Meillä lapsi saattaa joutua toimenpiteeseen, joka tehdään maskianestesiassa/humautuksessa/kevyessä nukutuksessa. Stressaa pelkkä ajatuskin, sillä nukutus ei ole koskaan kai riskitön? Miten muilla on mennyt lapsen nukutus?
Lapsen toimenpide nukutuksessa
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Lapsi (silloin 4,5v) on nukutettu nielu -ja kitarisaleikkauksen ajaksi. Korvat myös tähystettiin samalla.
Mies hoiti leikkaukseen menon, oli kuulemma nopeasti ohi ja pienen hetken tokkurassa sen jälkeen. Olisikohan ollut niin että aamulla leikattiin ja iltapäivällä kotiin.
Mies hoiti leikkaukseen menon, oli kuulemma nopeasti ohi ja pienen hetken tokkurassa sen jälkeen. Olisikohan ollut niin että aamulla leikattiin ja iltapäivällä kotiin.
Lapsi nukutettu kaksi kertaa ja toisella kerralla lähetin suosiolla miehen sinne. Jos ei äitiä oteta lukuun, lapsella meni kaikki hyvin, vaikka oli anestesialääkärinkin mukaan niin kovin pieni ja hentoinen. Tokkurassa oli jonkun aikaa, mutta nopeasti lapset toipuu 
Esikoinen nukutettiin ekan kerran n. 1vuoden ikäisenä varjoainekuvaukseen. Silloin nukutettiin suonensisäisesti ja lapselle (ja meille vanhemmille) jäi siitä hirveät traumat, kun väkisin jouduttiin laittamaan kanyyli. Toisella kerralla oli leikkaus n. 1,5v. ja silloin vaadin, että humautetaan. Sai nukahtaa mun läsnäollessa. Kummallakaan kerralla ei mitään ongelmia ja kaikki sujui sit lopulta hyvin. Oli melkein heti herättyään oma leikkivä itsensä.
Kuopuksella leikkaus n.3v. Silloinkin pyysin alkuhumautusta mun läsnäollessa. Kuopus oli leikkauksen jälkeen tosi sekava ja kipeä, jouduttiin vahvoilla opioideilla pakkonukuttaan uudelleen. Sitten kun uudelleen heräili, oli edelleen tosi kipeä ja oksenteli ym. Toipuminen vei pidempään kuin esikoisella, mutta toki leikkaus oli myös isompi ja näin ollen myös nukutus kesti pidempään.
Tosi yksilöllistähän se on, miten reagoi nukutukseen. Suosittelen tosiaan vaatimaan sen humautuksen ettei tarvitse niitä kanyyleita väkisin rimpuilevalle lapselle laittaa. Pystyvät ne tarvittavat kanyylit laittaan sitten nukutuksen jälkeen.
Kuopuksella leikkaus n.3v. Silloinkin pyysin alkuhumautusta mun läsnäollessa. Kuopus oli leikkauksen jälkeen tosi sekava ja kipeä, jouduttiin vahvoilla opioideilla pakkonukuttaan uudelleen. Sitten kun uudelleen heräili, oli edelleen tosi kipeä ja oksenteli ym. Toipuminen vei pidempään kuin esikoisella, mutta toki leikkaus oli myös isompi ja näin ollen myös nukutus kesti pidempään.
Tosi yksilöllistähän se on, miten reagoi nukutukseen. Suosittelen tosiaan vaatimaan sen humautuksen ettei tarvitse niitä kanyyleita väkisin rimpuilevalle lapselle laittaa. Pystyvät ne tarvittavat kanyylit laittaan sitten nukutuksen jälkeen.
Riepu85
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Herra 9kk nukutettiin. Äitiä jännitti eniten. Jäi lohduton olo kun herra otettiin itkien sylistä ennen kuin kerkesi vaikuttaa kokonaan ja nukahtaa. Olisin halunnut nähdä että 100 varmasti nukahtaa. Riskeistä eivät puhuneet mitään.
Toimenpide meni hyvin ja ääni oli pikku herralla sen päivän käheä. Herätessä oli vähän itkenyt jonka jälkeen pääsi minun syliin. Loppu päivä meni normaalisti.
Toimenpide meni hyvin ja ääni oli pikku herralla sen päivän käheä. Herätessä oli vähän itkenyt jonka jälkeen pääsi minun syliin. Loppu päivä meni normaalisti.
