Lapsi uusperheeseen

[Sylvikki]

Hei! Olen uusi foorumilla Tein viikko sitten positiivisen raskaustestin ja nyt virallisen laskelman mukaan 7. raskausviikko meneillään (itse veikkaan, että on vielä kuudennen puolella, kun arvioin mahdollisen hedelmöitysajankohdan ja epäsäännöllisen kiertoni).

Lapsi olisi (en vielä uskalla uskoa varmaksi) minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen, miehelläni on edellisestä suhteesta 10-vuotias lapsi. 10-vuotias on jo pidemmän aikaa hartaasti toivonut pikkusisarusta, joten hänen reagoinnistaan en ole huolissani, päinvastoin odotan, että pääsemme kertomaan.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viisi ja puoli vuotta ja yhdessä asuttu pian neljä vuotta. Lapsi on meillä vuoroviikoin. Lapsen äidin reaktio vähän jännittää, yhteishuoltajuus kahden kodin välillä ei ole ollut helpoin mahdollinen. Onko muita samojen mietteiden kanssa painivia? Olisi kiva jakaa ajatuksia.

 

[Repo]

Tervetuloa foorumille ja onnea plussasta :).

Meille on tulossa nyt kolmas yhteinen. Ensimmäinen ainakin tuntui olleen miehen eksälle melkoinen shokki. Siitä on toivuttu vuosien saatossa, mutta olihan se aika showta. Pointtina se että mitä tahansa tuleekin, niin kunhan perheen vanhemmat pitävät yhtä, niin kaikesta voi selvitä. Eksä on eksä ja saa pysyä lestissään . Teilläkin on tuota taivaltakin jo takana sen verran että kyllä se hyvin menee, eikä luulisi tulevan isona yllätyksenä että vauva on tulossa :).

Lapset meillä on kaikki sopeutuneet melko hyvin. Aika tuulista silti on tämä uusperheily. Meillä ei tullut (ainakaan vielä) tästä sellaista tiivistä yksikköä kuin olin toivonut. Ehkä isommat olivat liian isoja, tai sitten välejä on sabotoitu eksän toimesta urakalla. Noh niin tai näin, ehkä nämä aikuisena näkevät metsän puilta.

 

[Sylvikki]

Tervetuloa foorumille ja onnea plussasta :).

Meille on tulossa nyt kolmas yhteinen. Ensimmäinen ainakin tuntui olleen miehen eksälle melkoinen shokki. Siitä on toivuttu vuosien saatossa, mutta olihan se aika showta. Pointtina se että mitä tahansa tuleekin, niin kunhan perheen vanhemmat pitävät yhtä, niin kaikesta voi selvitä. Eksä on eksä ja saa pysyä lestissään . Teilläkin on tuota taivaltakin jo takana sen verran että kyllä se hyvin menee, eikä luulisi tulevan isona yllätyksenä että vauva on tulossa :).

Lapset meillä on kaikki sopeutuneet melko hyvin. Aika tuulista silti on tämä uusperheily. Meillä ei tullut (ainakaan vielä) tästä sellaista tiivistä yksikköä kuin olin toivonut. Ehkä isommat olivat liian isoja, tai sitten välejä on sabotoitu eksän toimesta urakalla. Noh niin tai näin, ehkä nämä aikuisena näkevät metsän puilta.

Kiva, että vastasit, kiitos onnitteluista ja onnea omaan odotukseen!

Jep, pitäisi antaa mennä omalla painollaan eikä turhia stressailla. Tietenkin toivoisin, että sisaruksille syntyisi läheiset välit, mutta eihän niitä aina synny "täyssisaruksillekaan" vaikka asuisivat koko ajan saman katon alla. Mutta murehdin jo valmiiksi, jos lapsen äiti sabotoi hommaa, olen aika herkkä ja mennyt tässä vuosien varrella monen monta kertaa ihon alle lapsen äidin käytös.

