Lapsen sosiaalisuus

[Uusperhesatu]

Kuinka sosiaalinen lapsesi on? Onko hän rohkea menijä, joka hankkii kavereita paikassa kuin paikassa vai ujompi tarkkailija, jolle kaverisuhteet eivät ole itsestäänselvyys?

Meillä kaksi vanhinta lasta ovat aina olleet todella sosiaalisia ja myös sosiaalisesti taitavia. Erityisesti nykyisin 7-vuotias lapsi oli jo pienenä tosi rohkea ihmisten suhteen, jutteli kaikille ja suorastaan loukkaantui, jos joku ei jutellut innolla takaisin esim. kaupassa. Kavereita riittää minne ikinä menevätkin. Tulevat kaikkien kanssa toimeen ja ovat saaneet niin päiväkodissa kuin eskarissa ja koulussakin paljon kehuja sosiaalisista taidoistaan. Kavereiden vanhemmatkin kiittelevät, kun ovat niin fiksuja ja kivoja lapsia, vaikka kotioloissa hekin toki osoittavat mieltään ja kiukkuilevat. Heidän kanssaan ei ole koskaan tarvinnut hermoilla, että miten he pärjäävät uusissa tilanteissa muiden ihmisten kanssa tai että saavatko kavereita.

Kolmevuotias on vähän erilainen tapaus. Kyllä hänkin tulee yleensä toimeen ihmisten kanssa, mutta hän on paljon hitaammin lämpiävä luonne. Hän oli jo vauvana ihan eri tavalla kiinni minussa kuin isosisaruksensa, eikä ensimmäiseen 1,5-vuoteen jäänyt edes läheisen mumminsa hoiviin huudoitta edes tunniksi. Päiväkodin aloitus oli hankala, ja aika vaikeaa oli myös se, kun meillä vajaa vuosi sitten kävi kunnan tarjoaman kotipalvelun hoitaja olemassa lasten kanssa pari tuntia kerrallaan, että minä pääsin hoitamaan asioita. Nykyisin päiväkodissa on kyllä kavereita, mutta alku ei ollut yhtään niin helppo kuin sisaruksillaan. Ja ihan eri tavalla hermoilen hänen kaverisuhteistaan kuin kummankaan isosisaruksen. Toisaalta huomaan, että lapsen kasvaessa hänestä on selvästi tullut rohkeampi sosiaalisesti, joten ehkä asia helpottuu iän karttuessa.

Kuopus (2 vuotta) oli vauvana aika samanlainen kuin veljensä, mutta hyväksyi kyllä veljeään nopeammin isovanhemmat hoitajikseen. Puistotoiminnassa käynti takkusi pari kertaa alussa, mutta aika nopeasti sekin alkoi sujua. Hänestä on vielä vaikea sanoa sen enempää, mutta nyt näyttää siltä, että hänen sosiaalisuutensa olisi jotakin isosisarustensa väliltä.

 

[Vargynja]

Meillä on ujo tarkkailija. Hän tarvitsee hieman enemmän aikaa lämmetä, mutta kun ujostuksesta on päästy yli hän leikkii iloisesti muiden lasten kanssa. Yleensä jos vaikka puistossa tai muulla leikkipaikalla näkee jonkun vieraan lapsen hän ujostelee eikä halua leikkiä tämän lapsen kanssa. Päiväkodissa hänellä on yksi tärkeä ystävä ja lisäksi hän leikkii muidenkin lasten kanssa. On kuulemma taitava leikkimään muiden kanssa ja ottamaan kaikki mukaan. Kotipalvelun työntekijöiden kanssa oli ihan alkuun vaikeampaa, mutta nyt on niin tottunut siihen että joku tulee leikkimään että voi lähteä ihan uudenkin työntekijän kanssa uloskin. Samoin joitain kertoja käynyt mll-hoitaja sulatettiin hyvin. Isovanhemmat ja enot on myös hyvin kelvanneet pahinta vierastuskautta lukuun ottamatta.

 

[Yölento]

Esikoinen on aivan pienestä asti ottanut kontaktia kaikkiin ja myös sosiaaliset taidot kehittyivät varhain hyviksi, hiukan johtajaluonnetta on, mutta hyvällä tavalla on osannut siinä roolissa toimia.

