Lapsen ulkonäöstä puhuminen

K

Kyfi4558060

Vasta-alkaja
Tänään ollessamme sukulaisilla kylässä, ottivat muutama henkilö puheeksi lapsen hiusrajan. Keskustelu meni jotakuinkin niin, että keneltä on hiusraja peritty ja siinä puhuttiin karanneista ohimoista ja ohuista hiuksista yms. Onko tällainen puhe teidän mielestä ok, jos sävy on keskustelijoiden mielestä positiivinen eikä ole tarkoitettu pahalla?
 
Hmm, mielenkiintoinen aihe. Mieheni kommentoi joskus myös meidän vauvaa samalla lailla, nimeonomaan hiusrajasta. Samoin vauvan korvia, jotka vähän ulkonee. En osaa sanoa, osittain tämä on mielestäni ok jos se on hyväntahtoista, mutta siinä vaiheessa kun lapsi itse alkaa ymmärtää mistä puhutaan, ei mielestäni ole ok vaan voi aiheuttaa myöhempiä ulkonäkötraumoja. Ainakin itselleni aiheutti traumoja ja häpeää oman ulkonäön kommentointi, mitä kaverit harrasti lapsena.



Mielestäni pitäisi lapselle korostaa sitä, ettei ulkonäkö ole kaikki kaikessa ja että luoja tms. luonto on luonut jokaisen täydelliseksi ja jokainen on arvokas ja kaunis omalla tavallaan. Varsinkin siis tyttöjen kohdalla tämä on tärkeämpää, kun tytöillä ulkonäkö enemmän tapetilla. Mutta voi pojillekin tulla paineita tai kiusaamista esim. hörökorvista, pisamista, mistä nyt ikinä.
 
Itse vedin siitä kyllä herneet ja maissit ja paprikat nenään 😅 onneksi lapsi on vasta 1,5v, mutta paikalla oli kuitenkin isompia lapsia ja minusta se opettaa jo heille, että toisten ulkoisia ominaisuuksia on ok muiden toimesta ruotia ja tehdä huumoria. Isommalle tuo olisi voinut tuntua jo kiusaamiselta, jos huomaa että toisilla lapsilla joista ei puhuta näin on mm. erilaiset hiukset ja hiusrajat…🙄 kuulemma se olin sitten minä, joka aiheuttaisi lapselle kiusatun olon, koska nostan asian esille. Hän ei kuulemma osaisi sitä ottaa pahasti, ennenkuin joku kertoo että se ei ole ok, niinkuin itse tein…
 
Juu, siis meillä mies on tuota tehnyt vain kahdestaan. Tosiaan toisen ulkonäön kommentoinnit voisi jättää pois. Toisaalta esimerkiksi korkea hiusraja on mielestäni kaunis ja on ollut aikoja historiassa jolloin se oli ylhäisen ja kauniin naisen tunnus. Joten mikä on positiivista ja mikä negatiivista ulkonäössä on aika subjektiivinen tai vähintään kulttuurisidonnainen asia.
 
Kaksipiippuinen asia, koska monestihan vanhemmat ihmiset huomaavat lapsenlapsessa tuttuja piirteitä. Tulivat ne sitten isoisoisovanhemmilta tai isosedältä tms. Monet piirteet kun ovat sellaisia, että "hyppäävät" kolmekin sukupolvea yli, ennenkuin ilmentyvät taas. Lisäksi vanhemmat ihmiset ovat riittävän vanhoja, koska muistavat myös ne edesmenneet vanhemmat, heidän ulkonäkönsä, erikoisuutensa, luonteensa, persoonallisuutensakin.

Niin en nyt sitten tiedä, se on vähän miten sen ottaa. Minua ainakin kiinnostaisi, jos joku sukulainen sanoisi, että lapseni silmät ovat tismalleen samanlaiset kuin isoisoisällään oli. Voidaan sitten etsiä vaikka valokuvia, joista verrata. Ihan sama juttu hiustenvärin, ihonvärin, tai vaikka vinossa olevan pikkurillin kanssa.
 
En näkisi noin pienen ulkonäön ruotimista kiusaamisena, mutta voisi sen aina tehdä tahdikkaamminkin. Esim. todeta hiusten olevan samanlaiset kuin sillä isosedällä. Siis vaikka ne olisi hennot/korkea otsa, voi jättää sen sanomatta. Tai sitten ilmaisee asian niin, että se on selvästi positiivinen ominaisuus. Itse en ainakaan pahastu, kun kuopuksen kiharoiden sanotaan olevan samanlaiset kuin enolla/isosedällä lapsena, kun kiharoita pidetään kauniina.
 
Korkea otsahan on älykkyyden merkki, ja tämä tietenkin tuodaan aina esille kun joku tuo esiin lapsen korkean otsan. 😁 Ja surkutellaan, että tokihan pieni pää on kaunis, mutta ei sinne oikein aivoja mahdu sisään, ja elämässä älykkyys on tärkeämpää kuin ulkonäkö.

Ja jos joku kommentoi miehen päälaen kaljuutta, pitää muistuttaa, että sehän johtuu vain korkeasta testosteronitasosta, ja mieluummin kalju ja pystyvä mies kuin tuuheatukkainen impotentti mies.
 
Takaisin
Top