Kuumeilu ja raskaampi liikunta

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Mitä mieltä ootte yrittämisen ja tavoitteellisen treenaamisen yhdistelmästä? Ootteko jättäneet raskaimmat treenit pois (siltä varalta että vaikuttavat hedelmällisyyteen) vai jatkaneet ihan entiseen tapaan?

Harrastan oikein oikein hidastempoista juoksua (mitä hitaampi sen parempi) ja tykkään satunnaisesti haastaa itseäni juoksemalla vähän pidempiä matkoja. Nyt heräsi ajatus/haave maratonille osallistumisesta muutaman kk:n päästä mutta ajattelemassani kisassa on minulle tiukahko 5 tunnin maksimiaika. Aiemman perusteella olettaisin että normitreenillä pääsen maaliin 5.5 tunnissa, joten tapahtuman "läpäiseminen" edellyttäisi että valmistaudun harjoittelemalla voimakestävyyttä... mutta voiko liikunnan aiheuttama rasitus tai esim. pari ekstrapitkää (2-3h) lenkkiä ennen kisaa vaikuttaa hedelmällisyyteen jo yritysaikana?

Jos tulen raskaaksi, jätän kisan luonnollisesti väliin ja tiputan treenitasot korkeintaan 'ylläpitolenkkeilyn' tasolle, mutta onko syytä hillitä treeni-intoja nyt jos yritysaikana? Ainakin luteaalivaiheet ajattelin yrittää rauhoittaa niin että niillä on korkeintaan normaalia tai kevyempää treeniä, mutta nyt törmäsin näkemykseen että koko tavoitteellinen treenaaminen on huono idea, jos kerran yritämme lasta.

Olemme kuumeilleet/yrittäneet kohta vuoden. Kun ei tiedä kauanko onnistumisessa kestää, en haluaisi laittaa kaikkia muita haaveitani hyllylle ja ns. 'lopettaa elämistä' yrittämisaikana (varsinkin kun tapahtumiin osallistuminen tulee muutamaksi vuodeksi jäämään jos perhehaaveet toteutuu), mutta toisaalta en myöskään omalla toiminnallani haluaisi heikentää mahdollisuuksia.

 

[Piisku]

Heippa!

Mä harrastan kestävyysliikuntaa ja oon kipuillut saman asian kanssa. Mä kysyin siitä hoitojen alussa lääkäriltä ja hän sanoi, että jos kierto pyörii normaalisti niin ei pitäisi olla vaikutusta ja tuumasi vielä, että liikunnan lopettaminen saattaa olla keholle ja mulle isompi stressi. Itse oon huomannut, et pitkät kisat ja treenit vaikuttaa mulla kyllä ovulaatioon ja siirtää sitä. Mutta on kuitenkin aina tullut. Nyt hoitokiertojen aikana oon pisimmät kisat jättänyt väliin, kun ne tosiaan sotkee kiertoa välillä!

 

[bandoo]

Itse liikunta ei varmaan mitenkään kamalan pahasta ole, jos sillä ei ole esim stressiä lisäävä vaikutus elämässäsi, mutta enemmin huolehtisin, ettei rasvaprosentti pääse liian pieneksi, koska sillä on todettu selkeä raskautumista heikentävä vaikutus. Tai näin ainakin mutuilisin.

 

[Liljankukka🌸]

En millään malta olla kommentoimatta, ongelman kanssa itse painineena

Liikunta on hyväksi myös yritysaikana. Maratontreenaus on kuitenkin keholle kova rasite (erityisesti jos kroppa ei oo tottunut niihin korkeisiin viikottaisiin kilometrimääriin). On mahdollista, että se voi siirtää tai estää ovulaation kokonaan, joskus huolimatta siitäkin, että söisi kunnolla ja rasvaprosentti pysyisi samana. Herkästi kuitenkin rasvaprosentti treenauksen aikana laskee huomaamatta ja kulutusmääriin nähden helposti tulee energiavajetta.
Joskus rankka treenaus voi vaikuttaa myös luteaalivaiheen pituuteen.

