Lapsen rankaiseminen

N

Niittyleinikki_

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Maaliskuiset 2023
Rankaisetteko taaperoa/lasta/teiniä mitenkään? Ehkä huono sana, mutten keksinyt nyt muuta. Tarkoitan, otatteko jotain positiivista esim. pois jos lapsi tekee jotain kiellettyä tahallaan, vai miten reagoitte?

Itse en ole ikinä eläissäni joutunut komentamaan, käskemään, kieltämään ketään, joten on tosi uusi tilanne kun on taapero (paitsi koiraa, ja sekin oli itselle tosi raskasta, kun en tykkää kieltää). Eihän aikuisia /kavereita /sukulaisia tarvitse komentaa tai kieltää. Siis se vaan on jostain syystä todella hankalaa ja vaivaannuttavaa mulle.

No taapero on nyt todella itsepäinen ja voimakastahtoinen. Mietin miten pitäisi suhtautua. Jos esimerkiksi tekee lelulla tahallaan jotain, jota ei saisi (pikku lelu suuhun, potkii lelua, heittää wc-pönttöön tms), otan yleensä lelun pois ja sanon, että ei saa nyt lelua koska teki noin. En tiedä missä iässä lapsi alkaa ymmärtää syy-seuraussuhteita, mutta kyllä mun mielestä jo aika pienenä.

"Rankaiseminen" itselle tarkoittaa sanana sitä, että teen rajat mikä käytös on sopivaa /turvallista /sallittua /hyväkäytöksistä, eli siis lapsen parasta ajatellen - en ole itse vihainen tilanteessa, vaan joudun ottamaan esim. lelun pois, jotta ei satu vahinkoja tms. Sanalla on vain tosi ikävä kaiku. Korjatkaa jos mulla väärä sana käytössä. En ole lukenut kasvatusoppaita😄

Jos rankaisette, mitä keinoja käytätte? Riippuu tietysti iästä. Ihan pienelle ei varmaan toimi kuin siihen hetkeen liittyvä rangaistus, eikä voi sanoa esim. että "et saa huomenna leikkiä tällä lelulla jos teet näin". Entäs vanhempia lapsia? Teinejä?

En muista itse lapsuudestani, mielestäni olin niin kiltti lapsi, ettei minua tarvinnut rangaista mistään, ei lapsena eikä teininä.. Muistatteko et teitä olisi rangaistu? Laitettu nurkkaan, tukistettu (okei nämä oli ehkä -50-luvulla), otettu viikkoraha pois, pantu kotiarestiin tms. Miltä se tuntui, auttoiko vai aiheuttiko lisää kapinaa?
 
Taaperon tai lapsen rankaiseminen ei ole mun juttu. Syiden ja tunteiden ymmärtäminen on se mihin minä pyrin. Teini- ikään on vielä onneksi matkaa 😶‍🌫️ mutta voin jo kuvitella jotain selkeitä sanktioita silloin olevan käytössä...
Meillä jo pitkän aikaa esim lelut/ kirjat, jotka haluavat mennä suuhun tai tulla revittyiksi otetaan samantien pois ja pistetään jääkaapin päällä olevaan keittiön kaappiin. Taaperolle on myös sanottu että ei kirjaa voi syödä ja kun se nyt suuhun joutui, niin se nyt kuivuu tuolla. Sinne pääsevät myös lelut, jotka haluavat mitä tahansa negatiivista tehdä esim vaikkapa lentää kädestä päin seiniä.
Vähän aikaa sitten keinumopo, joka alkoi vaatimaan että taapero seisoisi sen tangon päällä satulasta kiinni pitäen joutui kokonsa puolesta saunaan iltapesua odottamaan. Nyt tasapainoiluinnon alkaessa nostaa päätään onkin riittänyt kysymys että "pissittäökö mopoa, pitääkähön se viedä vessaan?"
Käytännössä taaperon tehdessä jotain ei sallittua jonkin tavaran/ kirjan kanssa kysytään että haluaako tavara yläkaappiin. Joskus hän jopa nyökyttäö kyllä ja ojentaa sitä sinne laitettaviksi ja mikä parasta on niin ilmeisesti hän jo tunnistaa niitä negatiivista käytöstä edeltäviä tunteita. Muutaman kerran hän on äkkiä vain napannut jonkin kirjan/ lelun ja juossut tuomaan sitä yläkaappiin laitettaviksi, jonne se on sitten yhdessä laitettu!
(Tavaroita vapautetaan takaisin leikkeihin kun hän ei itse sitä näe eli muutaman päivän kuluttua nukkumisaikaan paitsi mopo halusi pois suihkussa jo taaperon ruokailun jälkeen pottahetken myötä.)
Noiden ei toivottujen tilanteiden taustalla laukaisimena on yleensä nälkä/ liian nopea siirtymätilanne/ yllättävä ovikellon soitto on tms eli jokin jota hän yrittää ottaa haltuun vahvasti huomiota hakemalla... Pyrin aina myös löytämään sen oikean syyn ja tekemään välittömästi jotain sen poistamiseksi. Meillä onneksi veden juonti/ iso halaus/ huomion siirtäminen vaikkapa yhdessä uloskatsomiseen auttaa yleensä.
 
