Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
Tästä on muistaakseni keskusteltu joskus ennenkin, mutta en jaksa kaivaa vanhaa ketjua, joten aloitan uuden.
Onko sinusta lapsesi / lastesi kasvaminen haikeaa vai jopa asia, jota et malttaisi odottaa? Vai ehkä molempia?
Minulle se on juuri molempia. Tavallaan on haikeaa kun joku vaihe jää taakse, mutta toisaalta en malta odottaa, että pääsen näkemään, millaisia persoonia heistä kasvaa. On hienoa, kun isompien lasten (8- ja 10-vuotiaat) kanssa voi jo keskustella vaikka mistä ja kuunnella, kun heillä alkaa olla omia näkemyksiä "isoista" asioista.
Vaikka ajatus lasten kasvamisesta tuntuu välillä haikealta, on se sitä yleensä vain etukäteen. Saatan ajatella, että voi kun tuo lapsi pysyisi juuri tuollaisena pidempään eikä kasvaisi. Mutta sitten kun lapsi kasvaa ja tulee uusi ihana vaihe, en juurikaan haikaile jo mennyttä aikaa. En esimerkiksi nyt toivoisi, että kukaan lapsista olisi pienempi kuin on.
Kun on oikein hankala vaihe, toivon, että lapsi kasvaisi nopeasti sen ohi. Olen myös kovasti nauttinut, kun lapset ovat kasvaneet ohi vauvaiän, jolloin olin heille lähes elinehto. Oma vapaus on lisääntynyt, mikä on ollut upeaa.
Silti välillä vähän kauhistuttaa ajatella aikaa, kun meillä ei ole enää yhtään pientä lasta. Olen ollut niin kovasti tarvittu niin kauan, että miten sitä sitten osaa ollakaan. Toisaalta tiedän, että he tulevat tarvitsemaan minua isoinakin.
Onko sinusta lapsesi / lastesi kasvaminen haikeaa vai jopa asia, jota et malttaisi odottaa? Vai ehkä molempia?
Minulle se on juuri molempia. Tavallaan on haikeaa kun joku vaihe jää taakse, mutta toisaalta en malta odottaa, että pääsen näkemään, millaisia persoonia heistä kasvaa. On hienoa, kun isompien lasten (8- ja 10-vuotiaat) kanssa voi jo keskustella vaikka mistä ja kuunnella, kun heillä alkaa olla omia näkemyksiä "isoista" asioista.
Vaikka ajatus lasten kasvamisesta tuntuu välillä haikealta, on se sitä yleensä vain etukäteen. Saatan ajatella, että voi kun tuo lapsi pysyisi juuri tuollaisena pidempään eikä kasvaisi. Mutta sitten kun lapsi kasvaa ja tulee uusi ihana vaihe, en juurikaan haikaile jo mennyttä aikaa. En esimerkiksi nyt toivoisi, että kukaan lapsista olisi pienempi kuin on.
Kun on oikein hankala vaihe, toivon, että lapsi kasvaisi nopeasti sen ohi. Olen myös kovasti nauttinut, kun lapset ovat kasvaneet ohi vauvaiän, jolloin olin heille lähes elinehto. Oma vapaus on lisääntynyt, mikä on ollut upeaa.
Silti välillä vähän kauhistuttaa ajatella aikaa, kun meillä ei ole enää yhtään pientä lasta. Olen ollut niin kovasti tarvittu niin kauan, että miten sitä sitten osaa ollakaan. Toisaalta tiedän, että he tulevat tarvitsemaan minua isoinakin.