Elättelin aikoinaan toiveita ideaalisti toimivasta kahden kodin yhteistyöstä ja yritin parhaani. Sittemmin olen joutunut toteamaan, että minä olen hänelle punainen vaate, tein mitä vain. Eniten on hämmentänyt se, että hänelläkin uusi kumppani, erosta jo 8 vuotta ja miehellänikin ehti olla lyhyt suhde toisen kanssa ennen minua. Ymmärtäisin paremmin, jos olisin tullut kuvioihin keskellä erokriisiä. Pari ensimmäistä vuotta pysyin myös hyvin taka-alalla, mutta tietenkin yhteenmuuton myötä olen väistämättä kiinteämmin osa mieheni ja lapsen elämää. Hänelle oli esim pitkään vaikeaa se, että lapsi vietti aikaa minun kanssani kahdestaan.

Mutta joo, samaa kyllä miettinyt, että tuskin nyt täydellisenä yllätyksenä tulee, että meille vauva tulisi. Ja saahan se herättää tunteita, eri asia sitten miten on ok toimia niiden tunteiden vallassa...

 

[Miimulainen]

Hei! Olen uusi foorumilla Tein viikko sitten positiivisen raskaustestin ja nyt virallisen laskelman mukaan 7. raskausviikko meneillään (itse veikkaan, että on vielä kuudennen puolella, kun arvioin mahdollisen hedelmöitysajankohdan ja epäsäännöllisen kiertoni).

Lapsi olisi (en vielä uskalla uskoa varmaksi) minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen, miehelläni on edellisestä suhteesta 10-vuotias lapsi. 10-vuotias on jo pidemmän aikaa hartaasti toivonut pikkusisarusta, joten hänen reagoinnistaan en ole huolissani, päinvastoin odotan, että pääsemme kertomaan.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viisi ja puoli vuotta ja yhdessä asuttu pian neljä vuotta. Lapsi on meillä vuoroviikoin. Lapsen äidin reaktio vähän jännittää, yhteishuoltajuus kahden kodin välillä ei ole ollut helpoin mahdollinen. Onko muita samojen mietteiden kanssa painivia? Olisi kiva jakaa ajatuksia.

Moikka ja onnea plussasta!

Mulla/meillä on hyvin samankaltainen tilanne. Puolisolla on edellisestä suhteesta 8v lapsi ja tämä tuleva tyyppi olisi meidän ensimmäinen. Sinällään meillä on vähän eri tilanne kun asun lapsen äidin kanssa eli siis tässä tapauksessa mun puolison eksä on lapsen isä. Tai siis sen uusperheen, ei tämän mun vatsassa (toivottavasti) kasvavan :D

Me ollaan kans oltu itseasias varmaan kans tasan toi 5,5 vuotta. Lapsi käy isänsä luona joka toinen vkl, joten pääsääntöisesti hän on täällä. Lapsen isällä on kans myös uusi puoliso. Tunnistan ton pelon että reaktio jännittää, koska mulla on ihan sama tunne. Meillä on ollut vähän outoa tää yhteiselämä, koska periaatteessa kaikki on lapsen isälle ok kunhan en vaadi mitään tai ”näy”. Siis esimerkkinä vaikka kun lapsella on ollu paljon iho-ongelmia joiden takia mä oon ravannu erinäisissä lääkäreissä hänen kanssaan niin se on ok, mut sit kun ilmoitan et lapsen pitäis välttää tiettyjä ruoka-aineita, jotta ihottuma pääsis rauhottumaan niin siinä kohtaa mä en oo ”mikään sanomaan mitään”. Onneks niihin löyty lääkärin lausunnot. Tässä pitää siis myös tietää, että mä oon meidän perheessä se joka ajaa autoa niin siksi mä olen hoidellut näitä lääkärikäyntejä kun se vaan on niin paljon helpompaa. Lisäks mun on helpompi irtautua töistä.

Mut että reaktio jännittää, koska eniten pelkään että lapsen isä menee sönköttämään jotain ”oikeasta sisaruudesta”, koska totta on että tällä tulevalla ei ole mitään biologista tämän aiemman kanssa. Tää on tietty vähän tämmönen sateenkaarierityinen juttu mut en usko että adoptiossakaan ruvettais huutelemaan että tää ei hei oo sun OIKEA sisarus.

Mut mielenkiintosta, tää aihe kiinnostaa mua kyl paljon, et kiva et alotit tämmösen!

 

[Sylvikki]

Moikka ja onnea plussasta!