Omia kokemuksia/hypotalaminen amenorrrea, juoksu oma rakas harrastus. Maratoneja ja puolikkaita juossut, tosin BMI laski treenatessa turhan alas --> kuukautiset loppuivat, ei ovulaatiota n.5 vuoteen.
Nyt on normaali BMI ja rasvaprosentti (sama, jossa kuukautiset nuorempana pyörivät), mutta ovulaatio ei edelleenkään tapahdu luonnollisesti (ainoastaan kertaalleen viime syksynä). Ainoa ovulaationinduktiokertakin tepsi siinä kierrossa, jossa en juossut lainkaan.

Omien kokemuksien perusteella en suosittelisi nyt rankan maratontreenauksen aloitusta. Rankka treenaus erityisesti siihen tottumattomalla lisää kortisolitasoja kropassa vaikuttaen lisääntymiselimistön säätelyjärjestelmään (aivolisäke). Maratoneja pystyy juoksemaan ja treenaamaan myöhemminkin, mutta lapsia ei välttämättä sitten enää saa.
Tsemppiä yritysaikaan!

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Kiitos vastauksista! Olen sellainen varsin mukavuudenhaluinen treenaaja eikä tällä keholla (näillä makkaroilla) rasvaprosentin lasku ole todennäköistä, varsinkin kun mulla ruokahalu lisääntyy kyllä samaa tahtia treenimäärien kanssa. Ehkäpä kevyesti omaa kroppaa ja sen reaktioita kuunnellen voisi koettaa itseään hieman työntää (ehkä jätän kuitenkin noi erikoispitkät harjoitusvaiheessa väliin). Niin ettei harjoittelu poikkea ihan hirveästi siitä mihin keho on jo tottunut - ja sit jos ennen kisaa tuntuu etten luultavasti ehdi tavoiteaikaan, jätän vaan väliin tai juoksen sen puolikkaan ja huolehdin että mulla on jokin kyyti kotiin cutoff-pisteestä jos joudun aikarajan takia jättämään kesken.

Tänä viikonloppuna jää ainakin lenkit väliin, eilen tuli kurkkukipu kylään. Kävin vaan kävelyttämässä yövieraan metropysäkille mutta muuten voisin kahlata kirjastonkirjoja läpi ja pitää henkisen pyjamapäivän.

 

[Ruusupuutarha]

Mä jätin tavoitteelliset kestävyysurheilut pois yrityksen aloitettua. Teen yhä kestävyysliikuntaa, mutta ilman tavoitteita ja paljon kevyemmin :) Enemmän silleen, et kunto ei täysin romahtais.

Jostain luin, että se mitä kroppa on ennen raskautta tottunut tekee niin sitä se voi ainakin alkuraskauden ajankin tehdä. Uutena alkava rankempi treeni taas riskimpi. Ja yritystä ajatellen ite välttelen rankkaa kestävyystreeniä, ettei ovis jäis välistä tai kierto pitenis, mitä mulla tapahtuu, jos tekee rankan ja pitkäkestoisen urheilusuorituksen.

 

[Jupiter34]

Mä en oo mikään himokestävyysurheilija mutta ilmoittauduin kevään puolimaratonille loppuvuodesta kun luulin että päästään aloittamaan meidän hoidot vasta useamman kuukautta myöhemmin kuin mitä nyt sitten kävikin. Ajattelin ainakin nyt alkuun jatkaa treeniohjelmaa ihan normaalisti. En kuitenkaan tee tätä mitenkään erityisen tavoitteellisesti niin rauhalliset lenkit on varmastikin ihan ok vaikka pikkuhiljaa alkaisi kasvattaa niiden pituutta, ja intervalleja ajattelin tehdä vähän vähemmän kuin mitä mun ohjelmassa normaalisti olisi. Sit täytyy katsoa lähempänä kisaa kun matkat alkaa pidentyä että miltä tuntuu kropassa (olettaen että en raskaudu nyt ensi kierroista). Edellinen ja ensimmäinen puolimaraton oli tälle perunalle aika raskas setti enkä samanlaista kokemusta tähän raskautumisyrityskeväälle halua eli todnäk itse kisa jää välistä paitsi jos joudutaan ivf-jonoon ja tulee taas parin kuukauden tauko