Muokattu viimeksi:
Teen taaperon kanssa samaa kuin @Aaltokukka eli tavara hetkeksi pois, jos sillä tehdään tuhoja. Jos taapero lyö niin ohjaan silittämään, kun lyöminen sattuu. Osoitan myös liioitelluilla eleillä ja itkuäänellä ettei se lyöminen ole kivaa, vaikka se ei oikeasti sattuisi. Hän ei myöskään saa huomiota tällöin vaan vasta, kun tulee halaamaan ja pyytämään anteeksi tai silittää sen hakkaamisen sijaan (se positiivinen tekeminen mihin on aina ohjattu). Jos olen pyytänyt siivoamaan niin meillä ei maanitella vaan haen hänet karattuaan paikalle siivoamaan. Ei-sanaa seuraa aina selitys miksi ei ja ohjaus oikeaan toimintaan. Selitän usein syyn, vaikka tietäisin ettei taapero sitä ymmärrä. Ehkä se sitten joskus uppoaa sinne tajuntaan, kun ymmärrys lisääntyy. Pyrin myös välttämään "voisitko laittaa takin päälle" pyyntöjä vaan sanon vain "sitten takki päälle". En jätä ikäänkuin varaa temppuilulle.

Ja jotta en kuulostaisi ihan natsilta niin vaikka meillä on nytkin joku uhmajakso päällä ja välillä meinaa itselläkin hiki virrata niin meillä myös kehutaan ihan hirveästi kaikesta mitä hän tekee hyvin ja kannustetaan tekemään asioita itse. Hän on niin ihanan ylpeä omista saavutuksistaan välillä, että äidillä ihan sydän pakahtuu. ❤️ Maailma ei kaadu siihen, jos vaatteet on viikattu kaappiin sinne päin eikä kauniisiin pinoihin. Hän on sentään ne itse sinne laittanut. Kun tyhjennän pyykkikoneen niin taapero osaa kiikuttaa meidän kaikkien sukat oikeisiin osoitteisiin. Hän on onnellinen, kun saa osallistua.

Eli meillä on kyllä selkeät rajat ja niistä pidetään kiinni, vaikka itsellä suonta tykyttäisi ja tekisi mieli antaa olla. Ne on kuitenkin hänen turvaksi ja opiksi.

Minua on lapsuudessa kyllä rankaistu ja komennettu ihan kunnolla. Muistan kyllä tukistuksia, luunappeja ja nurkkajäähyjä. Joskus saatiin jopa "piiskaa" 😅. Minä olin aika kovapäinen muksu ja siellä nurkassakin vain kaivoin nenästä räkää ja hieroin sinne seinään ihan mielenosoitusmielessä. 🤣 Miehenikään ei kai ole ollut mikään pehmein lapsi. Miulle on jäänyt aika ikävät fiilikset tavasta, jolla sitä kuria pidettiin. Siksi olen itse halunnut tehdä sen eri tavalla ja olla kannustavampi lapselleni. Jos sitä energiaa ja tahtoa riittää niin uskon, että se on parempi kasvattamalla ohjata hyviin asioihin kuin tuhlata siihen pukkitappeluun.
 
