Lapsen sukupuolesta erehtyminen

[Uusperhesatu]

Erehtyvätkö ulkopuoliset usein lapsenne sukupuolesta? Ärsyttääkö se sinua tai lasta tai herättääkö muunlaisia tunteita?

Meillä 3-vuotiasta on luultu tytöksi lähes koko ikänsä. Lapsella on ollut pitkähkö tukka, ja se taitaa olla se juttu, miksi häntä niin usein luullaan tytöksi, koska tytöttelyä kuulee vaatteista riippumatta (eli oli lapsella sitten pinkki perhospaita tai sinimusta Spiderman-paita). Käytännössä lähes kaikki vieraat ihmiset, jotka lapsen sukupuoleen viittaavat, puhuvat hänestä tyttönä.

Suhtaudun asiaan melko neutraalisti, joskus vähän huvittuneesti, eikä lastakaan asia ole häirinnyt (hänelle koko sukupuolikonsepti on vielä vähän hämärä). Ei minua loukkaa millään lailla, jos lastani luullaan tytöksi, mutta välillä ihmetyttää ihmisten tapa määritellä sukupuoli sillä tavalla. Itse kun en puhu vieraista lapsista yleensä tyttöinä tai poikina (enhän voi edes tietää, kumpia ovat, enkä koe voivani sitä päätellä pukeutumisesta tai hiustyylistä), vaan lapsina.

En siis aina puutu asiaan ollenkaan, joskus taas automaattisesti korjaan, että lapsi ei muuten ole tyttö. En tee sitä nolatakseni tytöttelijää, vaan ihan neutraalina lausahduksena.

Nyt tosin voi olla, että tytöksi kutsuminen vähenee, sillä eilen lapsen hiukset leikattiin melko lyhyiksi hänen omasta tahdostaan. :) Toki pinkkejä vaatteita löytyy edelleen, joten ehkä kuulemme vielä tytöttelyä.

 

[elaffy]

Kaksostytöt olivat vauvana aina tyttö ja poika, vaikka molemmilla oli samanlaiset mekot päällä. Joku viisas ihminen korjatessa joskus sanoi minulle, ettei ole mahdollista olla kaksi tyttöä. Kaksoset ovat aina tyttö ja poika.

Nykyään ovat yleensä tyttöjä, kun molemmilla on pitkät hiukset. Ulkovaatteissa saattavat vielä olla poikia satunnaisesti. Nuorin on hyvin usein poika ihmisten mielestä. Ehkä sinisävyiset tai unisex väriset vaatteet tekevät hänestä sitten pojan. Joskus korjaan ja joskus puhun lapsesta vieraille lapsen nimellä, joka on selvästi tyttönimi. Lapsi ei vielä taida itse asiaa juuri ymmärtää.

Minä olen erehtynyt niin monta kertaa hiekkalaatikolla vieraiden lasten sukupuolesta, että puhun nykyisin omille lapsille muista lapsista kavereina. Esim "kaverin vuoro oli ensin" tai "anna kaverille toinen lapio". Ihan sama, tunnetaanko lapsia entuudestaan ollenkaan. :)

 

[Vargynja]

Meidän poikaa luullaan myös usein tytöksi varmaan pitkien hiusten vuoksi. Välillä tuntuu että tytöttelyjä tulee vain enemmän, jos on sinistä päällä, punaisissa vaatteissa ehkä hieman vähemmän. Että miten ne tyttöjen ja poikien värit menikään. Ihan käittämätöntä kyllä hiusten tai vaatteiden perusteella määrittely. Poika itse haluaa pitää pitkät hiukset ja minun mielestäni ne näyttää hänellä paremmalta kuin perinteinen poikatukka.

Toisinaan tuo hieman ärsyttää, mutta en asiasta sen suuremmin pahoita mieltä. Yleensä korjaan sillä tytöttely tuntuu haittaavan poikaa. Rutkasti enemmän kyllä ottaa päähän, kun jotkut tutut, jotka tietävät pojaksi ovat sanoneet tytön näköiseksi. Onneksi tämä on hiljalleen karsiutunut, kun ovat ehkä alkaneet sulattaa sitä että pojalla nyt vain on pitkät hiukset heidän nurinasta huolimatta ja poika nyt vain käyttää kaiken värisiä vaatteita omasta tahdostaan.

 

[Vargynja]

Kaksostytöt olivat vauvana aina tyttö ja poika, vaikka molemmilla oli samanlaiset mekot päällä. Joku viisas ihminen korjatessa joskus sanoi minulle, ettei ole mahdollista olla kaksi tyttöä. Kaksoset ovat aina tyttö ja poika.

Eikä. Voiko näinkin oikeasti luulla.

 

[Uusperhesatu]

Tämä ei liity sukupuoliin, mutta tuli kaksosista mieleen: Huvitti, kun esikoiseni oli vauva, ja häntä ja hänen kolme kuukautta vanhempaa serkkuaan luultiin kaksosiksi. Serkku oli vielä ikäisekseenkin isokokoinen, kun taas omani oli aika hoikka. Kerrankin oltiin jossain 2-viikkoisen vauvan ja 3,5-kuisen serkkunsa kanssa, joka näytti suunnilleen tuplasti tämän kokoiselta pulleine poskineen, ja joku tuli kysymään että ovatko he kaksosia. Juu, tuo toinen vain on syönyt toisenkin ruuat, teki mieli vastata.

 

[Ginger]

Poikaa ei ole koskaan taidettu tytöksi sanoa, on aina ollut selkeästi pojan näköinen ja oloinen, myöskin useimmiten pukeutuminen poikamaista. On myös isokokoinen ikäisekseen.

Itselle välillä tullut tilanteita vastaan, joissa lapsen sukupuolta oon joutunut arvuuttelemaan, mutta onneks ei oo ääneen tarvinnut sanoa. Työharjoitteluun mennessä kävi kerran niin, että oli aika unisexnimi annettu lapselle joka oli varsin poikamaisen näköinen. Luulin sitten häntä pojaksi, kunnes vessareissun yhteydessä tajusin että jaaaaa, ei ollut.

Lapsena minua luultiin pitkään pojaksi, lyhyet hiukset, poikamainen olemus, pituus ja poikaserkulta perityt vaatteet vaikuttivat. Oisinkohan ollut jo joku 4-5lk kun viimeisen kerran kuulin pojaksi kutsuttavan. Tuolloin oli kyllä jo pidemmät hiukset. En häiriintynyt siitä, enemmänkin olin ylpeä kun pojaksi sanottiin

 

[Moonaliisa]

.

 

[Uusperhesatu]

Ystäväni poikalasta oli joku kutsunut tytöksi, ja kun ystäväni oli korjannut, että hän on poika, oli sanoja todennut että "Ai, luulin tytöksi kun on niin paljon pinkkiä päällä". Tosi asiassa pinkkiä oli ollut pieni läikkä tutissa eikä missään muualla. :D