Lapsella asperger?

D

Dissoäiti

Vauhtiin päässyt keskustelija
Mieheni lääkäri epäilee hänellä olevan asperger. Kun luimme aspergerista netistä totesimme ettei se ole ihan niin kaukaa haettua kuin ensin ajattelin. Lisäksi mitä enemmän luen sitä enemmän huomaan viitteitä siihen että lapsellamme olisi asperger.

Hän on esimerkiksi tosi tarkka rutiineista ja suunnitelman muutokset ja muutokset rutiineissa on aina tosi iso juttu. Hän myös asettelee leluja siisteihin riveihin ja narskuttelee, heiluttelee käsiään, heiluu ja muutenkin tuntuu olevan kokoajan liikkeessä. Hän voi esimerkiksi lukea ja hyppiä samaan aikaan. Hänellä on erityiskiinnostuksen kohteena palapelit. Hän on ollut koko ikänsä niistä todella kiinnostunut ja nykyisin teemme 500 palan palapelejä. Lasten palapeleissä ei ole enää hänelle tarpeeksi haastetta. Päiväkodissa hän leikkii usein yhden lapsen kanssa eikä hän viihdy isossa ihmisjoukossa.

Onko täällä muita joiden lapsella on tai saattaa olla asperger? Oletteko puhuneet siitä neuvolassa tai päiväkodissa? Onko vinkkejä miten toimia?
 
Eikö kenelläkään muulla tosiaan ole aspergeria? Tai jotain muuta neurologista poikkeavuutta? Olisi kiva saada vertaistukea. Asia kun on meille tosi uusi.
 
Minulla itselläni on asperger, lapsista ainakin keskimmäinen on as-piirteinen, nuorimmaisesta ei vielä voi sanoa.

Tykkään rutiineista, ennakointi on tärkeää, eksyn helposti, opin hitaasti tunnistamaan ihmisiä kasvoista, olen ääni-, maku- ja tuntoyliherkkä, minulla on hyvä muisti ja opin asioita nopeasti, mutta olen motorisesti kömpelö. Lapsena pidin outoja ääniä ja liikuin eri tavalla kuin muut. Toiminnanohjaus minulla on heikkoa, jos rutiinit tai ympäristö muuttuvat.

Sain diagnoosin vasta aikuisena. Jos arjessa selviää ilman, niin diagnoosista ei oikeastaan ole muuta hyötyä kuin tieto. Olen myös ohjannut as-lapsia ja jos sinulla on joku erityisen pulman aihe, niin voin yrittää vastata. Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä ja tarvitsevat omat keinonsa.

Meillä suvussa ei yhtään normaalia ole, vaikka muilla ei diagnooseja ole. Kuulosuojaimet ja korvatulpat ovat kovassa käytössä. Kaikki tuotteet ovat hajusteettomia ja vaatteet mukavia. Arki on suunniteltua ja kiirettä ei ole koskaan.
 
Kiitos vastauksesta Yölento. Eniten mietityttää, miten tämä pitäisi ottaa huomioon. Lapsi taitaa olla ääniyliherkkä sillä hän inhoaa kovia ääniä ja pelkää tästä syystä mm. mopoja ja imuria. En oikein tiedä pitäisikö häntä koittaa totuttaa juurikin imurointiin vai pyrkiä imuroimaan silloin kun hän on ulkona tai muuten poissa kotoa.
 
Dissoäiti sanoi:
Kiitos vastauksesta Yölento. Eniten mietityttää, miten tämä pitäisi ottaa huomioon. Lapsi taitaa olla ääniyliherkkä sillä hän inhoaa kovia ääniä ja pelkää tästä syystä mm. mopoja ja imuria. En oikein tiedä pitäisikö häntä koittaa totuttaa juurikin imurointiin vai pyrkiä imuroimaan silloin kun hän on ulkona tai muuten poissa kotoa.
Click to expand...
Minä inhoan vieläkin imuria. Siihen ei totu välttämättä, vaikka miten altistaisi. Yksi lapsistani juoksi ovesta ulos, kun imuri laitettiin päälle, ikää oli yksi vuosi. Hänkään ei ole koskaan tottunut imuriin. Asuimme muutaman vuoden kahdestaan ja meillä matot vietiin ulos ja pestiin lattiat, ei imuroitu. Nykyisin mies imuroi, kun en ole kotona.

Nuorimmaisella on kotona kuulosuojaimet, jotka hakee päähän, kun tulee paha ääni.
 
