Kuvaisitko synnytystäsi helpoksi vai vaikeaksi?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Esikoisesta avautumisvaihe vaikea, ponnistus helppo
Toka ja kolmas melko helppoja
Nelosesta ponnistamiseen saakka helppo. Sanoin tosin heti vauvan syntymän jälkeen miehelle, että tämä oli kyllä vaikein synnytys, eli kaipa se ponnistaminen sitten oli sen verran vaikeaa (kivuliasta).
Toka ja kolmas melko helppoja
Nelosesta ponnistamiseen saakka helppo. Sanoin tosin heti vauvan syntymän jälkeen miehelle, että tämä oli kyllä vaikein synnytys, eli kaipa se ponnistaminen sitten oli sen verran vaikeaa (kivuliasta).
Esikoisen synnytys oli loppujen lopuksi mielestäni melko helppo. Kesto oli alle päivän. Avautumisen loppuvaihe oli suht kivulias ja ponnistusvaihe kesti tunnin, jolloin kerkesin jo turhautua, että eikö se vauva jo tule sieltä, mutta jaksoin hyvin kuitenkin loppuun saakka ja olin heti synnytyksen jälkeen jalkeilla. En käyttänyt lääkkeellistä kivunlievitystä.
Suunniteltu sektio itsessään oli helppo. Kaikki pelko oli vaikeaa. Silti jos pitää valita, sanoisin että helppo.
Esikoisen - vaikea ja kivulias
Kuopuksen - todella nopea ja helppo
Kuopuksen - todella nopea ja helppo
Alatie oli vaikea ja kivulias, ja päättyi lopulta terveen vauvamme kuolemaan. Henkisesti pahempi kuin fyysisesti, enkä pystyisi enää ikinä synnyttämään... Annoin kokemuksesta muistaakeni 0. Suunniteltu sektio meni tosi hyvin. En muista mitä annoin arvosanaksi, varmaan 9 tai 10
Ehdottomasti helppo. Lähti spontaanisti käyntiin seuraavasta päivästä lasketusta. Muutaman tunnin supistelin kotona ja sitten vesien menon jälkeen sairaalaan, jossa kerkesin olla vajaa 3h ennen kun lapsi syntyi. Nopeasti meni tämä prosessi ja ponnistusvaihekin 10min. Selvisin ilman tikkejä. Kympin arvosanan annoin tästä kokonaisuudesta, koska en tiedä, mikä olisi voinut mennä paremmin.
Esikoisen synnytys vaikea alusta loppuun saakka, toisen synnytys helppo mutta ponnistusvaihe vaikea. Kolmannen synnytys helppo.
Aika vaikea. Supistukset alkoivat perjantaina aamuyöllä ja lapsi syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla maanantaina 19.00. Avauduin hitaasti ja mielestäni helposti+ aika kivuttomasti lääkkeiden avulla jonnekin 9cm asti, mutta sitten kerta kaikkiaan lapsen pää oli niin vinossa ja lapsi oli isompi kuin kukaan arvasi, niin kivut muuttuivat epiduraalista huolimatta kaameiksi. Sektio oli lopulta myös oma toive. Olin kipujen lisäksi jo niin poikki valvomisesta, etten olisi jaksanut ponnistaa.
Toivon silti etten enää ikinä joudu sektioon, sillä siitä toipuminen oli todella kivuliasta ja erittäin hidasta minun kohdallani. Toki vastaavassa tilanteessa pyytäisin sektion ehkä jo aiemmin. Haluaisin kokea vielä alatiesynnytyksen, mutta en onneksi koe mitään hirveän suurta henkistä harmistusta sektiosta. Ärsyttää vaan kun olin jo niin auki (enimmillään 9,5cm!) että koin ponnistamisen tarvetta, mutta en sitten päässyt hoitamaan hommaa loppuun
Toivon silti etten enää ikinä joudu sektioon, sillä siitä toipuminen oli todella kivuliasta ja erittäin hidasta minun kohdallani. Toki vastaavassa tilanteessa pyytäisin sektion ehkä jo aiemmin. Haluaisin kokea vielä alatiesynnytyksen, mutta en onneksi koe mitään hirveän suurta henkistä harmistusta sektiosta. Ärsyttää vaan kun olin jo niin auki (enimmillään 9,5cm!) että koin ponnistamisen tarvetta, mutta en sitten päässyt hoitamaan hommaa loppuun
Näin jälkikäteen mietittynä ja muistot ajankultaamina on helppo sanoa, että molemmat synnytykset oli suht helppoja, vaikka kokemukset oli hyvinkin erilaiset. 
Molempien synnytys alkoi supistuksilla ja mulle supistukset ovat olleet todella kivuliaat. Esikoisesta tuli kokeiltua kaikki mahdollinen kivunlievitys ja epiduraali oli viimein se, joka toi avun ja auttoi loppuavautumisessa ja ponnistusvaihekin sujui hyvin, vaikka tehtiin myös episiotomia. Kuopuksesta olin ajatellut haluavani epiduraalin, kun tiesin sen tehoavan, mutta synnytys oli sitten sen verran nopea (ehdittiin olla sairaalassa alle tunti, kaikkinensa n.4tuntia), että en ehtinyt saada mitään. Ponnistusvaihe toki tuotti kipua ja kivun lisäksi mun jalat meinas krampata koko ajan, joka vaikeutti ponnistamista, mutta kyllä se lapsi sieltä maailmaan saatiin suht nopeasti. Koen selviytyneeni molemmista synnytyksistä suht helpolla ja myös palautuminen sujui suht hyvin.
Molempien synnytys alkoi supistuksilla ja mulle supistukset ovat olleet todella kivuliaat. Esikoisesta tuli kokeiltua kaikki mahdollinen kivunlievitys ja epiduraali oli viimein se, joka toi avun ja auttoi loppuavautumisessa ja ponnistusvaihekin sujui hyvin, vaikka tehtiin myös episiotomia. Kuopuksesta olin ajatellut haluavani epiduraalin, kun tiesin sen tehoavan, mutta synnytys oli sitten sen verran nopea (ehdittiin olla sairaalassa alle tunti, kaikkinensa n.4tuntia), että en ehtinyt saada mitään. Ponnistusvaihe toki tuotti kipua ja kivun lisäksi mun jalat meinas krampata koko ajan, joka vaikeutti ponnistamista, mutta kyllä se lapsi sieltä maailmaan saatiin suht nopeasti. Koen selviytyneeni molemmista synnytyksistä suht helpolla ja myös palautuminen sujui suht hyvin.