Kyllästyminen suhteessa - väistämätöntä vai vika minussa?

[Riekale]

Olen kolmekymppinen nainen, miehen kanssa oltu reilut kolme vuotta yhdessä. Meillä on yksi lapsi ja odotan toista. Mies on ollut kai lievästi masentunut aika pitkään, seksiä kuitenkin halunnut kerran pari viikossa, mikä minusta on ihan ok. Epäilen että tuo masennus (jos se nyt ihan sitä on) johtuu minusta, että hän ei ole tyytyväinen suhteeseen ja meidän yhteiseen elämään ylipäätään... Lisäksi nyt lähiaikoina on ollut selvästi haluttomampi. Joskus suostunut seksiin, muttei kovin innostuneesti.

Onkohan mies siis kyllästynyt minuun, tai näyttäisi todella olevan, mutta voiko tämä olla ohimenevää? Vai onkohan hän nyt vain tajunnut, etten minä ole hänelle oikeanlainen... Tuntuu masentavalta kun olen alkanut ajatella, että voiko yleensäkään mikään suhde kestää, tai jos kestääkin, niin tottumuksestako vain? Siitä, että on helpompi jäädä kuin lähteä?

Vai onko vika vain minussa... Väsynyt, oksentava ja turvonnut raskaana oleva nainen ei varmasti ole haluttava. Sen vielä ymmärtäisin, mutta pahinta onkin kun tuntuu, ettei mies ole kiinnostunut minusta ja jutuistani oikein muutenkaan! Eikä meillä ole edes yhteisiä mielenkiinnon kohteita muita kuin lapset.

Onko meillä mitään toivoa, itsetuntoni alkaa olla palasina lattialla kun näen itseni nyt vain rumana ja vastenmielisenä, tyhmänä ja epäkiinnostavana tylsimyksenä. Mitä en yleensä tunne olevani, mutta miehen takia nyt!

Vai onko tämä neljäs vuosi yhdessä jotain kriisin aikaa? Voiko vielä näkyä valoa?

Kiitos kamalasti jos saat jotain tolkkua tästä hapuilevasta tekstistä... Olen todella ahdistunut, sillä en tiedä mitä teen jos mies nyt päättäisi lähteä.

 

[Mamaminion]

Riekale
Tsemppiä kovasti
Koita ajatella siten että vika ei varmasti ole sinussa, mies saattaa itse käydä läpi isyyttään, vastuutaan ja muuttunutta elämäänne. Jos olette 4 vuotta olleet yhdessä ja toinen lapsi tulossa niin se saattaa miehelle olla välillä sellaista että tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Meillä äideillä on neuvolat ja askareet ja se maha missä vauva potkii. Miehet käsittelee asioita eri tavalla ja voi tulla ihan kriisiäkin siitä että nyt villit vapaat vuodet ohi ja lapset ja perhe etusijalle :D

Voisitko ajatella että otat asian puheeksi miehen kanssa? Ystävälliseen ja rakastavaan äänensävyyn kysyisit että onko hän itse huomannut muutoksen suhteessanne ja jos on niin kuinka voisitte yhdessä palauttaa kipinän, tehdä kompromissin jotta kummatkin tuntisivat olonsa toisillensa rakkaiksi ja tärkeiksi.

En tiedä oliko tästä nyt hyötyä, mutta kirjoittele ihmeessä kuinka teillä mene

 

[Sohwia]

Olen samaa mieltä kuin mamaminion kanssa siitä, että mies saattaa tosiaan käydä isyyttään ja sitä, että elämäntilanteenne on muuttumassa. Meillä ainakin miehelle oli lapsen syntymä pieni kriisin paikka, sillä hän ei enään pystynytkään mennä miten ja milloin haluaa ja hänellä tuli lapsen syntymän myötä uudenlainen vastuu. Toki teillä on jo entuudestaan yksi lapsi, että hän on jo ehkä tottunut vastuuseen ja isänä olemiseen, mutta silti toisen lapsen syntymä saattaa olla kriisin paikka. Meille äideille kun on neuvola, jossa äidistä huolehditaan ja jossa kysytään äidin voinnista ja yleensähän naiset puhuu ja jakaa asioitansa enemmän mitä miehet. Meillä ainakin mies on tosi huono puhumaan asioistansa, eikä hänellä ole samanlaisia ystäviä joille jutella mitä esim. minulla on.

Toivottavasti pystyisitte juttelemaan yhdessä asioistansa, sillä onhan se tärkeää saada tietää todellinen syy, että mistä miehesi lievä masennus johtuu.

Toivon kuitenkin hurjasti tsemppiä sinulle!

 

[Riekale]

Kiitos Mamaminion ja Sohwia :) Olen yrittänyt mieheltä monesti kysellä mikä vikana silloin kun on hiljaa ja synkän näköinen, mutta yleensä saan vastaukseksi mutistun "ei mikään" ja sehän saa minut entistä vakuuttuneemnaksi siitä, että jotain pahaa se on kun ei halua minulle paljastaa. Ja hän tietää senkin, että minua ahdistaa kun ei kerro.