Minusta tuntuu, että imurin ääni on vastenmielinen todella monelle ihmiselle, ja aikuisena he vain opettelevat sietämään sitä, vaikka se edelleen vastenmielistä onkin. Kaikki meidän suvun lapset (ja eläimetkin) ovat aina imuria pelänneet.
 
Suski75 sanoi:
Minusta tuntuu, että imurin ääni on vastenmielinen todella monelle ihmiselle, ja aikuisena he vain opettelevat sietämään sitä, vaikka se edelleen vastenmielistä onkin. Kaikki meidän suvun lapset (ja eläimetkin) ovat aina imuria pelänneet.
Click to expand...
Varmasti tämäkin on totta ja veikkaan, että on aspergereita, jotka pystyvät imuroimaan.

Oman kokemukseni mukaan aistiyliherkkyys ei kuitenkaan poistu siedättämällä, vaan stressitasot pysyvät korkealla, kun aistit kuormittuvat liikaa. Joillakin tästä tulee raivokohtauksia, itse lapsena lakkasin reagoimasta mihinkään. Se ei häiritse ketään, mutta on vahingollista mielenterveydelle.
 
Muokattu viimeksi:
Ai niin, sitten on vielä imureita, joiden mainostetaan olevan äänettömiä... imurin äänen kiusaavuus on pakosti oltava isommankin ryhmän ongelma, koska imurin valmistajatkin yrittävät ottaa sen huomioon.

Ehkä yritän tässä ilmaista, että imurin, moottoripyörien tai muiden kovien äänien inhoaminen ei vielä ole mikään diagnoosia vaativa vika, vaan ihan tavallista myös NT-ihmisten joukossa.
 
Minusta diagnoosi ei ole oleellinen, mutta on syytä kunnioittaa lapsen kokemusta ja pyrkiä opettamaan, että lapsi osaisi sanallisesti kertoa, miltä tuntuu. Kun pulma on tunnistettu, voidaan opetella keinoja selviytyä sen kanssa.

Ei siis kannata hakata päätään seinään ja inttää, että kyllä nämä normaalit äänet pitää kestää, kaikki muutkin kestävät. Eivät kestä ja elämä on paljon mukavampaa, kun se on muutakin kuin pelkkää sietämistä.
 
Ehdottomasti, ja pätee kaikkiin ihmisiin. Omat heikkoudet ja vahvuudet on hyvä tunnistaa, ja järjestää elämänsä niiden mukaan. Keskittyy vahvuuksiin ja etsii keinot kiertää tai kompensoida heikkouksia, silloin voi menestyä vahvuuksissaan. Jos taas yrittää korjata heikkoutensa, voi olla että koko elämä kuluu siihen, eikä koskaan pysty hyödyntämään lahjakkuuksiaan eikä myöskään nauttimaan niistä.

Hankkii sitten vaikka sen äänettömän imurin, tai palkkaa jonkun muun imuroimaan. :grin
 
Suski75 sanoi:
Ehkä yritän tässä ilmaista, että imurin, moottoripyörien tai muiden kovien äänien inhoaminen ei vielä ole mikään diagnoosia vaativa vika, vaan ihan tavallista myös NT-ihmisten joukossa.
Click to expand...

Yritätkö sanoa että et usko lapsellani olevan aspergeria? Ääniyliherkkyys ei ole likimainkaan ainoa asperger-piirre mitä hänessä olemme huomanneet. Joitain luettelin jo aloitusviestissä enkä varsinaisesti usko että olen edes itse huomannut kaikkea. Diagnosoimaan en toki voi itse ruveta. Se on ammattilaisten homma. Uskoisin kuitenkin että mulla on oikeus vertaistukeen ilman diagnoosiakin. Se ääniyliherkkyys oli vain tässä sellainen missä kaipasin neuvoa. Kiitos Yölento neuvosta. :) Jätetään siis siedättäminen väliin. Monien asioiden kanssa olemme oppineet vain elämään ennen kuin niille löytyi tällaista selitystä. Esimerkiksi pyrkimällä aina kertomaan asioista etukäteen.

Onko sinua Yölento, mietityttänyt miten poikeavuus vaikuttaa lapsen elämään? Mua vähän huolestuttaa se jos hänelle on siitä haittaa. Toivoisin kovin että lapsi voisi elää onnellista elämää ja saada ystäviä.
 