Pilkki24 sanoi:
Teen taaperon kanssa samaa kuin @Aaltokukka eli tavara hetkeksi pois, jos sillä tehdään tuhoja. Jos taapero lyö niin ohjaan silittämään, kun lyöminen sattuu. Osoitan myös liioitelluilla eleillä ja itkuäänellä ettei se lyöminen ole kivaa, vaikka se ei oikeasti sattuisi. Hän ei myöskään saa huomiota tällöin vaan vasta, kun tulee halaamaan ja pyytämään anteeksi tai silittää sen hakkaamisen sijaan (se positiivinen tekeminen mihin on aina ohjattu). Jos olen pyytänyt siivoamaan niin meillä ei maanitella vaan haen hänet karattuaan paikalle siivoamaan. Ei-sanaa seuraa aina selitys miksi ei ja ohjaus oikeaan toimintaan. Selitän usein syyn, vaikka tietäisin ettei taapero sitä ymmärrä. Ehkä se sitten joskus uppoaa sinne tajuntaan, kun ymmärrys lisääntyy. Pyrin myös välttämään "voisitko laittaa takin päälle" pyyntöjä vaan sanon vain "sitten takki päälle". En jätä ikäänkuin varaa temppuilulle.

Ja jotta en kuulostaisi ihan natsilta niin vaikka meillä on nytkin joku uhmajakso päällä ja välillä meinaa itselläkin hiki virrata niin meillä myös kehutaan ihan hirveästi kaikesta mitä hän tekee hyvin ja kannustetaan tekemään asioita itse. Hän on niin ihanan ylpeä omista saavutuksistaan välillä, että äidillä ihan sydän pakahtuu. ❤️ Maailma ei kaadu siihen, jos vaatteet on viikattu kaappiin sinne päin eikä kauniisiin pinoihin. Hän on sentään ne itse sinne laittanut. Kun tyhjennän pyykkikoneen niin taapero osaa kiikuttaa meidän kaikkien sukat oikeisiin osoitteisiin. Hän on onnellinen, kun saa osallistua.

Eli meillä on kyllä selkeät rajat ja niistä pidetään kiinni, vaikka itsellä suonta tykyttäisi ja tekisi mieli antaa olla. Ne on kuitenkin hänen turvaksi ja opiksi.

Minua on lapsuudessa kyllä rankaistu ja komennettu ihan kunnolla. Muistan kyllä tukistuksia, luunappeja ja nurkkajäähyjä. Joskus saatiin jopa "piiskaa" 😅. Minä olin aika kovapäinen muksu ja siellä nurkassakin vain kaivoin nenästä räkää ja hieroin sinne seinään ihan mielenosoitusmielessä. 🤣 Miehenikään ei kai ole ollut mikään pehmein lapsi. Miulle on jäänyt aika ikävät fiilikset tavasta, jolla sitä kuria pidettiin. Siksi olen itse halunnut tehdä sen eri tavalla ja olla kannustavampi lapselleni. Jos sitä energiaa ja tahtoa riittää niin uskon, että se on parempi kasvattamalla ohjata hyviin asioihin kuin tuhlata siihen pukkitappeluun.
Click to expand...
Pukkitappeluun ei tosiaankaan kannata tuhlata omaa eikä jälkikasvun aikaa tai energiaa 😃
 
@Aaltokukka Käytin ehkä väärää sanaa "rankaisu", kun tarkotin ehkä rajoja. Koen nimittäin että tuon sinun kertomasi lelun pois ottaminen on "rangaistus". Se vaan tuntuu niin julmalta ottaa lelu pois😅 Mut kuten @Pilkki24 sanoi kans niin aika yleistä tuo tavaran pois ottaminen.

Koiraa kouluttaessa oli nämä termit että rangaistus = joko jonkin positiivisen asian poisottaminen tai negatiivisen asian antaminen. Sanathan osaa olla todella latautuneita, varsinkin sana "rangaistus". Ehkä sille oisi parempia sanoja tosiaan, rajat, tai seuraus tms.

Joo ja @Pilkki24 siis täällä kans kehutaan lasta paljon! Eli se on kai jotain positiivista vahvistamista tms. Jos jotain tekee oikein /itse /hienosti /yritys on kova, saa heti kehuja, haleja ja silityksiä. Myös muutenkin saa ihan olemassa olemisesta usein kehuja ja paijausta, että olet rakas hieno tyttö.

Samoin suhtaudun @Pilkki24 lyömiseen tms, tekoitkua ja selitys että äitiin sattuu. Usein myös silitän häntä silloin ja sanon että näin pitää koskettaa, hellästi ja kauniisti.
 
Kyllä meidän 4-vuotiaalta ( usein myös 10-vuotiaalta ) on jouduttu ottamaan tärkeä juttu pois, jos tavarat alkavat lentää tai esiteinin huone on kuin pyörremyrskyn jäljiltä)
 
Takaisin
Top