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
Se on yksilöllistä kumpi nukutustavoista kenellekin toimii. Mulle taas jäi traumat yhden lapseni nukutuksesta, kun hänelle piti väkisin pitää maskia naamassa ja hän taisteli vastaan viimeisillä voimillaan. Muistan hänen epätoivoisen katseensa minuun ja sitten ne silmät, jotka kääntyivät nurin. Oma oloni oli hyvin lohduton ja huolestunut sen jälkeen koko toimenpiteen ajan. Seuraavan kerran kun hänet nukutettiin, laitettiin kanyyli käteen ja se meni paljon helpommin niin.
Vauva nukutettiin kevyesti 6 kk iässä astmatutkimuksia varten. Sai nukahtaa nukutusaineen syömisen jälkeen rauhallisesti hiljakseen syliini, mutta kun lapsi oli taju kankaalla, oli hän luonnottoman vetelä, niin vetelä, että samantien tuli tunne, että tältä tuntuu kun pitää kuollutta vauvaa sylissä. Onneksi lääkäri oli etukäteen varoittanut, että vauva menee aivan veteläksi kun nukutusaine alkaa vaikuttaa.
Kaikki meni hyvin, ja tosiaan vauva ei edes itkenyt koko aikana ollenkaan, koska hän vain nukahti rauhassa syliini, ja toimenpiteen jälkeen sai taas heräillä rauhassa sylissä.
Kaikki meni hyvin, ja tosiaan vauva ei edes itkenyt koko aikana ollenkaan, koska hän vain nukahti rauhassa syliini, ja toimenpiteen jälkeen sai taas heräillä rauhassa sylissä.
Meillä poika nukutettu kaksi vuotiaana ja kolme vuotiaana, molemmilla kerroilla kanyylin kautta. Ja vaikka hänellä on todella huonosti näkyvät suonet, niin kanyylit on saatu laitettua ilman suurempia ongelmia, toisella kerralla itkeskeli hieman, sillä paasto oli venynyt yli vuorokauteen, koska kyseessä oli onnettomuus ja jouduttiin jonottamaan erinäisten syiden takia aivan liian kauan. Herätessä on saanut olla molemmilla kerroilla minun sylissä ja ne on mennyt hyvin, ei ole ollut huonovointisuutta tai muutakaan haittaa. Meillä siis positiiviset kokemukset ja poika haluaisi näin 3,5 vuotiaanakin päästä lääkäriin käymään. 
Pojan korvat putkitettiin joulukuussa, ikää oli silloin 2v 4kk. Nukutettiin maskin avulla, rimpuili minkä kerkesi ja minä + pari hoitajaa piti tyypistä kiinni. Kun poika nukahti, yksi hoitaja alkoi minua paijata kai "lohdutukseksi" ja sitten minut työnnettiinkin huoneesta jo ulos ja ilmeisesti minun olisi pitänyt olla kovin suruissani? Lähinnä vaan ärsytti, että lapsi ei saanut rauhassa katsoa mihin ihme huoneeseen hänet tuotiin ja en saanut rauhassa häntä laskea pedille vaan kauhea kiire oli. Ei ihme että poika pelkäsi.
Toimenpiteen jälkeen poika heräsi tosi nopeasti ja itki ja huusi ja valitti varmaan tunnin.
Riskeistä ei puhuttu mitään koskaan enkä niitä kysellytkään. Olen itse sairastanut lapsena syövän ja tutkimuksien takia minua nukutettiin joka toinen viikko kahden vuoden ajan. Koskaan ei tullut komplikaatioita. En olisi niistä huolissani.
Toimenpiteen jälkeen poika heräsi tosi nopeasti ja itki ja huusi ja valitti varmaan tunnin.
Riskeistä ei puhuttu mitään koskaan enkä niitä kysellytkään. Olen itse sairastanut lapsena syövän ja tutkimuksien takia minua nukutettiin joka toinen viikko kahden vuoden ajan. Koskaan ei tullut komplikaatioita. En olisi niistä huolissani.
blaueblumme
Näppärä viestien naputtelija
Esikoista nukutettu lukemattomia kertoja eri tavoin taaperona. Esilääkityksestä todettiin ensimmäisellä kerralla ettei sovi, joten kaikki kerrat sen jälkeen olivat enemmän tai vähemmän raivohuutoa ja sydäntäsärkevää äidin perään itkemistä, kun muiden lasten yksityisyydensuojan vuoksi äiti ei voinut jäädä heräämöön nukutuksen ajaksi. Jos päästiin heti aamulla ensimmäisenä toimenpiteeseen, silloin sain olla mukana ja sujui hienosti kun lapsi sai nukahtaa niin että juttelin vieressä ja pitelin kiinni.