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Mä en oo mikään himokestävyysurheilija mutta ilmoittauduin kevään puolimaratonille loppuvuodesta kun luulin että päästään aloittamaan meidän hoidot vasta useamman kuukautta myöhemmin kuin mitä nyt sitten kävikin. Ajattelin ainakin nyt alkuun jatkaa treeniohjelmaa ihan normaalisti. En kuitenkaan tee tätä mitenkään erityisen tavoitteellisesti niin rauhalliset lenkit on varmastikin ihan ok vaikka pikkuhiljaa alkaisi kasvattaa niiden pituutta, ja intervalleja ajattelin tehdä vähän vähemmän kuin mitä mun ohjelmassa normaalisti olisi. Sit täytyy katsoa lähempänä kisaa kun matkat alkaa pidentyä että miltä tuntuu kropassa (olettaen että en raskaudu nyt ensi kierroista). Edellinen ja ensimmäinen puolimaraton oli tälle perunalle aika raskas setti enkä samanlaista kokemusta tähän raskautumisyrityskeväälle halua eli todnäk itse kisa jää välistä paitsi jos joudutaan ivf-jonoon ja tulee taas parin kuukauden tauko

Mä tartten jonkin verran tavoitteellista juoksua kun pää pysyy sitten paremmin kasassa, mutta se miten kovaa itseään työntää suoritusten (keston) venyttämisessä on eri juttu. Oon aiemmin juossut/taivaltanut ultramatkoja ja hieman kiinnostaisi kokeilla sellaista taas kesällä, jos raskautta ei ala kuulua ja treenikevät sujuu ongelmitta. Pitää vielä harkita, ajattelin nyt että seurailen 6h maratonohjelmaa sen verran kuin hyvältä tuntuu ja suht-helposti tuntuu sujuvan (olettaen että siitä ei tule kertohäiriöitä), ja päätän mahdolliseen tapahtumaan osallistumisesta vasta 1-2kk ennakkoon kun näen reagoiko kroppa ja tuleeko ovikset ajallaan treenistä huolimatta.

Edit: tajusin etten tullut päivittäneeksi tilannettani aloitusviestin jälkeen. Plussasin siis marraskuun lopussa mutta valitettavasti se päättyi kkm:ään joulun alla. Siitä toipuminen oli sen verran rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti että vuodenvaihteen tapahtuma jäi väliin, mutta nyt taas olen varovaisesti asetellut tavoitteita kesälle.

 

[Piisku]

Mulla olis perjantaina eka PAS. Ja tekis mieli viikonloppuna tehdä vähän pidempi treeni, se on mun viikonlopun lempikohta

Mietin, et haittaakohan joku 3h hiihto, vai tekeeköhän vaan hyvää?
Täytyy varmaan kysyä lääkäriltä vielä sillon pe!

 

[Ruusupuutarha]

@Yrttiteetä tekisi mieli keskenmenot on kyllä rankkoja Täällä samanlainen tarina paitti plussa joulukuussa ja keskenmeno tammikuussa.

Jos siitä keskenmenosta voi jotain positiivista sanoa, niin oli muuten ihana sit ku ovulaatio sen jälkeen alko lähestyy ja oli yhtäkkiä ENERGIAA saada aikaan ja urheillakin Että sitähän tässä kans pelkää raskautumiseen liittyen, et onks sit 9kk aivan rättipuhkipoikki eikä jaksa lenkkikenkien nauhoja sitoa.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Että sitähän tässä kans pelkää raskautumiseen liittyen, et onks sit 9kk aivan rättipuhkipoikki eikä jaksa lenkkikenkien nauhoja sitoa.

Silti, ottaisin jos sen tilaamalla saisi :) Ja sen 9kk:n jälkeenhän se hauska vasta alkaakin, ainakin niin näin lapsettomana kuvittelen

 

[Ruusupuutarha]

@Yrttiteetä tekisi mieli samoin! Haluan kyllä kokea raskauden ja odotan sitä enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä

 

[Nukkelapsi]

Mä oon tehnyt tässä ovulaation ympäristössä ja sitä ennen kovia salitreenejä ja pitkiä useamman tunnin treenejä. Saapa nähdä miten käy.