Mulla/meillä on hyvin samankaltainen tilanne. Puolisolla on edellisestä suhteesta 8v lapsi ja tämä tuleva tyyppi olisi meidän ensimmäinen. Sinällään meillä on vähän eri tilanne kun asun lapsen äidin kanssa eli siis tässä tapauksessa mun puolison eksä on lapsen isä. Tai siis sen uusperheen, ei tämän mun vatsassa (toivottavasti) kasvavan :D

Me ollaan kans oltu itseasias varmaan kans tasan toi 5,5 vuotta. Lapsi käy isänsä luona joka toinen vkl, joten pääsääntöisesti hän on täällä. Lapsen isällä on kans myös uusi puoliso. Tunnistan ton pelon että reaktio jännittää, koska mulla on ihan sama tunne. Meillä on ollut vähän outoa tää yhteiselämä, koska periaatteessa kaikki on lapsen isälle ok kunhan en vaadi mitään tai ”näy”. Siis esimerkkinä vaikka kun lapsella on ollu paljon iho-ongelmia joiden takia mä oon ravannu erinäisissä lääkäreissä hänen kanssaan niin se on ok, mut sit kun ilmoitan et lapsen pitäis välttää tiettyjä ruoka-aineita, jotta ihottuma pääsis rauhottumaan niin siinä kohtaa mä en oo ”mikään sanomaan mitään”. Onneks niihin löyty lääkärin lausunnot. Tässä pitää siis myös tietää, että mä oon meidän perheessä se joka ajaa autoa niin siksi mä olen hoidellut näitä lääkärikäyntejä kun se vaan on niin paljon helpompaa. Lisäks mun on helpompi irtautua töistä.

Mut että reaktio jännittää, koska eniten pelkään että lapsen isä menee sönköttämään jotain ”oikeasta sisaruudesta”, koska totta on että tällä tulevalla ei ole mitään biologista tämän aiemman kanssa. Tää on tietty vähän tämmönen sateenkaarierityinen juttu mut en usko että adoptiossakaan ruvettais huutelemaan että tää ei hei oo sun OIKEA sisarus.

Mut mielenkiintosta, tää aihe kiinnostaa mua kyl paljon, et kiva et alotit tämmösen!

Kiitos plussaonnitteluista ja samaa sinulle!

Voisin kuvitella, että meilläkin lapsen äiti saattaisi sanoa jotain "onhan se vähän eri asia, kun ei ole sama äiti". Siis, että hän arvottaisi oman lapsensa uuden puolison kanssa täysin eri tavalla kuin puolisisaruksen isän puolelta. Lapsen äidillä ei siis ole muita lapsia ja hän on minua sen verran vanhempi, että alkaa olla epätodennäköistä, että enää tulisikaan. Pelkään, että hän voi kantaa kaunaa siitä, ettei ole pystynyt antamaan lapselleen hartaasti toivomaansa sisarusta. En siis tiedä, olisiko hän edes halunnut toista lasta, mutta voin kuvitella, että tilanne nostattaa mustasukkaisuutta ja muita vaikeita tunteita, joita minä puolestani olen vähän huono käsittelemään ja menee liian helposti ihon alle.

Meillä toki yhteistä edes tuo puolikas, joillekin voi olla vielä helpompaa kyseenalaistaa, jos ei mitään "biologista yhteyttä" ensimmäisen lapsen kanssa ole. Olisi kyllä aika ikävä temppu lapselle, joka iloitsee uudesta pikkusisaruksesta.

Meillä on välillä selvitelty välejä lastensuojelua myöten, toivon vaan, ettei mihinkään sellaiseen showhun enää lähdettäisi. Lapsi kuitenkin vaikuttaa sopeutuneen varsin hyvin viikko-viikkosysteemiin, puhuu luontevasti kahdesta kodista, molemmissa kodeissa on naapurustossa kavereita jne. Välillä vaan miettii, miksi toinen ei tunnu osaavan iloita siitä, että lapsella on läheiset välit myös isäänsä ja hyvät välit molempien vanhempien uusiin kumppaneihin.

 

[Kaiq]

Heips! Täällä myös eletään uusperhekuviossa. Mieheni lapset asuvat vuoroviikoin meillä ja äidillään.

