Lapsi ja lemmikit

[Bella Swan]

Miten teillä lapsi ja lemmikkieläimet tulee toimeen? Minkä ikäiselle hankkisitte "oman"? Toki aikuinen on lopulta vastuussa, mutta tiedätte mitä tarkoitan.

Meillä esikoinen haluaisi oman koiran. Ei olla hankkimassa hetkeen koiraa, mutta teini-ikäiselle voisi alkaa harkita. Itse olin n.10, kun sain koiran ja kissan, hoidin pääasiassa itse (tai siihen pyrin, muistelen että meni hyvin), kunnes alkoi teini-iän menot. Sitten äitini sai vihdoin alkaa lenkittää ihan luvan kanssa:D
Meillä lapset on taitavia eläinten kanssa. Aina meillä on ollut karvaisia ystäviä ja varmasti jatkossakin tulee olemaan.
Muistan kun kavereilla saattoi lapsena olla hamstereita omassa huoneessa.

 

[ErakkoRusakko]

Meillä on koira.
Lapsi saa halutessaan kouluikäisenä "oman" lemmikin. Sanoisin että 10 v. on aika hyvä ikä alkaa kokeilemaan vastuunkantoa.

Mielestäni koira on aina koko perheen lemmikki. Mutta esim. rotta, marsu tai kani voi olla päävastuullisesti tarpeeksi vanhalla lapsella.

Lemmikin hankinta- ja lääkärikuluista voin ottaa vastuun, mutta ihannetilanne olisi, että lapsi säästää itse omista viikkorahoistaan/kesätöistään tarvikkeisiin ja lemmikin ruokiin/heiniin/virikkeisiin.
- Ainakin käy ne itse sitten aina hakemassa. (Ja tämäkin siis todennäköisesti aina perheen yhteisillä kauppareissuilla.)

Ehdottomasti meidän perheessä tulee aina joku lemmikki olemaan. Se opettaa tunnetaitoja, empatiaa ja vastuullisuutta. Sekä omatoimisuutta. Ja kaipa jonkinlaista resurssinhallintaa ja kirjanpitoakin siinä ohessa voi oppia. :)

 

[Miyn]

Meillä on ollut kissoja vuodesta 2006 asti. Nyt on yksi kissa jäljellä ja kun tästä aika jättää niin uutta kissaa ei oteta. Se on kuitenkin 15-20 vuoden sitoutuminen. Olisi kiva lähteä reissuille ja muihin yli yön menoihin rennosti eikä tarvitsisi aina hankkia hoitajaa tälle ajalle.

Ja vihoviimeinen syy hankkia lemmikki on se, että hankitaan se lapselle. Lapsi voi joo ruokkia ja leikittää mutta esim. koiran ulkoilutukseen ei alakouluikäinen lapsi sovellu.

 

[MinnaM]

Meillä ei tällä hetkellä oo lemmikkejä, mutta itselläni on lapsena ollut koira, kissa ja hamsteri. Hamsterin ostin itse omilla rahoilla joskus 10vuotiaana äidin luvalla, mutta kyllähän se häkin puhdistus, ruokinta yms. ikävä kyllä paljon myös jäi äidin vastuulle, vaikka toki paljon hoidin myös yksin. Mä oon samaa mieltä ku @Chandelier, että ei hommattais lemmikkiä vain lapselle vaan ihan koko perheelle. Koiran ulkoiluttaminen rodusta ja luonteesta riippuen toki voi käydä myös alakouluikäiseltä, mutta kaiken kaikkinensa lemmikissä on todella suuri vastuu vain lapsen yksin huollettaviksi. Meilläkin isommat lapset haaveilivat koirasta muutaman vuoden, mutta tiedän, että lapsien mielenkiinto ei yleensä pysy yllä kovin kauan ja ei ne enää oo muutamaan vuoteen puhuneet koiran hankkimisesta. Itse asiassa pari vuotta ehdin itsekin selailla eri rotuja ja koiran kasvattajia, mutta sitten päätettinkin "hankkia" koiran sijasta vauva.

 

[litranmitta]

Meillä on tällä hetkellä kaksi koiraa. Mutta ainakaan niin kauan kun on lapsia, ei enää tule olemaan näiden jälkeen kuin yksi koira kerrallaan. Yksi koira on helpompi tuupata hoitoonkin kuin kaksikko. Lapsi tykkää omista koirista ja ollaan harjoiteltu yhdessä esim nätisti silittämistä. Toisinaan annetaan yhdessä niille puruluutkin, niin että minä annan koirille istu- ja olehyvä-käskyt ja lapsi saa sylissäni istuen ojentaa nahkaluut

 

[Miyn]

Koiran ulkoiluttaminen rodusta ja luonteesta riippuen toki voi käydä myös alakouluikäiseltä

Toki jonkun kissankokoisen tai muuten vain pienikokoisen koiran ulkoiluttaminen onnistuu alakouluikäiseltä siihen asti, kunnes vastaan tulee iso(mpi) koira ja välinpitämätön/alkkis/narkkis/vanhus tai muuten vain sellainen koiranomistaja, joka on kykenemätön kontrolloimaan koiraansa, joka hyökkää lapsen ja pienen koiran päälle.

