Aloitanpa itse :)
Mä en ollut ennen esikoistakaan mikään huippu-urheilija, mutta jaksoin reippaasti lenkkeillä koirien kanssa jne. arjen liikuntaa, ehkä joskus jotain reippaampaa :)
Sitten raskausaikana liikuin kyllä koirien kanssa ihan loppuun asti, mutta väkisin siinä tahti hidastui. Ja etenkin sitten synnytyksen jälkeinen aika. Muutenkin annoinitselleni pari kk annoin aikaa "toipua", etenkin kun mulla oli tuo epparihaava, joka aiheutti useamman viikon paineen tunnetta pidempään jalkeilla ollessa.
Ehdin just aloittaa "kuntokuurin", ladata salikortin, siellä jopa käymään ja lenkkeilemään ahkerammin, jopa juoksua. Sitten alkoi tämä uusi raskaus (esikoisen ollessa vajaa 1/2 vuotta). Ja nyt on tuo juoksu ja sali jäänyt...
Nyt sitten OIKEESTI huolestuttaa mikä mun kunto tulee oikeen olemaan.... Etenkin näillä kuumilla ilmoilla tuntuu että perus metsälenkki koirien kanssa on rankkaa.... ja kun tuota tyttöä pyörittelee, leikkii ja heittelee, niin eipä näillä käsivarsilla paljoa jaksa...
Niin että missähän kunnossa sitä sitten on toisen synnyttyä...
Onneksi tässä mennään koko ajan viileimpiä ilmoja kohti ja ehkäpä sitä jaksaa tässä raskaudessa liikkua vielä enemmän loppuun kohden, kun on syksy/talvi-ilmat. Ja pitäisi sitä kai ihan tavaksi ja treeniksi ottaa tuo päivittäinen "jumppa" tytön kanssa. Tuo reilu 10 kg kun on melko sopiva käsipaino
Ja tätä vielä korostaa se että mehän haaveillaan vielä kolmannesta.... Pakko kai tän tokan jälkeen oikeasti ottaa niskasta itseään kiinni ja todenteolla nostaa sitä kuntoa.