Lapsilukukriisi!

[Gnome]

Mä oon jotenkin viime vuodet ajatellu, että meille tulee kolme lasta. Nyt on kaksi olemassa, esikoinen 2 v ja kuopus 4,5 kk. Koko odotusajan, sekä nyt vauva-aikana oon ajatellu, että 2/3 done, yks vielä jäljellä. Tässä yhtenä päivä kuitenkin mies tokaisi jotain, että "esikoisen kanssa voi tehä jo vaikka mitä, harmi vaan että toi vauva blokkaa tekemisiä", ja itelle se oli jotenkin ahaa-elämys, että noinhan se just on. Heti kun yhen kanssa arki alkaa kulkee vähän helpommin, siinä on se toinen pieni, jonka tarpeet pitää kanssa ottaa huomioon, ja ne pikkuvauvan tarpeet on aika huomattavat kuitenkin.

Pelkästään vauvavuoden työläyden perusteella en vielä kolmen lapsen haaveestani olis luopumassa, mut laitto se miettimään. Varsinkin kun taas on uutisoitu siitä, miten pienet ikäerot syö parisuhdetta ja vanhempien jaksamista. Meillä on aika lailla ollu kuitenkin ajatuksena "hankkia" pienet ikäerot sisarusten välille, jos vaan mahdollista, jotta ne työläimmät vuodet on sit yhtenä rykäyksenä ohi. Ei ehtis ensin tottua suurempaan tekemisen vapauteen isompien lasten kanssa, ja sit taas joutuis uudelleen opettelemaan ne pienen ihmisen aikataulut.

Miehellehän riittäis nämä kaks lasta, mut mä edelleen kuvittelen meidän auton takapenkin täytteeksi kolme pientä henkilöä, ja on mieskin siihen kyllä suostunu. Mä vähän luulen, että jäis itelle sellanen ikuinen kaipaus, jos päätettäis, ettei meille kolmosta yritetä. Helpompaahan se arki kahen kanssa olis, mutta mutta...

Miten te muut ootte päätyny omaan lapsilukuun? Vaatiko paljon miettimistä, vai onko aina ollu perhekoko takaraivossa? Elääkö numero edelleen?

 

[Tilda]

Mulla on ennen lapsia jo ollut haaveena kuusi lasta ja suht peräkkäin. Tosin ajattelin myös että hyvin mahdollisesti jää lapsiluku neljäänkin, varmaan rankkuus yllättää kuitenkin meidät eikä meistä ole isomman perheen vanhemmiksi

No nyt on 4 lasta, 5v, kohta 4v, 2,5v ja 1v. Ja viides saa tulla, just ollaan jättämässä ehkäsyä pois. Itse saatan vielä haaveilla kuudennestakin mutta sen näyttää kyllä aika, saadaanko tuo viides ja miten synnytys menee. Tai voihan olla että viisi riittäis, niinkin on mahdollista.

Mutta vaikka kaikki ovat tulleet suht peräkkäin niin on näitä vatvottu vaikka miltä kantilta ja mietitty jaksamisia yms. Mutta kyllä se vauva-aika kestää vaan hetken ja sitten on nopeammin lapsiluku täynnä ja saa keskittyä vaan lapsiin. Eipähän tule sitten enä myöhemmin noita vauvavuosia väliin kun elämä alkaa olla erilaista vaikka koululaisten kanssa. Omasta mielestä vauva solahtaa helpommin tähän kun ei ole kukaan tottunut muunlaiseenkaan vielä Ja kun katson miten tiivis porukka meillä on niin ei kaduta ollenkaan. Aina ovat ottaneet sisaruksen hyvin vastaan.

Mutta tosiaan, vauva-aika kestää niin vähän aikaa etten sen takia torppaisi unelmia perheenlisäyksestä. Ja kun on kaksi vanhempaa, toinen voi enemmän keskittyä isompaan/isompiin ja toinen vauvaan ja välillä voi vaihtaa osia. Eikä se estä yhdessä tekemistä, vauvahan kulkee mukana melkein missä vaan :) Tietenkin enemmän järjestelemistä tarvitaan ennen lähtöä.