Dissoäiti sanoi:
Yritätkö sanoa että et usko lapsellani olevan aspergeria? Ääniyliherkkyys ei ole likimainkaan ainoa asperger-piirre mitä hänessä olemme huomanneet. Joitain luettelin jo aloitusviestissä enkä varsinaisesti usko että olen edes itse huomannut kaikkea. Diagnosoimaan en toki voi itse ruveta. Se on ammattilaisten homma. Uskoisin kuitenkin että mulla on oikeus vertaistukeen ilman diagnoosiakin. Se ääniyliherkkyys oli vain tässä sellainen missä kaipasin neuvoa. Kiitos Yölento neuvosta. :) Jätetään siis siedättäminen väliin. Monien asioiden kanssa olemme oppineet vain elämään ennen kuin niille löytyi tällaista selitystä. Esimerkiksi pyrkimällä aina kertomaan asioista etukäteen.

Onko sinua Yölento, mietityttänyt miten poikeavuus vaikuttaa lapsen elämään? Mua vähän huolestuttaa se jos hänelle on siitä haittaa. Toivoisin kovin että lapsi voisi elää onnellista elämää ja saada ystäviä.
Click to expand...
Minulla on käynyt hyvä tuuri ja ympäristöni on ollut kannustava ja minua on opetettu toimimaan niissä tilanteissa, missä olen apua tarvinnut. Esimerkiksi puhelimessa puhumista ja kaupassa käymistä harjoittelin ensin kotona sanasta sanaan, mitä kuuluu sanoa eri tilanteissa. Kirjoitin niitä paperille muistiin ja luin suoraan lapusta, mitä oli käsketty sanoa. Samoin on ollut onni, että ympärilläni on ollut sellaisia kavereita, joille kelpasin alusta asti, vaikka välillä en puhunut mitään ja välillä töksäyttelin pahastikin. Kaikki kuitenkin ymmärsivät, että en tarkoita pahaa. Lisäksi minulla on ollut sekä omassa perheessä että kavereissa muitakin neurokirjon ihmisiä, joten en ole saanut itsestäni sellaista käsitystä, että olisin vääränlainen. Minulla oli myös opettaja, joka oli aikaansa edellä eikä painostanut mihinkään suuntaan.

Oman lapsen kohdalla muutaman kerran koulutaipaleen aikana oli huolta, kun koulussa ei otettu huomioon ääniyliherkkyyttä ja jossain vaiheessa lapsi itse kaipasi enemmän kavereita, mutta hänellä on koko ajan ollut yksi hyvä kaveri ja sen myötä muutama muukin.

Tämän viimeisen lapsen kohdalla en osaa olla huolissani. Uskon, että jokaisesta voi tulla mitä tahansa vain itse haluaa, kun vain itsetunto on kunnossa ja sen rakentamiseen pystyn äitinä vaikuttamaan paljonkin.

Sekä minulla että lapsillani on paljon vahvuuksia, joilla voi kompensoida heikkouksia. Testien ja tutkimusten mukaan vahvuuksia on paljon enemmän kuin niitä sokeita pisteitä, joita en koskaan tule oppimaan. Tietysti jokainen neurokirjon ihminenkin on omanlaisensa ja jos tuntuu, ettei vanhempana osaa auttaa eikä keksi keinoja, niin kannattaa hakea apua.

Minulla oma perheeni toimi taitavasti toimintaterapeuttisten menetelmien mukaan. Ihan perinteisellä kasvatuksella minusta olisi varmaan tullut jotain ihan muuta.

Lisäys: jos lapsesi haluaa kavereita, niin niiden hankkimiseen varmasti tarvitsee apua. Minua opastettiin ihan sanasta sanaan, miten pyydän leikkiin ja miten kaveri ehkä vastaa ja mitä minun pitää siihen sanoa. Itse toin ensin esille, kenen kanssa haluan leikkiä ja mitä leikkiä. En olisi suostunut edes yrittämään kenenkään muun kanssa, kukaan muu ei siis voinut valita puolestani. Samoin oma lapseni leikki mieluummin yksin, jos ketään mieluisaa ei ollut lähellä. Esimerkiksi päiväkodissa ei halunnut leikkiä kuin yhden lapsen kanssa ja jos hänen kanssaan ei voinut olla, leikki mieluiten yksin. Sekin on hyväksyttävä vaihtoehto.
 
Muokattu viimeksi:
Dissoäiti sanoi:
Yritätkö sanoa että et usko lapsellani olevan aspergeria? Ääniyliherkkyys ei ole likimainkaan ainoa asperger-piirre mitä hänessä olemme huomanneet. Joitain luettelin jo aloitusviestissä enkä varsinaisesti usko että olen edes itse huomannut kaikkea.
Click to expand...

En, missään kohtaa en sanonut, että lapsellasi ei olisi aspergeria, en myöskään sanonut, että lapsellasi olisi asperger. En ole ammattilainen, joten en voi diagnosoida ketään, eikä voi ammattilainenkaan parin keskustelupalstaviestin perusteella.