Monesti sanotaan että "kyllä mä osaan ajaa autolla, ei mulle mitään tapahdu" tai "kyllä mä huolehdin koirasta, ei se käy kenenkään päälle" mutta kun pitäisi katsoa sitä, että se toinen, joku muu, ei olekaan yhtä taitava siinä hommassa ja se onkin se "joku muu" joka sen katastrofin aiheuttaa.

 

[MinnaM]

Toki jonkun kissankokoisen tai muuten vain pienikokoisen koiran ulkoiluttaminen onnistuu alakouluikäiseltä siihen asti, kunnes vastaan tulee iso(mpi) koira ja välinpitämätön/alkkis/narkkis/vanhus tai muuten vain sellainen koiranomistaja, joka on kykenemätön kontrolloimaan koiraansa, joka hyökkää lapsen ja pienen koiran päälle.

Monesti sanotaan että "kyllä mä osaan ajaa autolla, ei mulle mitään tapahdu" tai "kyllä mä huolehdin koirasta, ei se käy kenenkään päälle" mutta kun pitäisi katsoa sitä, että se toinen, joku muu, ei olekaan yhtä taitava siinä hommassa ja se onkin se "joku muu" joka sen katastrofin aiheuttaa.

Toi on totta, kaikkea voi tapahtua ja kaikki ei ole omissa käsissä. Mutta ei elämääkään voi koko ajan elää pelossa, että mitä jos joskus joku muu.. Lapsiakaan ei voi oikein missään tynnyrissä kasvattaa loppuelämää vaan kun heistä tulee kouluikäisiä ja reviiri laajenee niin se on vaan luotettava siihen, että mitään pahaa ei tapahdu.

 

[Taittaralla]

Toki jonkun kissankokoisen tai muuten vain pienikokoisen koiran ulkoiluttaminen onnistuu alakouluikäiseltä siihen asti, kunnes vastaan tulee iso(mpi) koira ja välinpitämätön/alkkis/narkkis/vanhus tai muuten vain sellainen koiranomistaja, joka on kykenemätön kontrolloimaan koiraansa, joka hyökkää lapsen ja pienen koiran päälle.

Monesti sanotaan että "kyllä mä osaan ajaa autolla, ei mulle mitään tapahdu" tai "kyllä mä huolehdin koirasta, ei se käy kenenkään päälle" mutta kun pitäisi katsoa sitä, että se toinen, joku muu, ei olekaan yhtä taitava siinä hommassa ja se onkin se "joku muu" joka sen katastrofin aiheuttaa.

Tässä on pointtinsa, mutta liikaa ei voi musta alkaa pelätä, mitä jos... Muutenhan sitä ei voi päästää alakoululaista ees yksin ulos. Siellähän saattaa tulla kohdalle pedofiili tai murhaaja. Kypärää ja turvavyötä kannattaa käyttää, mutta ihan kaikkeen ei voi varautua ja ihan kaikkea pelätä.

Muuten kyllä musta lemmikin kannattaa olla aina perheen yhteinen. Lapsi voi olla siitä osavastuussa ja harjoitella sitä, mutta lopulta vanhempi on aina vastuussa.

 

[Dolly]

Meillä ollut koiria ja kissoja jo ennen lasta, joten poika on niiden kanssa kasvanut. Nyt on vain yksi koira (saksanpaimen), jonka hoito on meidän aikuisten vastuulla. Lapsi saa olla koiran kanssa kaksin aidatulla pihalla jos tahtoo, paljon leikkivät yhdessä ja koira seurailee tiiviisti pojan tekemisiä. Ollaan harjoiteltu koiran ruokkimista, harjausta ja helppoja käskyjä sekä tuota omassa pihassa oloa. Poika menee syksyllä kouluun, ideaalitilanne olisi että silloin pystyisi kotiintullessa laskea koiran pihaan tarpeilleen itsenäisesti. Oon huomannu että poika rakastaa omaa koiraamme, mutta vieraista koirista ei välitä. Ei pelkääkään, mutta ei mene silittelemään tai ota aktiivisesti kontaktia.

On pyydellyt myös hamsteria, joka hankitaan varmaan tässä alkukesästä. Hamsu asuisi pojan huoneessa yläkerrassa, johon koiralla ei pääsyä. Yhdessä olisi tarkoitus sen hoitoa sitten harjoitella. Aikasemmin kun oli kissoja, ne nukkuivat pojan sängyssä ja on puhunut että kaipaa omaan huoneeseen seuraa. Myös jotain terraarioeläintä ollaan harkittu ja käärme varmaan tulee kun sopiva löytyy. Senkin hoito sitten yhdessä tietenkin.