Usein nämä uusperhekuviot on haastavia ja meilläkin aluksi oli puolin ja toisin epävarmuutta sekä sen mukanaan tuomaa nikottelua. Olemme kuitenkin onnekkaassa asemassa siinä, että meillä kaikki haluaa selkeästi lasten parasta ja vaikkei yksimielisiä aina ollakaan, niin asioista sovitaan yhdessä. Tietty edelleen ollaan hiukan kieli keskellä suuta asioiden hoidossa, mutta kokonaisuudessaan olen kyllä tosi tyytyväinen

Symppaan kyllä kovasti teitä, joilla on eksien kanssa vaikeampaa Useamman vuoden mmeilläkin oli hankalaa ja siksi tuttua kyllä kaikki se v*tutus, jota asia voi aiheuttaa. Onneksi tilanteet voi ajan myötä muuttua, ja viimeistään sitten kun lapset on isompia ja osaavat itsekin ajatella.

 

[Kaiq]

Kiva, että vastasit, kiitos onnitteluista ja onnea omaan odotukseen!

Jep, pitäisi antaa mennä omalla painollaan eikä turhia stressailla. Tietenkin toivoisin, että sisaruksille syntyisi läheiset välit, mutta eihän niitä aina synny "täyssisaruksillekaan" vaikka asuisivat koko ajan saman katon alla. Mutta murehdin jo valmiiksi, jos lapsen äiti sabotoi hommaa, olen aika herkkä ja mennyt tässä vuosien varrella monen monta kertaa ihon alle lapsen äidin käytös.

Elättelin aikoinaan toiveita ideaalisti toimivasta kahden kodin yhteistyöstä ja yritin parhaani. Sittemmin olen joutunut toteamaan, että minä olen hänelle punainen vaate, tein mitä vain. Eniten on hämmentänyt se, että hänelläkin uusi kumppani, erosta jo 8 vuotta ja miehellänikin ehti olla lyhyt suhde toisen kanssa ennen minua. Ymmärtäisin paremmin, jos olisin tullut kuvioihin keskellä erokriisiä. Pari ensimmäistä vuotta pysyin myös hyvin taka-alalla, mutta tietenkin yhteenmuuton myötä olen väistämättä kiinteämmin osa mieheni ja lapsen elämää. Hänelle oli esim pitkään vaikeaa se, että lapsi vietti aikaa minun kanssani kahdestaan.

Mutta joo, samaa kyllä miettinyt, että tuskin nyt täydellisenä yllätyksenä tulee, että meille vauva tulisi. Ja saahan se herättää tunteita, eri asia sitten miten on ok toimia niiden tunteiden vallassa...

Todella kettumaista kyllä tuollainen käytös, jossa sut nähdään vain huonossa valossa. Mun mielestä se valitettavasti kertoo siitä, ettei toisella puolella pystytä asettumaan lapsen asemaan. On luonnollista, että menee välillä ihon alle ja herättää tunteita Toivottavasti lapsen äiti ymmärtäisi kuitenkin sen, ettei ole hänen paikkansa sotkeentua teidän yhteisen lapsen ja miehesi lapsen väleihin.

Miten sun mies suhtautuu tilanteeseen? Saatko häneltä tukea?

 

[Sylvikki]

Todella kettumaista kyllä tuollainen käytös, jossa sut nähdään vain huonossa valossa. Mun mielestä se valitettavasti kertoo siitä, ettei toisella puolella pystytä asettumaan lapsen asemaan. On luonnollista, että menee välillä ihon alle ja herättää tunteita Toivottavasti lapsen äiti ymmärtäisi kuitenkin sen, ettei ole hänen paikkansa sotkeentua teidän yhteisen lapsen ja miehesi lapsen väleihin.

Miten sun mies suhtautuu tilanteeseen? Saatko häneltä tukea?

Mieheni suurimmat väännöt hänen kanssaan joutuu käymään (ja niin toki kuuluukin) mutta enemmän siis niin päin, että minä tuen häntä. Olen toki myös joskus ystävällisesti antanut palautetta, jos hänen toiminnassaan lapsen äitiä kohtaan olisi parannettavaa tai jos on kierretty jossain väittelyssä kehää, olen sanonut, että ehkä kannattaa antaa olla ainakin hetken.