Keskimmäinen ei ole halunnut leikkiä juuri kenenkään kanssa, valikoi tarkkaan, kenen kanssa lähtee seurustelemaan. On enemmän tarkkailija ja pohtii, mikä olisi oikea tapa toimia tai lähestyä. On myös melko omaehtoinen. Jos joku ei miellytä, niin turha alkaa houkutella muuhun kuin etäiseen kohteliaisuuteen.

Hoitopaikkoihin kaksi ensimmäistä ovat jääneet hyvin.

Kolmas onkin ihan omaa lajiaan. Vierastus alkoi varhain ja kesti pitkään. Nyt yli 2,5-vuotiaana suhtautuu jo luottavaisesti aikuisiin ja puhuu aikuisille ihan kannustamatta eikä tarvitse olla erityisen tuttukaan. Lapsiin ei ota kontaktia. Päiväkoti on alkamassa tällä viikolla ja olemme käyneet tutustumassa monta kertaa. Yllättävän hyvin on mennyt, ei pelkää eikä komenna eikä käy kenenkään kimppuun. Vielä tästä on matkaa yhteisleikkiin, mutta hyvinpä keskimmäinenkin pärjäsi, vaikka oli valikoiva.

 

[Kaarin]

En ole pojan kanssa käynyt juuri missään silleen, että nähtäisiin ihmisiä, ja näkisin, miten poika niiden kanssa tulee juttuun. Päiväkodin hoitajat kehuvat kovasti, että on aktiivinen ja leikkii kaikkien kanssa, vaikka uusien lasten kanssa onkin aluksi kai hieman varauksellinen. Ilmeisesti pojasta on sitten tulossa sosiaalinen tapaus.

Sitten taas toista ääripäätä edustavat meidän vanhempien äidit. Kummankin kanssa poika on todella varautunut, ja toisen kanssa tuntuu ettei tule toimeen ollenkaan. Ei halua lähestyä, eikä mennä syliin, eikä näyttämään mitä kädessä on, jos on joku lelu siinä yms.. Minusta itsestäni tuntuu äitiemme puolesta pahalta, kun mitään erityistä syytä tälle käytökselle en vaan keksi Vaarin ja ukin kanssa taas poika tykkää olla tosi paljon.

Pojan ollessa pienempi, hymyili ja naureskeli kyllä muille ihmisille, vieraillekin, niin kauan kuin sai olla mun sylissä, mutta vakavoitui heti jos joku lähestyi. Nyt isompana tulee isin tai minun jalkojen taakse piiloon ensin, mutta menee kyllä sitten jossain vaiheessa tottuu vieraisiinkin.

 

[Suski75]

Esikoinen on ollut luonnostaan todella sosiaalinen pienestä pitäen, eli hänen ei ole tarvinnut sitä mitenkään opetella. Katsotaan miten seuraavan käy.

 

[Tips]

Esikoinen on todella sosiaalinen. Aremmat kaverinsa harrastavat hänen kanssaan jotta uskaltavat mennä harrastuksiin, meidän likka pitää heidän puoliaan, esittelee ohjaajille jne. Ulkoillessa juttelee random-ihmisille, selostaa asioitaan ja kyselee kaikenlaista. Uimarannalla huuteli kauempana uiville aikuisille että "älkää menkö liian kauas, olkaahan varovaisia" ja "minä olen jo 4 vuotta!" :D

Tämä on hassua koska me vanhemmat ei olla erityisen sosiaalisia, enemmänkin introverttejä. Lisäksi tyttö on perusluonteeltaan kuitenkin hyvin varovainen, mutta sosiaalisissa tilanteissa lämpenee nopeasti.

Kuopus kohta 1v on käynyt läpi rankan vierastusvaiheen mutta nyt vain hymyillen piilottaa kasvonsa hetkeksi uusien ihmisten tullessa. Hän on paljon rennompi luonne joten saattaa olla sosiaalinen tapaus. Sen näkee myöhemmin.

 

[Dissoäiti]

Lapsi ei lähtkökohtaisesti ota kontaktia toisiin lapsiin. Päiväkodissa on kuitenkin saanut hyvän ystävän, joten ilmeisesti ajan kanssa tutustuu ja ystävystyy. Vieraita aikuisia ujostelee myös eikä lähipiiriäkään pienenä hyväksynyt suoralta kädeltä.