Yhdesti tuli sellainen komplikaatio että nukutusainetta jäi jostain syystä lapseen niin että kun toimenpide tehtiin aamulla, alkuillasta kotona lapsi meni tajuttomaksi enkä saanut mitenkään hereille, joten lähdettiin takaisin sairaalaan ja tätä tajuttomuusunta seurattiin siellä kunnes heräsi. Suht vähällä siis ollaan päästy kun ottaa huomioon nukutuskerrat ja vain kerran tullut jotain komplikaatioita.
Mulle ainakin on jäänyt mieleen se että lapsen limaisuus lisää riskejä, siksi painottavat aina sitä että onhan terve. Joitain kertoja nukutusta pitänyt siirtää juurikin flunssan vuoksi. Minä myös niitä riskejä aina pelkäsin niin hoitaja sanoi että lasten nukutukset hoidetaan meillä niin huolellisesti, että komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia, mutta tottakai mitä enemmän nukutuksia, sitä todennäköisempää että osuu oman lapsen kohdalle jonkinlainen poikkeama.
Yhdesti tuli sellainen komplikaatio että nukutusainetta jäi jostain syystä lapseen niin että kun toimenpide tehtiin aamulla, alkuillasta kotona lapsi meni tajuttomaksi enkä saanut mitenkään hereille, joten lähdettiin takaisin sairaalaan ja tätä tajuttomuusunta seurattiin siellä kunnes heräsi. Suht vähällä siis ollaan päästy kun ottaa huomioon nukutuskerrat ja vain kerran tullut jotain komplikaatioita.
Mulle ainakin on jäänyt mieleen se että lapsen limaisuus lisää riskejä, siksi painottavat aina sitä että onhan terve. Joitain kertoja nukutusta pitänyt siirtää juurikin flunssan vuoksi. Minä myös niitä riskejä aina pelkäsin niin hoitaja sanoi että lasten nukutukset hoidetaan meillä niin huolellisesti, että komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia, mutta tottakai mitä enemmän nukutuksia, sitä todennäköisempää että osuu oman lapsen kohdalle jonkinlainen poikkeama.
Huojentavaa kuulla kokemuksia, kiitos niistä! Jotenkin oli iskostunut päähän, että nukutus on aina riski. Onneksi meillä Suomessa on huippuosaavia ammattilaisia siellä sairaalassa töissä ja lähtökohtaisesti turvallista.
Onhan se aina riski, mutta toisaalta aina kun nukutetaan, on arvioitu että hoitamatta jättäminen on isompi riski kuin nukutus. Eli kahdesta valitaan tässäkin se vähemmän paha vaihtoehto.
Nostan tätä ketjua. Olisiko lisää kokemuksia? Meillä on tulossa leikkausaika piakkoin. Osastolle, paasto, leikkaus, osastolla jatketaan. Kyllä taas äitiä hirvittää.
Täällä on esikoisella 3,5v takana kolme lonkkaluksaatioleikkausta. Viime syksynä viikon välein kaksi, oikea ja sitten vasen puoli lonkasta. Sekä tämän vuoden huhtikuussa poistettiin metallit molemmilta puolilta lonkkaa yhdessä leikkauksessa. Leikkaukset suoritettiin täällä Saksassa, jossa hoito aivan mahtavaa. Olimme sairaalassa, joka erikoistunut ortopedisiin toimenpiteisiin ja josta löytyy lapsille oma osasto. Leikkaava lääkäri oli kuitenkin valitsemamme yksityisen klinikan lääkäri, joka tuli sairaalaan tekemään leikkauksen.
Ensimmäinen leikkauskerta oli vaikein; Esikoinen oli 2,5v. Sairaalassa piti olla klo 5, meiltä kotoa sinne kesti ajaa 30min niin taapero piti herättää aikaisin ja hänen tuli olla paastonnut tietty aika ennen leikkausta. Sairaalassa meidän piti suihkuttaa hänet ennen leikkausta ja kuivattaa hiukset, tämä ei ollut helppoa väsyneen ja nälkäisen taaperon kanssa, jolle sairaala muutenkin oli pelottava paikka.