Se tässä onkin kun en näe syytä, miksi edes olisikaan tyytyväinen meidän suhteeseen. Olemme ihan eri maata. Ja tosiaan tuo miltä nyt tässä tilassa näytän ja vaikutan, niin luulenpa että on kiinnostuneempi nuoremmista ja hehkeistä synnyttämättömistä naisista.. Miksipä haluaisi minun kanssani olla.

Tai miksi ylipäätään kukaan mies haluaa olla aina saman naisen kanssa, masentava ajatus mutta siltä minusta nyt tuntuu. En ole koskaan ollut pitemmässä suhteessa, ehkä siksi vaikea uskoa että tämäkään voisi kestää. Ja jos kestääkin, niin lasten ja asuntolainan yms. vuoksiko vain...

Voihan tuo vauvan odotus vaikuttaa, mutta en usko sen olevan ainoa syy, koska "oireili" jo ennen yritystä. Eli jos onkin kyllästynyt meihin, minuun, voiko se mennä ohi? Vai oliko tämä tässä?

 

[jarkko]

Voimia myös minulta haastavaan elämäntilanteeseen!

Tässä muutamia ajatuksia. Monet kysymyksistäsi ovat tosin sellaisia, joihin saisi ehkäpä parhaiten selvyyttä keskustelemalla miehesi kanssa. Kokeeko miehesi seksin ongelmaksi vai onko kyseessä tilanne, jonka ainoastaan sinä koet ongelmalliseksi? Oletteko puhuneet keskenänne näistä asioista?

Olen kolmekymppinen nainen, miehen kanssa oltu reilut kolme vuotta yhdessä. Meillä on yksi lapsi ja odotan toista. Mies on ollut kai lievästi masentunut aika pitkään, seksiä kuitenkin halunnut kerran pari viikossa, mikä minusta on ihan ok. Epäilen että tuo masennus (jos se nyt ihan sitä on) johtuu minusta, että hän ei ole tyytyväinen suhteeseen ja meidän yhteiseen elämään ylipäätään... Lisäksi nyt lähiaikoina on ollut selvästi haluttomampi. Joskus suostunut seksiin, muttei kovin innostuneesti.

Masennus ja oma elämäntilanne voivat vaikuttaa miehen seksuaalisuuteen. Kuten muut ovatkin jo kirjoittaneet, pohdinnat isyydestä voivat viedä ajatukset muualle, jolloin seksi ei ehkä ole ensimmäisenä mielessä. On myös mahdollista, että vauvan ajatteleminen häiritsee miehen seksihalua. Toisille miehille seksi raskaana olevan naisen kanssa voi olla haastavaa juuri sen vuoksi, että erilaiset raskauteen liittyvät seikat häiritsevät miehen halun syttymistä.

Onko mielestäsi kyse tällaisista seikoista, vai sanoisitko itse, että kysymys on teidän välisestä vuorovaikutuksesta ja siinä ilmenevistä haasteita, jotka sitten heijastuvat seksielämään? Jos jälkimmäinen, minkälaisia nämä haasteet ovat? Mitä pitäisi tapahtua (ja oletetaan, että kaikki maailman asiat olisivat heti mahdollisia), että haasteet häviäisivät (näihin kysymyksiin voisi myös miehesi vastata)?

Onko teillä hellyyttä, suudelmia, halauksia, ylipäätänsä seksittömiä kosketuksia?

Onkohan mies siis kyllästynyt minuun, tai näyttäisi todella olevan, mutta voiko tämä olla ohimenevää? Vai onkohan hän nyt vain tajunnut, etten minä ole hänelle oikeanlainen... Tuntuu masentavalta kun olen alkanut ajatella, että voiko yleensäkään mikään suhde kestää, tai jos kestääkin, niin tottumuksestako vain? Siitä, että on helpompi jäädä kuin lähteä?

Suhteet muuttuvat ajan kanssa. Myös seksi muuttuu erilaiseksi. Monet sanovat, että seksi muuttuu paremmaksi pitkässä parisuhteessa. Liekkiä on tietysti ylläpidettävä ja jos suhteessa on kriisi, se näkyy helposti myös seksielämässä. Kriiseistä tosin on mahdollista mennä eteenpäin vahvempana. Kun asia häiritsee sinua selvästi tosi paljon, olisiko mahdollista (tai oletko kenties jo) keskustella asiasta miehesi kanssa?

Onko meillä mitään toivoa, itsetuntoni alkaa olla palasina lattialla kun näen itseni nyt vain rumana ja vastenmielisenä, tyhmänä ja epäkiinnostavana tylsimyksenä. Mitä en yleensä tunne olevani, mutta miehen takia nyt!

Kyllä teillä on toivoa, jos vain uskallatte antaa suhteellenne toivoa. Muista antaa myös itse itsellesi toivoa! Olet rohkea nainen, kun uskalsit avautua ongelmastanne.

 

[Entinen Riekale]

Kiitos paljon, taisi tosiaan tällä kertaa olla niin että itse olin vain ylireagoinut. :) Juteltiin ja uskon kun sanoi, ettei se vika minussa ole, vaan työpaineita ollut jo pitempään ja ilmeisesti stressi alkanut kääntyä ihan masennuksen puolelle. Mutta eiköhän me yhdessä tästä selvitä.