Meteliä on ja saa olla, mutta välillä se häiritsee - etenkin kun olen erityisherkkä. Älämölöä pitämässä 6v, 5v ja kohta 3v, joista esikoinen tosi huomionkipeä ja eloisa tapaus.
Huomautan, jos melu nousee liian kovaksi älämölöksi. Etenkin esikoiselle saa melko usein sanoa, että voisi hillitä äänenkäyttöään, kun on kovaääninen. Tai kehotan menemään pihalle metelöimään, siellä on lääniä pitää ääntä. 
Mut toisaalta olen sisäistänyt kokemuksen myötä sen, että lasten kuuluu saada elää ja elämöidä. Vaadin itselleni rauhoittumisaikaa joka ilta ja keskellä päivääkin pidän tarvittaessa "hengitystaukoja" ja yritän lievittää stressiä metelistä.
Hassua miten meluunkin tottuu. Ensimmäistä kertaa liki seitsemään vuoteen sain vapaa-aamun lapsista tässä tovi sitten. Muutaman tunnin jälkeen hiljaisuus kirjaimellisesti särki korvia ja turhautti kovaa, mitä en olisi uskonut tapahtuvan! Tähänkin voi siis kasvaa. :) ja omia hermojaan koulia.
