Lapsentahtinen kasvatus

[Vargynja]

Kasvatatteko lapsia lapsentahtisesti? Mitä ajatuksia teillä on lapsentahtisuudesta?

Me kasvatetaan osittain lapsentahtisesti. Esimerkiksi vauvaa imetän silloin kun vauva haluaa. Ihan kaikkea ei kuitenkaan tehdä täysin lapsentahtisesti, jos se tuntuu meille raskaammalta tai ei tunnu sopivan perheellemme.

 

[Pingviiniemo]

Me nukutaan yhdessä lasten kanssa ja myötäillään kyllä tosi paljon pojan mukaan leikkejä ja kysellään mitä haluaisi ruoaksi yms.

On kuitenki hyvä kuri meillä ja lyödä ei saa ja aina ei saa valita. Useinmiten kuitenkin pyritään siihen että lapsi saa valita parista vaihtoehdosta. Vauva on paljon sylissä ja lähellä, mutta ruokailuajat on säännölliset molemmilla.

 

[Bella Swan]

Samaa meillä, osittain mennään lapsentahtisesti. Esimerkiksi juurikin imetys

En ole perehtynyt asiaan tarkemmin, niin en osaa tarkemmin sanoa, ihanan hellältähän se kuulostaa. Mutta jos liian lepsua, ei sekään ole hyvä. Kultainen keskitie hyvä. :)

 

[Yölento]

Mitähän lapsentahtisuudella tarkoitetaan?

Vauvana tietysti imetys ja unet menivät varsinlapsentahtisesti , myöhemmin on tullut selkeä säännöllinen päivärytmi, lapseni tahti on sellainen verkkainen, että hänen tahdissaan nälkä ja väsymys ovat jo liiallisia, jos ruokaa tarjoaa vasta kun lapsi ilmaisee olevansa nälkäinen.

Siinä mielessä kasvatus on lapsentahtista, että lapselle vastailkaa ja opetetaan häntä kiinnostavia asioita silloin kun hän itse on asiasta kiinnostunut ja toisaalta ei painosteta liikaa niissä, jotka eivät kiinnosta, vaikka aihe olisi yleisesti hänen ikäisilleen ajankohtainen. Lapsi oppi esimerkiksi pureskelemaan ruokaa vasta yli 2-vuotiaana, mutta oli jo 2-vuotiaana kiinnostunut kirjaimista ja tekniikasta. Pukeminen alkoi sujua vasta 4-vuotiaana, mutta jo paljon aiemmin on oppinut käyttämään puutyökaluja. Nyt 5-vuotiaana tietämys tietokoneen rakennetta ja toimintaa kohtaan on parempi kuin suurimmalla osalla aikuisväestöstä, mutta kaverisuhteissa tarvitsee usein apua.

Toki olisimme aina voineet vastata, että jutellaan siitä sitten myöhemmin, kun olet isompi tai että työkaluja ja laitteita saa opetella käyttämään vasta koululaisena, mutta minusta lapselle pitää vastata kysymyksiin silloin kun ne kiinnostavat eikä yrittää väkisin opettaa jotain, mikä ei yhtään kiinnosta.

 

[Vargynja]

En ainakaan ole missään nähnyt mitään kunnollista määritelmää lapsentahtisuudelle että kaipa sen voi vähän jokainen mielessään määritellä. Mitä se siis teille tarkoittaa?

 

[Lya M.]

Mitähän tuolla nyt tarkoitetaan?
Sitäkö, että sisaruksia ei voi kasvattaa samoin?

Meillä isompi oli hyvin pienenä kiinnostunut kirjoista ja askartelusta ja oppiikin hyvin pienenä puhumaan. Hän myös piti ( ja pitää) nukeista ja barbieista.

Nuorempi taas on ollut todella fyysinen ja oppi liikkumaan ja kävelemään turhankin nuorena, mutta puhe on paljon epäselvempää kuin siskollaan aikanaan. Mutta pienempi toisaalta rakentelee palikoilla ja duploilla vaikka mitä, ja haluaa kovasti tietää mitä kaikki koneiden nappulat tekevät. Nuket taas eivät kiinnosta juuri lainkaan.

Meillä on hyvinkin säännöllinen ruokailurytmi, myös viikonlopppuisin. Toisaalta, jos ruoka ei joskus maistu, ei lautasta ole pakko syödä tyhjäksi. Maistaa täytyy kuitenkin aina. Ja toisaalta, lisää saa aina ottaa jos haluaa.