Sanon ainoastaan, että kovia ääniä voi pelätä ja inhota, vaikka ei olisi lainkaan poikkeava millään tavalla. Kovien äänien välttely on täysin luonnollista ihan tavalliselle ihmiselle.

Ja senkin vielä toteaisin, että "ääniyliherkkyys" on monesti erittäin tarkan kuuloaistin/kuulotajun/sävelkorvan kääntöpuoli. Sellaiselle ihmiselle, jolla on taipumus absoluuttiseen sävelkorvaan, tuntuu epävireinen musiikki samalta kuin joku raapisi kynnellä taulua, vaikka kyse olisi niin pienestä epävireisyydestä, ettei heikomman sävelkorvan omaava ihminen edes kuule koko epävireisyyttä. Jotkut äänet voivat jopa tuntua kipuna. Ja jonkun tuulettimen hurinassa voi olla sellaiset yläsävelet, että absoluuttinen ei saa rauhaa ennen kuin on saanut eriteltyä mitä ne ovat. Näkeekö tämän ominaisuuden sitten ikävänä vikana josta pitäisi päästä eroon vai upeana lahjakkuutena jota kannattaa kehittää mahdollisimman pitkälle, se on katsojasta kiinni.
 
Suski75 sanoi:
En, missään kohtaa en sanonut, että lapsellasi ei olisi aspergeria, en myöskään sanonut, että lapsellasi olisi asperger. En ole ammattilainen, joten en voi diagnosoida ketään, eikä voi ammattilainenkaan parin keskustelupalstaviestin perusteella.

Sanon ainoastaan, että kovia ääniä voi pelätä ja inhota, vaikka ei olisi lainkaan poikkeava millään tavalla. Kovien äänien välttely on täysin luonnollista ihan tavalliselle ihmiselle.

Ja senkin vielä toteaisin, että "ääniyliherkkyys" on monesti erittäin tarkan kuuloaistin/kuulotajun/sävelkorvan kääntöpuoli. Sellaiselle ihmiselle, jolla on taipumus absoluuttiseen sävelkorvaan, tuntuu epävireinen musiikki samalta kuin joku raapisi kynnellä taulua, vaikka kyse olisi niin pienestä epävireisyydestä, ettei heikomman sävelkorvan omaava ihminen edes kuule koko epävireisyyttä. Jotkut äänet voivat jopa tuntua kipuna. Ja jonkun tuulettimen hurinassa voi olla sellaiset yläsävelet, että absoluuttinen ei saa rauhaa ennen kuin on saanut eriteltyä mitä ne ovat. Näkeekö tämän ominaisuuden sitten ikävänä vikana josta pitäisi päästä eroon vai upeana lahjakkuutena jota kannattaa kehittää mahdollisimman pitkälle, se on katsojasta kiinni.
Click to expand...
Aika hyvin kuvailtu! Minusta ääniyliherkkyys on vähän huono sana. En koe olevani yliherkkä. Kuka tahansa reagoisi voimakkaasti, jos kuulisi yhtä hyvin kuin minä. Kuulen mm hiiren ja myyrän karkoitukseen tarkoitetut laitteet, joita ihmiskorvan ei pitäisi erottaa. Kuulen kerrostalon kolmannen kerroksen asuntoon suljettujen ovien taakse, kun joku avaa ulko-oven, se on niin kova ääni minun korviini, että sattuu. Jouduin muuttamaan pois siitä talosta, toki syitä oli muitakin. Tarkasta kuulosta on myös hyötyä. Kuulen, jos autossa on joku vika. Kuulen, jos sähkölaite on päällä. Kuulen, kun joku on tulossa.

Toisaalta kaikki ääniherkät eivät ole hyväkuuloisia, joskus jopa päinvastoin. Huono kuulo voi oirehtia samankaltaisesti, kaikki äänet ovat melua.
 
Jottei ihmisille jotka lukevat tätä ketjua jää väärä kuva niin kaikki eivät koe kovia -tietyllä lailla kova- melu ääniä vaikka on asperger (tunnen yhden lapsen joka sattumoisin rakastaa imuroimista - hän kärsii toisenlaisista tilanteista).
Jaksamista kaikille jotka joutuvat erilaisiin tilanteisiin kuin mitä on kuvitellut. Jos tykkää lukemisesta niin on jonkin verran kirjoja (dekkareita, elämänkerrontaa fiktio/faktaa, jne) joita henkilöt joilla on asperger ovat kirjoittaneet tai heidän lähellä olevat kirjoittaneet.
 