 

[Aamu]

Itse voin hyvin samaistua näihin pohdintoihin. Mä haaveilin aina kolmesta lapsesta. Nyt on kaksi lasta, 4-ja 2-vuotiaat. Elämä näiden kanssa on jo aika helppoa kun ovat omatoimisempia koko ajan. Järki sanoo että kahteen olis hyvä jättää, matkustaminen ym.olisi helpompaa kahden kuin kolmen kanssa. Olen juuri palannut töihin ja nautin töissä olemisesta tosi paljon eikä kotona olo nyt millään tasolla houkuttele. Silti joku ääni jossain sanoo että kolmas olisi vielä ihana saada joskus. Ehkä 1-2 vuoden päästä. Vauvat tuntuu taas niin ihanilta ja kaipuu jossain rinnan sisällä huutaa sitä kolmatta. Hankalaa on vielä sekin ettei mies ole tyrmännyt ajatusta kolmannesta mikä saa mun ajatukset vielä enemmän lentoon. No, onneksi ei tarvitse vielä tehdä lopullista päätöstä asian suhteen.

 

[MariQ]

Lapsiluku.
Mikä abstraksi asia

Minulla ei ollut mitään numeroa mielessä, vain ajatus "minun lapsilla tulee olemaan sisaruksia"

Kun neljättä aloin odottaa ,hänen piti kai olla viimeinen. No elämässä sattui ja tapahtui, halusin viidennen. Sitten yllätysraskaus josta olisi tullut kuulonen mutta kesken meni- kaipuu kuutoseen jäi. Seiska ei kysellyt, vaan tuli. Mies vaihtui ja kahdeksatta yritettiin , lopulta saatiin. Yhdeksättä yritettiin, raskauduin ja km. Selkeä merkki, nyt loppui.

Mutta minulla se on ollut tunne takaraivossa, josta ei oo voinu kieltäytyä
Mitään järkeä ei ole asiaan käytetty

 

[Kyfi4307420]

Itse kolmen lapsen (4, 2ja puol, 7kk) äitinä oon kovasti miettiny, et onks tää paketti ny tässä.. Kaipuu isoon perheeseen on, eikä nää kolme ole vielä iso perhe. Ainakaa mun mittapuulla. Kuitenkin mietin että jaksaako kun meinaa olla haastetta näittenkin kanssa. Mut harmittaako sitten joskus jos nyt puhaltaa pelin poikki? Toisaalta onko järkeä hankkia vielä lapsia; nyt mahdutaan yhteen autoon, siis normaaliin viiden hengen autoon, kaikki on helpompaa pienemmällä porukalla, ei tarvitse niin isoa asuntoa, helpompi ehkä matkustaa, voi ehkä käydä elokuvissa tms porukalla ku ei kaikki maksa nii älyttömästi jne.
Mutta kuitenkin..... Oisko kumminkin vielä pari kolme lisää...?
Miehellä ei ole "lisää lapsia"- ajatusta mitään vastaan. itsekseni siis saan pähkäillä...

 

[Pullahiiri]

Mulla on aina ollut mielessä kolme lasta. Esikoinen 7v, kakkonen 5.5v ja kolmas masussa l.a 15.3/17
Miestä sai taivutella viisi vuotta että sain tahtoni läpi, kesäkuun alussa ilmoitti että tehdään se vauva nyt ja heti otti "tuulta purjeisiin".

Eka olisi ollut kaksi tulossa mutta toinen ei kehittynyt ja nyt yksi vielä masussa, jos olis nyt kaksoset tullut olis saanut tulla mutta luonto päätti näin. Kolmeen on hyvä lopettaa, syli täynnä ja takapenkki.​

 

[Suviii]

Mä oon aina kuvitellut sen kolme tai neljä. Meillä on nyt kaksi poikaa vuoden ja 10 kuukauden ikäerolla. Vanhempi täytti just kolme. Mies on sanonut, että nämä kaksi riittäis jo hänelle, kun aina toivonut poikaa ja nyt hänellä on kaksi niitä... Mutta mulla on edelleen sellainen tunne ettei meidän perhe ole vielä valmis ja se yksi puuttuu porukasta. Neljän lapsen haaveen olen haudannut kokonaan, koska se on alkanut itsestäkin tuntua aika hurjalta! Joka tapauksessa nämä kaksi valloittavaa poikaa saa nyt riittää ainakin kolmeksi vuodeksi ja sitten katsotaan uudestaan. On välillä palattava työelämään, jottei ihan höperöidy kotona ja muutenkin koen melko raskaaksi sen, jos tähän perään nyt vielä kolmannen heti laittaisi alulle. Ei vaan jaksa, varsinkaan kun tiedän, että raskausaikana varmasti riittäisi kolotuksia vaikka muille jakaen. Mä olen aikalailla sillä linjoilla, että siihen kolmeen olisi sitten aikanaan hyvä lopettaa jo ihan autonkin takia. Mutta sen sitten aika näyttää tuleeko sitä kolmatta vai ei. :)

 

[elaffy]

Minä olen lapsilukuasiaa miettinyt itsekin paljon viimeaikoina. Meillä on kohta 1,5v kaksostytöt ja kova kuume uudesta vauvasta. Jotenkin ajattelen, että kolmannen kanssa perhe olisi ehjä, mutta mitä jos ei olekaan? Mitä jos aina vain haluan lisää lapsia? Tuleeko joskus se tunne, että nyt on kaikki perheenjäsenet kotona?