Sen jälkeen hän sai alkulääkkeeksi jotain rauhoittavaa, joka kuitenkin aiheutti päinvastaisen reaktion. Taapero taisteli melkein kaksi tuntia lääkettä vastaan; kiljui, potki ja löi, vaikkei koskaan ennen ole käyttäytynyt niin. Sairaalan hoitajatkin hämmentyivät miten niin pieni tyttö pystyi taistelemaan lääkettä vastaan ja miettivät jo toisen annoksen antamista, koska vanhempina olimme aivan poikki yrittäessämme huolehtia ettei hän satuta itseään tai putoa sängystä, jossa hänen tuli olla. Lopulta meidät haettiin anestesiatiimin luokse, jonka aikana taistelu muuttui enemmän hysteeriseksi itkuksi. Anestesiatiimin työntekijät olivat aivan mahtavia ja lapsiystävällisiä naisia, he saivat esikoisen rauhoittumaan. Esikoinen sai heiltä rohkeus-stipendin ja he esittelivät hänelle nukutukseen käytettävää maskia. Saimme molemmat vanhemmat olla vieressä, kun hänelle laitettiin maski kaasulla naamalle, joka nukutti hänet. Tämän jälkeen hänet vietiin pois meiltä leikkausvalmisteluun, jolloin laitettiin vasta kanyylit paikoilleen.
Saimme tiedon heti leikkauksen onnistumisesta ja luvan mennä heräämöön vastaan, jotta hän näkee meidät heti herätessään. Herätessään hän sai jonkun energiaspurtin ja melkein kiipesi juuri leikatulla lonkallaan pois lonkkaortoosistaan, jouduimme mieheni kanssa pitämään häntä paikoillaan, kun heräämön hoitaja haki lisäapua paikalle. Tästä jäi meille vanhemmille kyllä pienoinen trauma, koska jos emme olisi olleet heräämössä, niin hän olisi päässyt kiipeämään pois ja putoamaan sängyltä. Tämän jälkeen muina leikkauskertoina vaatisimme läsnäoloa heräämössä heti leikkauksen päätyttyä, koska yksin heräämön hoitaja ei pystyisi tekemään mitään jos sama toistuisi.
Onneksi muut leikkauskerrat meni paremmin. Muina kertoina ei annettu ennen leikkausta rauhoittavaa ja taapero pysyi itsestään rauhallisena. Aneatesiatiimi oli joka leikkauksessa sama ihana tiimi.
Tokassa leikkauksessa meillä oli nyrpeä vanhempi lastenorto-osaston sairaanhoitaja; esikoiseni vietiin anestesiatiimin luokse niin, että minua ei päästetty mukaan. Tämä tuntui kurjalta tuon ensimmäisen kerran jälkeen, koska halusin olla vierellä niin että hän näkee minut nukahtaessaan. Onneksi taapero oli pysynyt rauhallisena ja kaikki sujunut hyvin. Valitin tästä kuitenkin ennen viimeistä leikkausta ja sanoin, että haluan mukaan anestesiatiimin luokse, lastani ei nukuteta ilman minun läsnäoloa.
Heräämisetkin sujuivat rauhallisesti kahdessa viimeisessä leikkauksessa. Meille ei selkeästi vaan sopinut se "rauhoittava" alkulääke.
Nyt on leikkaukset hoidettu ja taapero saa elää täysin normaalia elämää ilman mitään rajoituksia (normaalisti saa urheilla jne.)
Ensimmäinen leikkauskerta oli vaikein; Esikoinen oli 2,5v. Sairaalassa piti olla klo 5, meiltä kotoa sinne kesti ajaa 30min niin taapero piti herättää aikaisin ja hänen tuli olla paastonnut tietty aika ennen leikkausta. Sairaalassa meidän piti suihkuttaa hänet ennen leikkausta ja kuivattaa hiukset, tämä ei ollut helppoa väsyneen ja nälkäisen taaperon kanssa, jolle sairaala muutenkin oli pelottava paikka.