Pienempikin saa jo valita vaatteensa itse ( äidin antamista vaihtoehdoista) ja hyvin on mennyt ainakin tähän asti.

 

[Bella Swan]

Jossain määrin tulee mieleen vapaakasvatus, mutten ole perehtynyt tähän, joten vaikea sanoa olenko hakoteillä.Astonished Face-

 

[Shooky90]

Lasten kanssa lapsentahtisuus näkyy meillä eniten ruokailun ja päiväunien suhteen. Kaikki autoreissut ja tapaamiset järjestetään niin että lapsi saa nukkua autossa päikkärit tai sitten kunnolla ennen/jälkeen päikkäreiden. Ruoka-ajat ovat myös samat joka päivä kuten myös aamu- ja iltarutiinit. Ne tosin seuraavat päiväkodin eivätkä suoranaisesti lapsien omia aikoja...

 

[Rouva W]

Lapsentahtisuuden määritelmä on tosi häilyvä, mutta meillä se tarkoittaa seuraavaa. Elämme siis lapsentahtisesti täysin, mutta ei niin että lapsi itse määrittelisi että mitä ja milloin. Tietysti pienenä vauvana sai maidon ja muun silloin kun halusi, mutta kun ikää alkaa tulemaan ja viihtyy omissa puuhissaan niin perusasioiden haluaminen alkaa tulla jo myöhässä. Toimimme siis niin, että kaikki tulee ajallaan kun lapsi tarvitsee. Menot ja muut sovitetaan siihen rytmiin kuin suinkin mahdollista ja jos sovitus ei onnistu niin sitten sovitetaan lapsi kuvioon. Helpottaa sitä arjen pyörittämistä kun lapsi saa kulkea omaa polkuaan varsinkin kun on vielä pieni eikä puhe kauheasti auta.

 

[Haukikanto]

Jossain määrin tulee mieleen vapaakasvatus, mutten ole perehtynyt tähän, joten vaikea sanoa olenko hakoteillä.Astonished Face-

No eikö se ole suorastaan heittellejättöä...Ei saanut kieltää jne.

Rajat ja rakkautta. Lapsilla on herkkyyskausia ja niitä kannattaa tukea - pottailu, itse syöminen, puhuminen jne. Lapsilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Ei kaikki ole samanlaisia....
Lapsentahtinen imetys on mielestäni loistava juttu, ei mitään typeriä "4h välein saa antaa maitoa" kun esim tiheänimun kautena pieni saattaa puolessa tunnissa olla taas tilaamassa maitoa ja imetys on muutakin kuin pelkkää vatsantäytettä . Toinen on unikouluttaminen ja yösyöttöjen poisjättö, se mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.
Toinen saattaa tarvita tiukempaa kieltoa ja toinen saattaa kiltisti jo 2v:nä kysyä "saako koskea"...

 

[Beebi]

Meillä on lapsentahtista lapsen tasolla mutta ei mitään vapaata kasvatusta.

Imetys vauvana tietysti ihan lapsentahtisesti ja sitten vanhempana me vanhemmat ollaan määritelty esim päivän säännölliset ruoka-ajat niin että ne ottaa mahdollisimman hyvin huomioon kaikkien tarpeet. Lapsi päättää sitten omalta osaltaan kuinka paljon ja mitä siitä tarjotusta ruuasta syö. Ja jos ei ollenkaan maistu niin tarjotaan muuta ruokaa ilman mitään painostusta tai jos nälkä iskee muulloin niin saa tietenkin välipalaa tms.
Eli niinkuin kiteytettynä meillä vanhemmat päättää isoista linjoista jotka olis mun mielestä lapselle liian vaativia ja liikaa vastuuta ja lapsi päättää oman ikätasonsa mukaan omista asioistaan. Ja lasta pyritään kunnioittamaan yksilönä siinä missä aikuisiakin. Jos lapselle jokin asia on tosi hankala niin pyrin kysymään ja selvittämään mikä siinä tuntuu hankalalta, esim miksi ei halua lähteä ulos, sen sijaan että vain sanoisin että nyt tehdään näin koska minä aikuisena sanon niin. Jos sitten vaikka pukeminen tuntuu hankalalta niin saa katsoa vaikka videota sen aikaa. Niin minäkin toivon että minut kohdataan silloin kuin minusta joku asia tuntuu hankalalta.

Paljon muutakin on mutta tässä nyt "lyhyesti"