Edellisistä vastauksista pääsi vierähtämään tovi, mutta nyt saimme niitä sitäkin enemmän.

Kesäkuun loppupuolella saamme vielä yhteen kysymysnippuun vastauksia. Sen jälkeen tämä osio jää ainakin kesäksi tauolle. (Osio kuitenkin pysyy luettavana!) Jäämme odottamaan toiveikkaana jatkoa syksyksi, mutta asia on vielä auki.
Mutta nyt ehtii vielä kysyä!
Tässä ne kysymykset ja vastaukset:
Vaikuttaako se raskautumisen todennäköisyyteen, että tehdäänkö alkion siirto luonnolliseen vai lääkkeelliseen kiertoon?
Nykyään pyritään ensisijaisesti luonnonkiertoon tehtävään siirtoon, lähinnä siksi että raskausajan komplikaatiot (lähinnä kohonneeseen verenpaineeseen liittyen) ovat koholla. Toisaalta on potilasryhmiä joiden kohdalla lääkkeellinen kierto voi olla parempi vaihtoehto raskauden käynnistymiseksi, vaikeaa endometrioosia sairastavat ovat tästä esimerkki. Hoitomuoto valitaan aina yksilöllisesti kaikki asiat huomioiden.
Miksi voi käydä niin, että hyvälaatuinen alkio ei kiinnity kunnolla vaikka kohdun limakalvo on riittävän paksu? Mitkä muut asiat tähän vaikuttavat ja miten asiaa voisi auttaa?
Kaikkia alkion onnistuneeseen kiinnittymiseen liittyviä yksityiskohtia ei tunneta. Alkion laatua pidetään tärkeimpänä ennusteellisena tekijänä, mutta hyvälaatuisistakin alkiosta osa voi olla kromosomistoltaan poikkeavia, jolloin raskauden käynnistymisen todennäköisyys on heikentynyt. Riittävä keltarauhashormonipitoisuus on alkion kiinnittymiselle tärkeää, tämä usein mitataankin verinäytteestä alkionsiirtoa edeltävästi. Esimerkiksi endometrioosi ja adenomyoosi tulisi poissulkea ko. tilanteessa, ne saattavat heikentää raskauden käynnistymistä
Jos useampi PAS ei tuota tulosta, kannattaisiko endometrioosia ja adenomyoosia hoitaa jotenkin välissä? Jos niin miten? Mitkä ovat tämän hetken tehokkaimmat hoitomuodot endometrioosille parantamaan hedelmällisyyttä?
Endometrioosin ja myös adenomyoosin tehokkain lääkehoito lapsettomuuspotilaalla on ns. GnRH agonisti, jolla naisen oma estrogeenituotanto estetään tehokkaasti. Tämän tarkoituksena on minimoida vatsaontelon tulehdusreaktiota, joka ilmeisimmin kipujen lisäksi heikentää lapsettomuushoitojen tuloksia. Agonistihoitoon yleensä yhdistetään myöhemmässä vaiheessa estrogeeni- ja progesteronihoito. Endometrioosipotilaiden kohdalla on tärkeää varmistaa, että keltarauhashormoninpitoisuus on riittävä. Leikkaushoito on harvoin hyvä ratkaisu eikä koskaan ensisijainen vaihtoehto.
Miksi kaikilta ei mitata progesteronia ennen alkion siirtoa? Miksi kaikilla klinikoilla ei ole samat toimintatavat?
Keltarauhashormonihoito voidaan toteuttaa hyvin monella eri tavalla. Emättimen kautta annosteltaessa veripitoisuuksissa on varsin merkittäviä yksilöllisiä eroja. Pistettävillä vaihtoehdoilla erot ovat pienempiä. Varsinaisen keltarauhashormonin eli progesteronin lisäksi käytetään varsin yleisesti dydrogesteronia, joka annostellaan tabletteina. Dydrogesteronilisä ei näy progesteronipitoisuudessa, käytännössä sitä käytettäessä ei ole mielekästä mitata progesteronipitoisuutta. Kun alkion siirto tehdään ns. omaan kiertoon erittää oma keltarauhanen keltarauhashormonia, tämän lisäksi kaikki klinikat taitavat kuitenkin annostella progesteronia.
Mistä tietää 40-vuotiaana, että on hyvä jo siirtyä miettimään lahjasoluja?
Lahjamunasoluhoitoa on syytä harkita mikäli hormonihoidolla ei saada useampaa munarakkulaa kasvamaan, kerättyjen munasolujen määrä on vähäinen ja/tai alkioiden laatu heikko. Munasarjan vastetta hormonihoidolle voidaan arvioida etukäteen ultraäänen ja AMH-määrityksen avulla. Nämä eivät kuitenkaan ennusta munasolujen tai alkioiden laatua.
