Lapsella PDA

[Autistin äiti]

Olen sivusta seuraillut keskusteluja ja täällä taitaa jonkin verran olla autisteja ja autistien vanhempia. Onko ketään kenelle PDA eli äärimmäinen vaatimusten välttely on tuttu? Jos joku osaa antaa kasvatusvinkkejä, niin ois mahtavaa. Vertaistukikin tervetullutta.

Ihan hiljan tuli PDA jossain vastaan ja oli pakko todeta sen osuvan meidän autistiseen lapseen. Yksi testikin täyteltiin ja pisteitä tuli 20/24. Se selitti hyvin paljon. Kuten esimerkiksi sen, miksi tavalliset kasvatusneuvot ei toimi. Olisipa vaan kiva löytää jotain, mikä toimii.

 

[Bella Swan]

Tää on mulle ihan vieras, en hirveesti oo autisminkirjoon ehtinyt perehtyä. Meidän 3,5v lapsi on kerran käynyt psykologilla ja seuranta laitettiin vuoden päähän. Silloin oli puhe, että on autistisia piirteitä. Nyt tein myös PDA-testin ja 19 pistettä tuli, se on se minimi joka testin mukaan tarkoittaa, että saattaa ollakin viitteitä tästä.
Täähän vaikuttaa heti kasvatukseen, että ehkei kannata esittää tiettyjä vaatimuksia ja pyyntöjä tietyllä tavalla. Että ehkä mieluummin voisi houkutella vaivihkaa tekemään jotain, sen sijaan että suoraan käskee. Esim. Meillä oli tänään tilanne, kun oli vaipassa kakka ja sanoin, että mennään nyt vessaan pesemään pylly ja vaihtamaan vaippa. Vastaus oli että ei, hirveä raivo ja huutohan siitä tuli. Niinkun yleensäkin. Aloin siinä sitten selittää että mitäköhän siellä vaipassa on? Voisin mennä vessaan katsomaan. Siinä me sitten mietittiin että kakkaahan siellä. Sitten yhdessä mentiin sinne vessaan ja ei ollut enää ongelmaa.
Aika usein kyllä joudun hämäämään lasta, että pukeminen tai vaikka syömään meneminen onnistuu.
Toivottavasti löydät vertaistukea ja neuvoja!

 

[Autistin äiti]

Kiitos Bella Swan! Kiva kun löytyy edes vertaistukea. Tämäpä kun tämä vaikuttaa niin paljon kasvatukseen. Ja nyt pitäisi löytää ne toimivat tavat. Jotain on jo saatu toimimaan, mutta on niin paljon, mikä ei toimi tai mistä toivoisi ihan tietoa. Hampaat saadaan harjattua, kun lapsi saa valita kenen hampaat harjataan ensin ja syömään tulee kun ilmoitetaan ruuan olevan valmista (missään nimessä ei kutsuta suoraan syömään).

Yksi isoimmista ongelmista on, jos lapsi tekee jotain kiellettyä. Jos et kiellä, lapsi jatkaa sitä. Jos kiellät, lapsi jatkaa sitä. Päivittäin tulee suututtua, kun lapsi tekee tyhmyyksiä, eikä mikään auta.

 

[Sointu-Helmiina]

Tälleen sivusta huutelen, että auttaisko, jos kutsuisi lapsen tekemään jotain muuta? En tiedä, oppivatko lapset itsestään ymmärtämään (jossain vaiheessa ainakin!), mikä on kiellettyä, mutta ehkä noin puuttumalla viesti menisi sanoitta perille.

Mulla on kokemusta vain lapsesta, joka ei ymmärrä puhetta, siinä joutui varsinkin pienempänä usein keskeyttämään kielletyn suoraan, kunnes alkoi "ei" mennä perille. Mutta silloinkin terapeutti suositteli vaihtoehtoisia kehotuksia, "älä juokse" sijaan "kävele". Molemmathan nämä ovat vaatimuksia, että teille eivät toimi.

Nyt kun mietin, niin ehkä riittäisi, että tavalla tai toisella keskeyttää kielletyn? Vaikka kiinnittämällä huomion kysymyksillä johonkin juttelunaiheeseen. Tuntuuhan se vähän "oudolta", jos lapsi vaikka heittelee kivillä autoa (keksin jonkun ääriesimerkin vain), niin alkaa siinä nyt jutella jostain sorsista tai taivaankappaleista, mutta jos perinteiset keinot eivät toimi, pitää kokeilla muuta. Sitten jos energiaa riittää, saatuasi lapsen huomion pois kielletystä, naurata lasta jotenkin, niin tulee positiivinen olo kielletyn lopettamisesta ja muun homman tekemisestä. En tiedä, voisko toimia?