eli lasten kanssa käydään leikkipuistossa 3 kertaa viikossa ja loppuina päivinä myönnän että ulkoilen itsekseni niin pitkiä lenkkejä, ettei meidän lapset pysty niitä 7-9km kävellä tai viihdy rattaissa…

Mutta mun on pakko saada nollausta ja pitkää lenkkiä ihan oman hyvinvoinnin vuoksi ja että jaksan. Välillä on itsekäs olo.

Puistossa viihdytäänkin sitten nykyään 1-2 tuntia riehumassa vaikka käydäänkin vaan 3 x viikossa. Isompi harjoittelee pyöräilyä ja pienempi istuu vielä rattaissa
 
Meidän nyt 3v luopui rattaista jo melkein vuosi sitten. Eli päiväkodilta kävellään kotiin, milloin mitäkin kautta. Viiikonlopppuisin potkupyöräillään tai kävellään Nuuksiossa. Isompaa lasta (9v) on hankalampi houkutella mukaan.
 
Takaisin
Top