Haikaranyytti
Sukkela juttelija
Hei kaikki oman nyytin haaveilijat jotka taistelette lapsettomuutta vastaan!
Selailin boita ketjua ja ei oikein iskeny mikään sopivaksi, niin toivottavasti tästä tulisi sellainen tukiryhmä monelle :)
En usko että olen kuitenkaan ainoa joka kamppailee näiden asioiden kanssa ja vertaistuki olisi tärkeää kun onhan tämä lapsettomuus raskasta ja välillä meinaa toivo kokonaan mennä :banghead:
Minun tarinani: olen nainen 21 vuotta. Vuoteen ei pientä yrittämisestä huolimatta kuulunut joten otin yhteyttä muuton jälkeen uuden paikkakunnan perhesuunnittelu neuvolaan jossa meille kirjoitettiin lähete naistentautien polikliniikalle. Ensi käynnillä tehtiin semmonen perus tutkimus ja kyseltiin kaikkea, otettiin verikokeet minusta ja sen sellasta. Samalla saatiin purkki mukaan ja miehen piti mennä Kuopioon sperma"testiin" kaikki oli miehellä mallikkaasti. Itselläni seuraavalla kerralla tehtiin munatorvien aukiolotutkimus. Se oli kokemukseltaan todella kivulias ( selkään poltti niin mahottomasti :arghh: ) mutta siitä selvittiin
kaikki oli auki ja mallillaan. Loppujeen lopuksi selvisi että ensinnäkään en ovuloi ollenkaan koska munasolut jäävät liian pieneksi 10mm otollisella hetkellä ja minimi on 20mm että raskaus on edes mahdollinen ) joten munasoluni ei kasva ensinnäkää liian suureksi, ne eivät siitä johtuen irtoa eli ovulaatiota ei tapahdu. Tottakai oli iso helpotus että ns. Luomuraskaus on mahdollinen kun munatorvet on nätisti auki mutta kun miettii aikaa taaksepäin niin aika toivottomalta vielläkin tuntuu kun vielläkään pientä nyyttiä ei ole 
no saatiin avuksi clomifenit 7-9päivä 1 tabl. söin niitä 5 kuukautta. Viidentenä clomi kuukautena tehtiib verikokeet ja OVULOIN 
mutta meidän harmiksemme se kuumausi ei peitto ekaa kertaa heilunut kun oli flunssaa ja vaikka mitä sinä kuukautena. No tottakai nyt on uskoa tulevaan enemmän mut kai se on va päähän pelko hakattu jo että ovuloinko enää kun clomit ei ole käytössä...pelko riivaa mieltä
Kaikkein vaikeinta ov lapsettomuudessa ollut tämä miettiminen ja pettymykset vaikka niihin osaa jo varautua ja ei ne enää niin vaikeilta tunnu kuin alussa mutta edelleen toivoo ja "luulee" olevansa useasti raskaana kun kierto venyy yli 30 päivää ja miettii kaikkea ja intoilee kunnes maa revitään jalkojesi alta ja vuoto alkaa... Vaikka kuinka yrittää olla ajattelematta asiaa niin sitä nyyttiä vaan toivoo sitä toivoo joka ikinen kuukausi ja yrittää jaksaa uskoa että viellä jonain päivänä, mutta väkisinkin takaraivossa kummittelee että milloin? Mitä jos me ei koskaan saada vauvaa!!!
Monilla on varmasti huonomminkin asiat ja en halua väheksyä / liioitella kenenkään lapsettomuuden matkaa vaan haluaisin vertaistukea, ihmisiö jotka tietävät mistä puhun ja ovat itse käyneet/ käyvät tätä läpi! Tottakai mieheni on tukenani mutta hän eikä kukaan joka ei ole tai ole ollut lapseton tiedä OIKEASTI mitä tämä on!
Toivon että tästä ryhmästä saadaan vertaistuki ihan jokaiselle jossa saa kertoa ihan kaikesta ja olla avoin
Ps. Itselläni siis 5 kuukautta clomeja takana ja nyt 4 kuukauden tako kokonaan hormooneista, jos ei raskautta vielläkään kuulu niin uutta aikaa polille. Ja lisään viellä että joskus nuorena käytin Nuvaring rengasta muota ehkäisyjä en kortsun lisäksi ole käyttänyt kun ei sovi minulle...