Sen jälkeen hän sai alkulääkkeeksi jotain rauhoittavaa, joka kuitenkin aiheutti päinvastaisen reaktion. Taapero taisteli melkein kaksi tuntia lääkettä vastaan; kiljui, potki ja löi, vaikkei koskaan ennen ole käyttäytynyt niin. Sairaalan hoitajatkin hämmentyivät miten niin pieni tyttö pystyi taistelemaan lääkettä vastaan ja miettivät jo toisen annoksen antamista, koska vanhempina olimme aivan poikki yrittäessämme huolehtia ettei hän satuta itseään tai putoa sängystä, jossa hänen tuli olla. Lopulta meidät haettiin anestesiatiimin luokse, jonka aikana taistelu muuttui enemmän hysteeriseksi itkuksi. Anestesiatiimin työntekijät olivat aivan mahtavia ja lapsiystävällisiä naisia, he saivat esikoisen rauhoittumaan. Esikoinen sai heiltä rohkeus-stipendin ja he esittelivät hänelle nukutukseen käytettävää maskia. Saimme molemmat vanhemmat olla vieressä, kun hänelle laitettiin maski kaasulla naamalle, joka nukutti hänet. Tämän jälkeen hänet vietiin pois meiltä leikkausvalmisteluun, jolloin laitettiin vasta kanyylit paikoilleen.
Saimme tiedon heti leikkauksen onnistumisesta ja luvan mennä heräämöön vastaan, jotta hän näkee meidät heti herätessään. Herätessään hän sai jonkun energiaspurtin ja melkein kiipesi juuri leikatulla lonkallaan pois lonkkaortoosistaan, jouduimme mieheni kanssa pitämään häntä paikoillaan, kun heräämön hoitaja haki lisäapua paikalle. Tästä jäi meille vanhemmille kyllä pienoinen trauma, koska jos emme olisi olleet heräämössä, niin hän olisi päässyt kiipeämään pois ja putoamaan sängyltä. Tämän jälkeen muina leikkauskertoina vaatisimme läsnäoloa heräämössä heti leikkauksen päätyttyä, koska yksin heräämön hoitaja ei pystyisi tekemään mitään jos sama toistuisi.
Onneksi muut leikkauskerrat meni paremmin. Muina kertoina ei annettu ennen leikkausta rauhoittavaa ja taapero pysyi itsestään rauhallisena. Aneatesiatiimi oli joka leikkauksessa sama ihana tiimi.
Tokassa leikkauksessa meillä oli nyrpeä vanhempi lastenorto-osaston sairaanhoitaja; esikoiseni vietiin anestesiatiimin luokse niin, että minua ei päästetty mukaan. Tämä tuntui kurjalta tuon ensimmäisen kerran jälkeen, koska halusin olla vierellä niin että hän näkee minut nukahtaessaan. Onneksi taapero oli pysynyt rauhallisena ja kaikki sujunut hyvin. Valitin tästä kuitenkin ennen viimeistä leikkausta ja sanoin, että haluan mukaan anestesiatiimin luokse, lastani ei nukuteta ilman minun läsnäoloa.
Heräämisetkin sujuivat rauhallisesti kahdessa viimeisessä leikkauksessa. Meille ei selkeästi vaan sopinut se "rauhoittava" alkulääke.
Nyt on leikkaukset hoidettu ja taapero saa elää täysin normaalia elämää ilman mitään rajoituksia (normaalisti saa urheilla jne.)
VäriSointu
Supliikin supersankari
Meillä katkenneen reisiluun leikkaus takana. Ja ydinnaulojen poisto myös nukutuksessa. Kaikki meni hyvin nukutusta ja heräämistä myöten.
Meillä myös nyt kolmannella lapsella nukutuksessa tehty käsileikkaus oli talvella. Lapsi oli/on 6v.
Aamulla aikaisin paastonneena lastensairaalalle, oli heti aamun eka leikkaus, leikkaussalissa meni n. tunti molempien käsien operaatioon. Heräämössä oli aika pihalla ja jotain kutinaa oli lapsella ympäri kehoa ja sai jonkin verran unenpöpperössä raavittua itseään verille vaikka käsistä vain sormenpäät näkyvissä. Enemmän lasta harmitti kun molemmat kädet oli isossa paketissa ja mitään ei saanut viikkoon niillä käsillä tehtyä. Itsestään sulavat tikit ja ne myös kutisi jonkin verran. Kaikki sujui oikein hyvin.
Aamulla aikaisin paastonneena lastensairaalalle, oli heti aamun eka leikkaus, leikkaussalissa meni n. tunti molempien käsien operaatioon. Heräämössä oli aika pihalla ja jotain kutinaa oli lapsella ympäri kehoa ja sai jonkin verran unenpöpperössä raavittua itseään verille vaikka käsistä vain sormenpäät näkyvissä. Enemmän lasta harmitti kun molemmat kädet oli isossa paketissa ja mitään ei saanut viikkoon niillä käsillä tehtyä. Itsestään sulavat tikit ja ne myös kutisi jonkin verran. Kaikki sujui oikein hyvin.