Läheiset, jotka eivät iloitse raskaudestasi

[kevätrulla2022]

Sattui eteen sellainen henkilö, jonka olen laskenut läheiseksi ystäväksi, joka raskausesta kuullessaan kertoo, ettei voi olla iloinen puolestani, vaan tarvitsee aikaa asian sulatteluun. Se suututtaa, ketuttaa ja loukkaa. Miten tälläiseen voi edes reagoida, tuli ihan puskista!

 

[Pinkkihirmu]

Meillä on käynyt silleen että meiän kaverit ja tutut on ikään kuin "haihtuneet ilmaan" raskausuutisten jälkeen. Eka tietty onniteltiin kovasti. Sitten ei kuulu mitään vaikka kyselee perään.. Aina on jotenkin huono hetki! :D Minäkin ihan tarjouduin että voin tulla vaikka terassille/baariin seuraksi mutta juon limua. Niin ei sekään..

Pitää näköjään hommata uusia kavereita.

Eräs muu joka tuskin iloitsee on minun äitipuoli. Tai no, isän uusi vaimo. Isä on iloinen vauvasta, mutta äitipuoli inhoaa meitä kaikkia isän lapsia tasapuolisesti joten takuulla häntä vatuttaa jos pappa joutuu jakamaan huomiota tähän suuntaan..

 

[Suski75]

Olen aina ihmetellyt, miksi kenenkään toisen pitäisi olla iloinen tai onnellinen jonkun toisen puolesta yhtään mistään syystä. Onko omasta onnestaan niin epävarma, että tarvitsee jonkun toisen todistelemaan, että on tämä sittenkin hyvä juttu, vai onko omien tunteiden erottaminen toisten tunteista vaikeaa? Minulla ainakin raskaana ollessani oma onni oli niin vahvasti läsnä, ettei siihen enää tarvittu muita olemaan puolestani onnellisia, koska oma onneni oli jo rajattoman suuri. En tainnut edes kysyä, tunteeko joku jotain tunteita puoleen tai toiseen puolestani, se ei tullut edes mieleeni.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että kaikilla on oikeus tuntea omassa päässään ihan mitä tahansa, muiden ihmisten oikeudet eivät ulotu muiden päiden sisään. Se on sitten kaveruuden mitta, kerrotaanko omista ajatuksista totuudenmukaisesti, vai valehdellaanko niistä jos toinen haluaa valeita kuulla. Ventovieraille on tapana valehdella, ystäville ei.

 

[Tips]

Kai sitä odottaa että toinen ainakin onnittelee hyvistä uutisista vaikka ei varsinaisesti myötäeläkään iloa. Mutta tuossa vaikuttaa siltä että henkilöllä on ollut vaikeuksia raskautua tai muuten huonoja kokemuksia. Tällöin on mielestäni parempi sanoa suoraan että tämä on hänelle vaikea paikka eikä esittää tekopirteää. Siihen voi reagoida esim "ymmärrän" ja vaihtaa puheenaihetta, läheisemmältä ystävältä voisi myös kysyä haluaako puhua asiasta. Mutta ei sitä itseensä kannata ottaa, eihän se oma onni siitä vähene ja jollakin voi tosiaan olla vaikeaa iloita jos tunteet ovat lähinnä surua, kateutta ja vihaa omaa tilannetta kohtaan.

 

[kevätrulla2022]

Olen aina ihmetellyt, miksi kenenkään toisen pitäisi olla iloinen tai onnellinen jonkun toisen puolesta yhtään mistään syystä. Onko omasta onnestaan niin epävarma, että tarvitsee jonkun toisen todistelemaan, että on tämä sittenkin hyvä juttu, vai onko omien tunteiden erottaminen toisten tunteista vaikeaa? Minulla ainakin raskaana ollessani oma onni oli niin vahvasti läsnä, ettei siihen enää tarvittu muita olemaan puolestani onnellisia, koska oma onneni oli jo rajattoman suuri. En tainnut edes kysyä, tunteeko joku jotain tunteita puoleen tai toiseen puolestani, se ei tullut edes mieleeni.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että kaikilla on oikeus tuntea omassa päässään ihan mitä tahansa, muiden ihmisten oikeudet eivät ulotu muiden päiden sisään. Se on sitten kaveruuden mitta, kerrotaanko omista ajatuksista totuudenmukaisesti, vai valehdellaanko niistä jos toinen haluaa valeita kuulla. Ventovieraille on tapana valehdella, ystäville ei.

Hmm, olipas kärkästä. Itse tunnen muiden puolesta paljonkin, sitä kutsutaan empatiaksi. Pystyn vilpittömästi iloitsemaan sekä myös tuntemaan surua toisen tilanteista. Se, että tahdittomuutta halutaan verhota rehellisyydeksi on mielestäni inhottavaa. Aina ei tarvitse sanoa kaikkea, jos ei ole hyvää sanottavaa. Minun kaveruuden mitta ei siis liene kanssasi sama; itse toivon lähipiiristäni tukea ja kanssaelämistä, sitä, että ystävä toivoisi minun parastani.

 

[Suski75]

Hmm, olipas kärkästä. Itse tunnen muiden puolesta paljonkin, sitä kutsutaan empatiaksi. Pystyn vilpittömästi iloitsemaan sekä myös tuntemaan surua toisen tilanteista. Se, että tahdittomuutta halutaan verhota rehellisyydeksi on mielestäni inhottavaa. Aina ei tarvitse sanoa kaikkea, jos ei ole hyvää sanottavaa. Minun kaveruuden mitta ei siis liene kanssasi sama; itse toivon lähipiiristäni tukea ja kanssaelämistä, sitä, että ystävä toivoisi minun parastani.

Minulla on raskaanakin sen verran empatiakykyä, etten oleta toisen ihmisten tunteiden menevän minun halujeni mukaan, vaan heillä on ihan omat tunteensa. Pystyn empatiakyvylläni ymmärtämään, etteivät raskausuutiset ole aina muille ihmisille pelkästään iloinen asia, ja se on ok. Ja todellakin toivon, etteivät ystäväni ikinä päädy valehtelemaan minulle jonkun kohteliaisuussäännön takia, vaan jakavat todelliset ajatuksensa kanssani.

 

[kevätrulla2022]

Minulla on raskaanakin sen verran empatiakykyä, etten oleta toisen ihmisten tunteiden menevän minun halujeni mukaan, vaan heillä on ihan omat tunteensa. Pystyn empatiakyvylläni ymmärtämään, etteivät raskausuutiset ole aina muille ihmisille pelkästään iloinen asia, ja se on ok. Ja todellakin toivon, etteivät ystäväni ikinä päädy valehtelemaan minulle jonkun kohteliaisuussäännön takia, vaan jakavat todelliset ajatuksensa kanssani.

En tiedä, miksi kirjoitukseni ärsyttää sinua siinä määrin, että katsot tehtäväksesi kertoa latteita itsestäänselvyyksiä. Raskaana tai ei, tuskin muiden tunteet on ohjattavissa. Tilanteet sen sijaan tunteidensa ilmaisulle voi hyvinkin valita fiksusti tai vähemmän fiksusti. Ystäviltäni odotan tilannetajua. Aloituksessa viittaamani ystävä yllätti minut täysin, koska tälle sulattelulle ei ole luonnollista selitystä, esim. että henkilö itse kärsisi lapsettomuudesta. Tälläiseen reaktioon ei ole osannut etukäteen varautua, eikä sillä ole empatiakyvyn kanssa mitään tekemistä.