Mutta joo, sitä ongelmaa ei onneksi ole, että kokisin olevani tilanteessa yksin. Monet kerrat miettinyt myös, että ehkä kuitenkin mieluummin näin kuin se tilanne, että lapsen kanssa olisi vaikeaa. Hän on kuitenkin ottanut tosi avosylin vastaan alusta alkaen. Ymmärtääkseni sama tilanne myös äidin uuden puolison kanssa.

On mennyt myös pitkiä jaksoja hyvin. Vähän tullut vaikutelma, että jos lapsen äidillä on elämässään vaikeuksia, ne purkautuu helposti mieheeni. Meidän yhdessä olon alkuaikoina ei ollut vielä viikko-viikkosysteemiä, vaan lapsi oli enemmän äidillään ja hän silti yritti usein napata vielä vähän lisää lapsen ja isän yhteisestä ajasta. Viikko-viikkosysteemin myötä se on onneksi helpottanut. Ehkä hän on vihdoin ainakin jollain tasolla sopeutunut siihen, että he ovat tasavertaisia vanhempia ja myös lapsi haluaa olla yhtälailla isänsä luona.

Kiva kuitenkin kuulla, että on myös toimivia järjestelyjä. Tai onhan meilläkin loppujen lopuksi, mutta menneet ovat jättäneet tietyn epävarmuuden ja mun on välillä vaikea luottaa, että lopulta asiat järjestyvät.

 

[Kaiq]

Mieheni suurimmat väännöt hänen kanssaan joutuu käymään (ja niin toki kuuluukin) mutta enemmän siis niin päin, että minä tuen häntä. Olen toki myös joskus ystävällisesti antanut palautetta, jos hänen toiminnassaan lapsen äitiä kohtaan olisi parannettavaa tai jos on kierretty jossain väittelyssä kehää, olen sanonut, että ehkä kannattaa antaa olla ainakin hetken.

Mutta joo, sitä ongelmaa ei onneksi ole, että kokisin olevani tilanteessa yksin. Monet kerrat miettinyt myös, että ehkä kuitenkin mieluummin näin kuin se tilanne, että lapsen kanssa olisi vaikeaa. Hän on kuitenkin ottanut tosi avosylin vastaan alusta alkaen. Ymmärtääkseni sama tilanne myös äidin uuden puolison kanssa.

On mennyt myös pitkiä jaksoja hyvin. Vähän tullut vaikutelma, että jos lapsen äidillä on elämässään vaikeuksia, ne purkautuu helposti mieheeni. Meidän yhdessä olon alkuaikoina ei ollut vielä viikko-viikkosysteemiä, vaan lapsi oli enemmän äidillään ja hän silti yritti usein napata vielä vähän lisää lapsen ja isän yhteisestä ajasta. Viikko-viikkosysteemin myötä se on onneksi helpottanut. Ehkä hän on vihdoin ainakin jollain tasolla sopeutunut siihen, että he ovat tasavertaisia vanhempia ja myös lapsi haluaa olla yhtälailla isänsä luona.

Kiva kuitenkin kuulla, että on myös toimivia järjestelyjä. Tai onhan meilläkin loppujen lopuksi, mutta menneet ovat jättäneet tietyn epävarmuuden ja mun on välillä vaikea luottaa, että lopulta asiat järjestyvät.

Mukava kuulla, että tilanne on tällä hetkellä jo parempi. Vaikutatte siltä, että ootte miehesi kanssa hyvä tiimi ja varmasti kaikkien kannalta hyvä, että sä välillä annat miehellesi toista näkökulmaa tilanteisiin. Kuulostaa myös, että oot tosi tärkeä bonuslapselle. Toivotaan, että pikkuhiljaa teilläkin asiat lutviutuvat siihen suuntaan, ettei koko ajan tarvitsisi asiaa stressata

 

[Monstera11]

Moi. Meillä myös uusperhekuvio. Nyt ensimmäinen yhteinen tulossa. Miehen kaksi lasta on meillä joka toinen viikonloppu.

