Meillä on neljä tilannetta jolloin on hiljaista: Silloin kun isommat lapset piirtää, muovailee vahaa, istuu pilkillä tai kävellään metsässä. Muulloin on aina enemmän tai vähemmän metakkaa, myös yöllä koska yksi puhuu unissaan, toinen önisee muuten vaan ja kolmas huutaa tissiä.
No joo, kyllähän sitä juttua riittää noissa alkuun mainituissa tilanteissakin, mutta vähemmän kuin muulloin. :D Kaipaan niin sitä että voitaisiin miehen kanssa rauhassa jutella ilman että koko ajan joku keskeyttää ja itse unohtaa mitä toinen sanoi tai mitä itse oli sanomassa. Tai mistä aiheesta ylipäätään puhuttiin. 
