Luin tänään yleltä jutun, jossa puhuttiin lapsivihamielisyydestä, siis siitä, että aikuiset käyttäytyvät törkeästi pieniä lapsia kohtaan ja ajatellaan että "lasten kuuluu näkyä, ei kuulua" jos sitäkään. Jutussa mainitaan että asenteet väkivaltaista kurittamista kohtaan on muuttuneet myönteisimmiksi, ja ajatellaan, että "nykyään" lapset on jotenkin erityisen huonokäytöksisiä. Kommentit tähän juttuun vaan korostaa tätä, siellä puhutaan vanhemmista jotka ei opeta mitään käytöstapoja lapsilleen ja antaa riehua joka paikassa ja siitä kuinka kyllä silloin on ihan oikein tuntemattoman tulla sättimään ja kyllä ennen vanhaan vaan lapset käyttäytyi kun tiesi mitä siitä seuraa (hyi!).
Mun lapsi ei ole vielä syntynyt, mutta mietin vaan, että en halua opettaa mitään kuuliaisuutta vaan antaa lapsen olla lapsi. Tietenkin rajoja pitää asettaa, mutta ei niin että lapselta vaaditaan vaan tottelevaisuutta. Mun mielestä lapsi esim. saa laulaa julkisilla paikoilla ja olla luova ja näyttää tunteitaan. On surullista lapsen lyttäämistä kieltää sellainen. Musta myös omien lapsuudenkokemusten mukaan tuntuu, että erityisesti tyttöjen pitäis olla hiljaa ja näkymättömiä, mulle esim. huomautettiin jopa siitä että nauroin liikaa.
Tottakai lapsen on pakko oppia, että joskus pitää istua aloillaan jne., mutta tuntuu, että noissa ylen jutun kommenteissa vaaditaan että lapsi istuu täysin hiljaa ja "venkoilematta", ja märmätetään että kyllä 3-4 vuotiaan pitäisi jo olla ihmisiksi. Siis niin pienen jo pitäisi hallita täydellisesti "aikuisten tavat"! Erityisesti mua ärsyttää tämä "ihmiseksi oleminen". Lapsi oppii harjoittelemalla, ja ei se tee hänestä vähemmän ihmistä jos ei vielä osaa, eihän lapsen aivotkaan toimi samalla tavalla kuin aikuisen.
Mun lapsi ei ole vielä syntynyt, mutta mietin vaan, että en halua opettaa mitään kuuliaisuutta vaan antaa lapsen olla lapsi. Tietenkin rajoja pitää asettaa, mutta ei niin että lapselta vaaditaan vaan tottelevaisuutta. Mun mielestä lapsi esim. saa laulaa julkisilla paikoilla ja olla luova ja näyttää tunteitaan. On surullista lapsen lyttäämistä kieltää sellainen. Musta myös omien lapsuudenkokemusten mukaan tuntuu, että erityisesti tyttöjen pitäis olla hiljaa ja näkymättömiä, mulle esim. huomautettiin jopa siitä että nauroin liikaa.
Tottakai lapsen on pakko oppia, että joskus pitää istua aloillaan jne., mutta tuntuu, että noissa ylen jutun kommenteissa vaaditaan että lapsi istuu täysin hiljaa ja "venkoilematta", ja märmätetään että kyllä 3-4 vuotiaan pitäisi jo olla ihmisiksi. Siis niin pienen jo pitäisi hallita täydellisesti "aikuisten tavat"! Erityisesti mua ärsyttää tämä "ihmiseksi oleminen". Lapsi oppii harjoittelemalla, ja ei se tee hänestä vähemmän ihmistä jos ei vielä osaa, eihän lapsen aivotkaan toimi samalla tavalla kuin aikuisen.