Suski75 sanoi:
En, missään kohtaa en sanonut, että lapsellasi ei olisi aspergeria, en myöskään sanonut, että lapsellasi olisi asperger. En ole ammattilainen, joten en voi diagnosoida ketään, eikä voi ammattilainenkaan parin keskustelupalstaviestin perusteella.

Sanon ainoastaan, että kovia ääniä voi pelätä ja inhota, vaikka ei olisi lainkaan poikkeava millään tavalla. Kovien äänien välttely on täysin luonnollista ihan tavalliselle ihmiselle.

Ja senkin vielä toteaisin, että "ääniyliherkkyys" on monesti erittäin tarkan kuuloaistin/kuulotajun/sävelkorvan kääntöpuoli. Sellaiselle ihmiselle, jolla on taipumus absoluuttiseen sävelkorvaan, tuntuu epävireinen musiikki samalta kuin joku raapisi kynnellä taulua, vaikka kyse olisi niin pienestä epävireisyydestä, ettei heikomman sävelkorvan omaava ihminen edes kuule koko epävireisyyttä. Jotkut äänet voivat jopa tuntua kipuna. Ja jonkun tuulettimen hurinassa voi olla sellaiset yläsävelet, että absoluuttinen ei saa rauhaa ennen kuin on saanut eriteltyä mitä ne ovat. Näkeekö tämän ominaisuuden sitten ikävänä vikana josta pitäisi päästä eroon vai upeana lahjakkuutena jota kannattaa kehittää mahdollisimman pitkälle, se on katsojasta kiinni.
Click to expand...

Ok, taisin sitten ymmärtää hieman väärin.

Kiitos kaikille tuesta. :) Herätitte kanssa kivasti siihen että pitäisi nähdä niitä vahvuuksia, eikä harmitella heikkouksia. Onhan ilmeisesti aspergerissa paljon hyvää. En tosin kyllä tiedä, onko lapsellani tarkka kuulo vaikka koviin ääniin voimakkaasti reagoi. Hän kysyy tosi usein "mitä?" kun ei ilmeisesti kuullut mitä sanottiin.

Hän on myös onnistunut saamaan päiväkodista hyvän ystävän. En tiedä minkä verran päiväkodin hoitajat on sitä edesauttaneet, mutta eivät ainakaan ole sanoneet että hän tarvitsisi erityisesti tukea sellaisten asioiden kanssa. Varmaan tämäkin vaihtelee, kuinka vaikeita sosiaaliset suhteet on.
 
Dissoäiti sanoi:
Ok, taisin sitten ymmärtää hieman väärin.

Kiitos kaikille tuesta. :) Herätitte kanssa kivasti siihen että pitäisi nähdä niitä vahvuuksia, eikä harmitella heikkouksia. Onhan ilmeisesti aspergerissa paljon hyvää. En tosin kyllä tiedä, onko pojalla tarkka kuulo vaikka koviin ääniin voimakkaasti reagoi. Hän kysyy tosi usein "mitä?" kun ei ilmeisesti kuullut mitä sanottiin.
Click to expand...
Vaikka olisi hyvä kuulo, voi olla kuulon erottelun vaikeus. Minä juoksin vuosikaudet kuulotutkimuksissa, kun epäilin, että on huono kuulo. Lopulta kuulokeskuksen laajoissa tutkimuksissa todettiin, että erinomaisen hyvä kuulo, mutta tuo erottelun vaikeus tekee sen, että en saa puheesta selvää, kun kuulen taustamelun yhtä vahvana. Minun pitää nähdä puhujan suun liikkeet, jotta ymmärrän. Tästä taas seuraa poikkeava katsekontakti.
 
Yölento sanoi:
Vaikka olisi hyvä kuulo, voi olla kuulon erottelun vaikeus. Minä juoksin vuosikaudet kuulotutkimuksissa, kun epäilin, että on huono kuulo. Lopulta kuulokeskuksen laajoissa tutkimuksissa todettiin, että erinomaisen hyvä kuulo, mutta tuo erottelun vaikeus tekee sen, että en saa puheesta selvää, kun kuulen taustamelun yhtä vahvana. Minun pitää nähdä puhujan suun liikkeet, jotta ymmärrän. Tästä taas seuraa poikkeava katsekontakti.
Click to expand...

Ahaa, ehkä sitten on kyse siitä. Muutoinhan hänen kuulossa ei tunnu olevan vikaa. Voi kuulla hyvinkin hiljaisen äänen, joskus sellaisiakin mitä itse en kuule.
 
Takaisin
Top