Kaksosten jälkeen yksi tai kaksi lisää ei juuri pelota. Riski uusista monikoistakin on ihan merkittävä ja välissä jo toivoinkin toisia kaksosia. Nyt onneksi on järkeä jo sen verran, että ihan yhdestäkin kerrallaan olisin hyvin onnellinen! :D

Aiemmin ajattelin, että haluan kaksi lasta. Nyt ajattelen, että haluan kaksi raskautta. Ehkä kolmannenkin vielä joskus, kun kyllähän kaikella pitää pari olla.. :)

 

[mom707]

Minusta tuntuu että kaksi on hyvä kunhan tämän toisen saan varsinkin kun on tyttölupaus ja aiemmasta liitosta yksi poika, niin olisi sitten prinssi ja prinsessa. :) Mutta eihän sitä tiedä josko joskus vielä tulisi vauvakuume, että sitten kokeilee vielä onneaan, mutta sen halun pitäisi tulla aika pian jos on vielä mahdollista saada lasta. Sitten näkee..
rv 34+0 ja 4v poika.

 

[hillevi]

Mulla ennen lasten saantia oli kuvitelma noin kolmesta lapsesta ja olin ajatellut pieniä ikäeroja. Ekan kanssa olikin tosi rankkaa niin oman jaksamiseni kuin parisuhteenkin kannalta. Tiesin pian etten jaksaisi toista ihan heti ja halusin myös takaisin kouluun/työhön, jossa sain kehittää itseäni. Ehdin reilu pari vuotta olla opinnoissa/töissä taas mukana ja nyt toinen olisi tulossa 3,5 vuoden ikäerolla. Hän valitsi itse tämän päivän ja se vaikuttaa ihan hyvältä. Voi olla että tyydymme kahteen, kun raskaudetkaan eivät ole olleet minulle helppoja. Tai vielähän sitä ehkä ehtis vaikka 10 vuoden päästä yhden tekemään, jos haluis pienen loman töistä :D Minulle kuitenkin sopii paremmin se, että hoidan yhden kerrallaan, ehdin palautua ja elää pienen hetken välissä palaten töihin.

 

[Äiti×5]

Erielämäntilanteissa eri ikäisenä tuntuu eritavalla koska mm kokemukset vaikuttaa. Kun kolme oli kasassa 26v niin meni 12 vuotta ennenkun neljännen hommasin. Mieli voi muuttua ja en kannata sanomaan ei koskaan....

 

[Bepant]

Mä olen aina haaveillut lapsista. En niinkään määrästä mutta enemmän kuin 1-3. Olettanut että kun sopiva mies osuu kohdalle sitten tulisi useampi. No ei ole osunut oikeaa miestä kohdalle. Haaveet lapsista, jäänee tähän yhteen tulevaan. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä kovin vahvasti. :/

 

[talvivauva]

Lapsena halusin 12 lasta :) Siitä on kyllä tultu alaspäin rytinällä
Nyt nuita on kolme. Se oli kriisi, että kolme ei riitä! Siinä on aina se keskimmäinen "väliinputoaja"... Jollaisia itsekin mieheni kanssa ollaan.
Odotuksen ja epäonnistumisen jälkeen 4.on hyvällä mallilla tulossa. 7,5v. Ikäerolla edelliseen.
On todellakin jännää aloittaa alusta! Mutta aivan ihana ajatus kerran keskittyä
"vain" yhteen pieneen kerrallaan
Olen aika vakuuttunut, että neljä riittää. Tai että tämä jääköön viimeiseksi vaikka epäonnistuisikin. (Toki mieli voinee vielä muuttua!?) Tämän vanhempana, 33, tuskin tahdon tehdä lisää. Tämän jälkeen on jo minunkin aika opetella tekemään muuta
Onneksi ei tarvinut jättää asiaa roikkumaan. Koska niinhän se olisi jäänyt, jos ei tässä kohtaa olisi tärpännyt. Sitten olisi voinut alkuun paluu olla paljon myöhemminkin "vahingossa" ...