Olen saanut yhden lapsen Ovumian kautta onnistuneella ovulaatioinduktiolla (toinen hoitokierros ja 11 yritys kierros), taustalla PCO-tyyppiset munasarjat pitkillä ovuloimattomilla kierroilla (PCOS:ia ei ole virallisesti diagnosoitu). Nyt pohdin uuden raskauden yrittämistä. Kannattaako ensin kokeilla raskautumista ilman hoitoja, ja jos kyllä, kuinka pitkään ennen kuin olisi järkevää hakeutua uudelleen hoitoon? Edellinen pitkä yritysjakso oli henkisesti hyvin raskas, enkä haluaisi turhaan viivytellä, jos luonnollinen raskautuminen ei ole todennäköistä.
Pitkä kuukautiskierto heijastelee munasarjojen toimintaa – pitkä kierto viittaa ovulaatiohäiriöön. Jos kierto on pitkä, puuttuu kokonaan tai ovulaatiotesti ei muutu positiiviseksi on syytä epäillä ovulaatiohäiriöitä ja tuolloin on tehotonta yrittää raskautua ilman hoitoa. Ovulaatiohäiriö voi iän myötä helpottua. Osalla PCOS-potilaista on taipumus lihoa ja tämä voi heikentää tilannetta entisestään.
Kuinka paljon siittiöitä vaaditaan hedelmöittymiseen luonnollisesti ja jos on esim alle 10 milj niin onko miehen hedelmällisyys alentunut?
Siittiöiden normaalipitoisuutena pidetään >15Milj/ml. Toisaalta tiedetään, että raskauden käynnistyminen usein hidastuu jo siittiötiheyden ollessa < 40 milj/ml. Myös siittiöiden liikkuvuudella ja kokonaismäärällä on merkitystä arvioita tehtäessä. On hyvä muistaa, että siittiötiheys voi vaihdella merkittävästi kerrasta toiseen. Raskaus on mahdollinen myös siittiötiheyden ollessa <15 milj/ml, mutta erityisesti, jos naisen ikä on > 35 vuotta on tilanne syytä selvittää ja tarvittaessa aloittaa lapsettomuushoidot.
Voiko kuumat saunat vaikuttaa siittiöiden määriin, jos käy hyvin kuumassa saunassa yli 100 astetta.
Saunomisella ei ole merkittävää vaikutusta miehen hedelmällisyydelle.
Miten miehen siemennesteanalyysissa löytyneet siittiöiden vasta-aineet heikentävät siittiöiden hedelmöityskykyä? Voiko vasta-aineet esim alentaa hedelmöityskykyä vain hieman, tai esim kokonaan niin, ettei raskaus voi alkaa lainkaan, ellei vasta-ainetta saada poistettua pesukäsittelyssä?
Siittiövasta-aineet voivat vaikuttaa siittiöiden liikkuvuuteen, mutta myös niiden kykyyn hedelmöittää munasolu. Siittiövasta-ainetasojen ollessa erittäin korkeat voi hedelmöittyminen häiriintyä pesusta huolimatta. Koeputkihoidossa mikroinjektiohedelmöityksellä (ICSI) voidaan tämä ongelma hankalimmissa tapauksissa välttää.
Onko siemennesteelle millaiset kriteerit, jotta inseminaatiohoito voidaan/kannattaa tehdä?
On tärkeää aina arvioida inseminaatiota edeltävän pesun onnistuminen. Oleellista on eteenpäin liikkuvien siittiöiden kokonaismäärä.
Onko IVF-alkuisilla lapsilla myöhemmin elämässään enemmän terveysongelmia kuin luomusti aikansa saaneilla verrokeilla?
Lapsettomuushoitojen tuloksia ja hoidoista syntyneiden lasten hyvinvointia seurataan maailmanlaajuisesti. Lapsettomuushoidoista syntyvillä lapsilla on todettu spontaaniraskauksista syntyviä lapsia enemmän rakennepoikkeavuuksia. Parhaiten tunnetaan miehen vaikeasta hedelmättömyydestä seuraava jälkeläisen piilokiveksisyyden ja virtsaputken rakennepoikkeavuuden riski. Verrattaessa löydöksiä niihin lapsiin, jotka ovat syntyneet ilman hoitoa pitkittyneen yrityksen jälkeen alentuneen hedelmällisyyden seurauksena, ei vastaavia eroja kuitenkaan ole todettavissa. Hiukan koholla olevat riskit näyttäisivät siis liittyvän ennemmin heikkoon hedelmällisyyteen kuin itse lapsettomuushoitoon.