Vähän jännittää miten tämä lähtee sujumaan. Itselläni on ollut vaikeuksia päästä mukaan tähän perhekuvioon ja edelleen on ulkopuolisuuden tunteita. Välillä miettii, että miten löydetään yhteinen linja kasvatuksen suhteen ja luodaan yhteiset säännöt kaikille, kun en ihan aina ymmärrä nykyisiä sääntöjä. Usein on vaikea puuttua, kun tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Varmasti vaikuttaa sekin, etten hirveästi ole ollut lasten kanssa aikaisemmin tekemisissä.

Mutta kai tämä tästä lähtee sujumaan. Välillä miettii ihan hassujakin juttuja, kun tuleva hieman jännittää. :)

 

[Sylvikki]

Moi. Meillä myös uusperhekuvio. Nyt ensimmäinen yhteinen tulossa. Miehen kaksi lasta on meillä joka toinen viikonloppu.

Vähän jännittää miten tämä lähtee sujumaan. Itselläni on ollut vaikeuksia päästä mukaan tähän perhekuvioon ja edelleen on ulkopuolisuuden tunteita. Välillä miettii, että miten löydetään yhteinen linja kasvatuksen suhteen ja luodaan yhteiset säännöt kaikille, kun en ihan aina ymmärrä nykyisiä sääntöjä. Usein on vaikea puuttua, kun tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Varmasti vaikuttaa sekin, etten hirveästi ole ollut lasten kanssa aikaisemmin tekemisissä.

Mutta kai tämä tästä lähtee sujumaan. Välillä miettii ihan hassujakin juttuja, kun tuleva hieman jännittää. :)

Joo kyllä mullakin edelleen tulee välillä ulkopuolisuuden tunteita, mutta nykyään aika harvoin. Meillä on onneksi miehen kanssa hyvin yhtenäinen linja. Teidän tilanteessa voisi kuvitella, että paikan löytäminen voi tuntua hankalalta siksikin, että lapset ovat teillä sen verran vähemmän. Tai itsestä tuntunut, että on ollut vähän pakko löytää paikka, kun puolet arjesta on vuosia ollut perhearkea vaikka ei omia lapsia ole ollutkaan. Kipuilua on ollut, mutta toisaalta olen saanut roolissa myös itsevarmuutta ja on palkitsevaa, kun kasvatus tuottaa tulosta :)

Teidän olisi varmasti hyvä keskustella kasvatuslinjasta. Ehkä niin olette jo tehneetkin.

 

[aannanneh]

Hei,

kiva lukea muiden ajatuksia uusperheistä. Itse olen uusperheessä kasvanut ja nyt sitten muutaman vuoden olen vuoroviikko-systeemiä pyöritellyt ja arkea 5- ja 7-vuotiaiden lasteni kanssa, joka meillä toiminut ihan mukavasti. Toki itse ikävöin lapsia liiaksikin, mutta näemme myös isäviikolla lähes päivittäin koulun jälkeen iltapäivällä.

Nyt sitten tämä elokuinen on mieheni kanssa ensimmäinen yhteinen tulossa. Vielä ei olla tuleville isosiskoille kerrottu, kun päätettiin odottaa nt-ultraan saakka.

Meillä on kyllä tähän saakka mennyt hyvin ja pystytty lasten isän kanssa asioista sopimaan. Myös hänellä uusi puoliso josta tytöt puhuneet kivasti joka minulle tärkeintä.

Tytöt ovat myös kiintyneet miesystävääni, joten eiköhän tästä eteenpäin kaikki palat saada soviteltua kohdalleen vaikka elämäntilanne muuttuukin :) mieheni on sujahtanut tähän rooliin paremmin kuin osasin koskaan odottaakaan. Toivotaan, että jatkossakin homma toimii näin

Toki ajoittaisia haasteita ja erimielisyyksiä on, joita sitten selvitellään mutta pääsääntöisesti minun tietääkseni elo on kaikille kuvion osapuolille mukavaa.

Jännät ajat edessä

Tsemppiä kaikille jotka joutuvat hyvinkin haastavissa kuvioissa olemaan ja odottamaan tulevaa. Todella harmillista, että kaikki eivät lapsen etua ja parasta näe ei voi kuin toivoa helpotusta..