Terv: Haikaranyytti
Selailin boita ketjua ja ei oikein iskeny mikään sopivaksi, niin toivottavasti tästä tulisi sellainen tukiryhmä monelle :)
En usko että olen kuitenkaan ainoa joka kamppailee näiden asioiden kanssa ja vertaistuki olisi tärkeää kun onhan tämä lapsettomuus raskasta ja välillä meinaa toivo kokonaan mennä :banghead:
Minun tarinani: olen nainen 21 vuotta. Vuoteen ei pientä yrittämisestä huolimatta kuulunut joten otin yhteyttä muuton jälkeen uuden paikkakunnan perhesuunnittelu neuvolaan jossa meille kirjoitettiin lähete naistentautien polikliniikalle. Ensi käynnillä tehtiin semmonen perus tutkimus ja kyseltiin kaikkea, otettiin verikokeet minusta ja sen sellasta. Samalla saatiin purkki mukaan ja miehen piti mennä Kuopioon sperma"testiin" kaikki oli miehellä mallikkaasti. Itselläni seuraavalla kerralla tehtiin munatorvien aukiolotutkimus. Se oli kokemukseltaan todella kivulias ( selkään poltti niin mahottomasti :arghh: ) mutta siitä selvittiin
kaikki oli auki ja mallillaan. Loppujeen lopuksi selvisi että ensinnäkään en ovuloi ollenkaan koska munasolut jäävät liian pieneksi 10mm otollisella hetkellä ja minimi on 20mm että raskaus on edes mahdollinen ) joten munasoluni ei kasva ensinnäkää liian suureksi, ne eivät siitä johtuen irtoa eli ovulaatiota ei tapahdu. Tottakai oli iso helpotus että ns. Luomuraskaus on mahdollinen kun munatorvet on nätisti auki mutta kun miettii aikaa taaksepäin niin aika toivottomalta vielläkin tuntuu kun vielläkään pientä nyyttiä ei ole no saatiin avuksi clomifenit 7-9päivä 1 tabl. söin niitä 5 kuukautta. Viidentenä clomi kuukautena tehtiib verikokeet ja OVULOIN mutta meidän harmiksemme se kuumausi ei peitto ekaa kertaa heilunut kun oli flunssaa ja vaikka mitä sinä kuukautena. No tottakai nyt on uskoa tulevaan enemmän mut kai se on va päähän pelko hakattu jo että ovuloinko enää kun clomit ei ole käytössä...pelko riivaa mieltä Kaikkein vaikeinta ov lapsettomuudessa ollut tämä miettiminen ja pettymykset vaikka niihin osaa jo varautua ja ei ne enää niin vaikeilta tunnu kuin alussa mutta edelleen toivoo ja "luulee" olevansa useasti raskaana kun kierto venyy yli 30 päivää ja miettii kaikkea ja intoilee kunnes maa revitään jalkojesi alta ja vuoto alkaa... Vaikka kuinka yrittää olla ajattelematta asiaa niin sitä nyyttiä vaan toivoo sitä toivoo joka ikinen kuukausi ja yrittää jaksaa uskoa että viellä jonain päivänä, mutta väkisinkin takaraivossa kummittelee että milloin? Mitä jos me ei koskaan saada vauvaa!!!
Monilla on varmasti huonomminkin asiat ja en halua väheksyä / liioitella kenenkään lapsettomuuden matkaa vaan haluaisin vertaistukea, ihmisiö jotka tietävät mistä puhun ja ovat itse käyneet/ käyvät tätä läpi! Tottakai mieheni on tukenani mutta hän eikä kukaan joka ei ole tai ole ollut lapseton tiedä OIKEASTI mitä tämä on!
Toivon että tästä ryhmästä saadaan vertaistuki ihan jokaiselle jossa saa kertoa ihan kaikesta ja olla avoin
Ps. Itselläni siis 5 kuukautta clomeja takana ja nyt 4 kuukauden tako kokonaan hormooneista, jos ei raskautta vielläkään kuulu niin uutta aikaa polille. Ja lisään viellä että joskus nuorena käytin Nuvaring rengasta muota ehkäisyjä en kortsun lisäksi ole käyttänyt kun ei sovi minulle...
Terv: Haikaranyytti