Lapsi heittelee ruokaa

[Liliann_]

Mitenkä toimisitte, jos tasan 2 v lapsi ruokapöydässä heittelee ruokaa /haarukoita/ mukeja lattialle?

Voiko jo olettaa että 2 v söisi 'nätisti' vai saako vielä antaa leikkiä ja temppuilla pöydässä?

Ottaisitko ruuan pois heti tai lapsen pois pöydästä?

Toinen kysymys, annatteko lapsen itse päättää mitä syödään? Voiko lapsi antaa pöydässä toiveita, vai päätätkö aina kaiken itse?

 

[litranmitta]

Riippuu lapsen luonteesta ja ymmärryksen tasosta. Oman taaperon kohdalla: muutaman kerran sanon nätisti, sitten sanon kovasti ja lopulta poistan pöydästä Takasin oon antanut palata pienen rauhoittumishetken ja tilanteen läpikäynnin jälkeen kerran. Jos sama leikki on jatkunut, kerään ruoan pois.

Meillä saa toivoa ruokia, mutta pääosin tarjolla on mitä on. Erityisesti pääruoilla päävastuu vanhemmilla, mutta juoman (vesi vai maito) ja ketsupin haluamisen saa valita. Paloilla saa valita vaihtoehdoista ja usein ehdottaakin jo niistä vakiovaihtoehdoista mitä haluaisi. Se on meillä toiminut hyvin. Ajattelen, että tällä valinnan mahdollisuudella myös ehkäisen ns. puurokyllästymistä. Itselleni ei vieläkään meinaa maistua kaura- tai 4-viljanpuuro, kun omassa lapsuudessa se puuro on ollut "syö tai itke ja syö".

 

[Pikkupikkupikkunen]

Samoja ajatuksia kun @litranmitta lla. Meidän molemmilla lapsilla on ollu joku tommonen säätö vaihe. Varsinkin esikoisella, kun häntä ei ruoka oo oikein ikinä kiinnostanu muutenkaan. Tuntuu niin rasittavalta, kun taapero kattoo suoraan silmiin ja tiputtaa ruokaa lattialle. Astiat meillä ei oo kyllä tainnu lentää, pillipulloa lukuunottamatta. Jos heittelee pillipulloa nii nostan kerran pari, jos jatkuu niin pistän sen hetkeksi odottamaan kauemmas ja annan myöhemmin takaisin. Yleensä ruuan heittely meillä liittyy siihen, että lapsella ei vaan oo nälkä, joten jos sanomisesta riippumatta jatkaa tommosta, niin otetaan lapsi pois pöydästä.

Meillä saa myös valita aamu-, ilta- ja välipalalla mitä syö. 1,5 vuotiaalle yleensä annetaan muutama vaihtoehto josta päättää, 4 vuotias osaa jo toivoa laajemmasta valikoimasta ja tietää mitä yleensä kotona on. Muilla ruuilla saa valita esim. Millaista leipää syö, mitä hedelmiä/vihanneksia haluaa tms. Toiveita pyritään kyllä toteuttamaan ja esim. Kaupassa saa toivoa mitä ostettaisiin. Yleensä ainaki hevi osastolla kysytään mitä ostetaan ja lapset saa ottaa haluamiaan hedelmiä.

Ja voiko olettaa et lapsi kaksi vuotiaana söisi nätisti, niin täytyy sanoa että ei se tuota neljä vuotiastakaan aina kiinnosta. Siis ei kyl tavarat lennä, mutta heiluu ja hytkyy ja häslää muuten vaan välillä niin paljo et en sitäkään kovin nätiksi sanoisi.

 

[Foreverfever]

Lautanen on aika nopeasti otettu pois ja kerrottu että jos ruokaa heitetään, ei voi syödä. Lautanen annettu hetken päästä takaisin ja jos toistuu, ruokailu yleensä päättyy siihen ja nostetaan pois pöydästä (=lapsella ei selkeästi ole nälkä).

Jonkin verran saavat valita. Usein kysytään keitetäänkö esim jonkin kastikkeen kanssa pastaa/riisiä vai perunaa ja enemmistö voittaa. Myös ruuista joita on viikolle suunniteltu voidaan neuvotella milloin mitäkin syödään. Saa valita syökö banaanin vai omenan, mitä tulee leivän päälle yms. Eli muutamasta vaihtoehdosta saa valita. Toki nyt koululaiset toimii jo enemmän itsenäisesti ja kyselemättä saattaa olla valmis ruoka tehtynä kotiin töistä tullessa

 

[Pilkki24]

Meillä on ollut hyvin vähän tuota ruoan tai astioiden heittelyä. Nyt 2v on satunnaisia kertoja heittänyt jotain ja on kyllä heti poistettu pöydästä. Pienempänä jo puututtiin aina, niin tietää kyllä ettei saa olla ruokapöydässä, jos jotain heittelee tai huutaa tai käyttäytyy muutenkin rumasti. Pöytään saa tulla takaisin, kun osaa käyttäytyä. Ja toisesta kerrasta jää kokonaan ruoka välistä.

Meillä saa kyllä puhua ja nauraa ja ruokaa saa syödä välillä käsinkin, vaikka haarukan käyttöön kannustetaan. Eli ei vaadita mitään hautajaishiljaisuutta yms. Saa myös leikkiä ruoalla hyvän maun rajoissa. Nykyään tyttö saattaa itse leikkiä, että ruoka on lentokone, laiva tai vastaava suuhun mennessä.

Meilläkin saa tehdä joitain valintoja, mutta lapsi ei päätä mitä pääruokaa syödään. Yleensä valinta on tyyliin millaista puuroa tai syökö jogurtin vai leivän. Tai ottaako ketsuppia tms. Laitan yleensä lautaselle kaikkea ja syömättä jää mikä jää. Ei tehdä numeroa maistamisesta. Lapsi yleensä kyllä ainakin maistaa kaikkea, kun näkee meidän nauttivan ruoasta. Jos ei jostain tykkää niin ei sitten vaan syö sitä. Jos on syönyt huonosti päivällä niin illalla menee sitten enemmän puuroa.

Meidän lapsi on aika rauhallinen, mutta todella jääräpäinen halutessaan. Joudutaan olemaan aika tarkkana sen kanssa, että pysytään systemaattisina, koska muuten tuo yrittää heti viedä meitä 6-0. Välillä herään itsekin siihen, että mitä minä neuvottelen kaksivuotiaan kanssa. Että minähän olen nyt äitinä enkä missään kaupanteossa.