 

[Piisku]

Mä tosiaan kysyin siltä lääkäriltä pitkistä treeneistä ja sano, että normaalia elämää vaan. Mun siirrosta on nyt 7 pvä, ja oon tehnyt 3,5 h:n hiihtolenkin ja 2 h:n juoksulenkin ja sit tietty lyhempiä treenejä. Tänään oli testissä haalea viiva, et ainakin kiinnittymisyritystä tapahtuu. Mikä on enemmän kuin aikaisemmin
Nyt tietty mietin, et pitääköhän alkuraskaudessa kuitenkin jättää pisimmät treenit vaikka tohon pariin tuntiin

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Mä tosiaan kysyin siltä lääkäriltä pitkistä treeneistä ja sano, että normaalia elämää vaan. Mun siirrosta on nyt 7 pvä, ja oon tehnyt 3,5 h:n hiihtolenkin ja 2 h:n juoksulenkin ja sit tietty lyhempiä treenejä. Tänään oli testissä haalea viiva, et ainakin kiinnittymisyritystä tapahtuu. Mikä on enemmän kuin aikaisemmin
Nyt tietty mietin, et pitääköhän alkuraskaudessa kuitenkin jättää pisimmät treenit vaikka tohon pariin tuntiin

Vaikea sanoa... Niin kauan kuin muuten on hyvä olo eikä raskausoireet vaivaa, ehkä voi mennä oman olon mukaan 'ei kipua tai pakottamista'-taktiikalla jos sulla on kuitenkin kroppa tottunut tuonpituisiin treeneihin? Eli kokeilet vaikka tuota paria tuntia (tai lyhyempää 1.5h, jos olet kovin huolissasi etkä halua ottaa pienintäkään riskiä) suht-matalalla intensiteetillä, pysyen herkkänä sille että keskeytät jos ei enää huvita, etkä vaan hammasta purren pusertaa treenin loppuun... Ja jos siitä jää hyvä olo eikä tule mitään oireita niin sitten sen tasoista treeniä voisit siinä vaiheessa pitää turvallisena?

Varovaiset onnittelut hailuroista, toivotaan pikaista vahvistumista

Niin ja kiitos lääkärin ohjeiden jakamisesta! Voin sit sanoo äidille (jolla on suht-paikallaanpysyvä elämäntyyli) seuraavan kerran kun se ämpyröi mun pitkiksiä vastaan

 

[Piisku]

Joo, on mun kroppa tottunut aika pitkiin treeneihin, kun ne on mun juttu. Toki tarkoitus on kyl niitä lyhentää ja treeniä helpottaa, kun raskaus vihdoin onnistuu.
Mut lapsettomuuden ja hoitojen käsittelyyn on ollut mulle kyl ihan henkireikä!

Joo, mullakin oli onneks mies siirrossa kuulemassa lääkärin ohjeet, kun hän on usein sitä mieltä, ettei kannattais tehdä mitään

 

[*Ninni*]

Kivaa kuulla teidän pohdintaa liikkumisesta ja raskaudesta tai sen yrityksestä!

Mä en ehkä voi sanoa että oon tavoitteellinen urheilija, mutta hyvin aktiivinen jumppari kyllä ja nautin niistä kaikista raskaimmista HIIT ja intervallitreeneistä mitä salit tarjoaa... Ja olisihan se tietysti harmi jos omia treenitottumuksia joutuisi tosi paljon jo heti alkuraskaudesta muokkaamaan. Toistaiseksi mä en ole kierron mukaan treenejä laisinkaan muokkaillut, vaan mennyt normikaavalla. Oon ajatellut että jos keho on tottunut ja tuntuu hyvältä, niin sitten varmasti tekee enemmän hyvää kuitenkin.

Ainut mitä olen miettinyt on se, että vaikka kuinka noista raskaista treeneistä tykkäänkin, niin mulle tulee melkein poikkeuksetta migreeni niitten jälkeen. Niin otan aina särkylääkkeen heti palauttavana. Toki se ollut nyt viime kuukaudet Panadol Buranan sijaan. Mutta ei kai Panadolista tosiaan pitäisi haittaa olla vaikka raskautuisikin, että eikös sitä ole ihan turvallista syödä, myös tällaisena liikunnan jälkeisen migreenin ehkäisijänä?

 

[Ruusupuutarha]

@*Ninni* mulla on kans ollut vahvaa taipumusta päänsärkyihin, joihin joutuu ottaa särkylääkettä. Eri syistä tosin. Mut itse olen ajatellut sitä niin, että olen yrittänyt jo nyt yritysaikana löytää keinoja välttää päänsäryn muodostumista. Mulla ne tulee hartioiden jännityksestä, niin sitä pyrin availemaan riittävän usein. Pääsetkö sinä syvemmin kiinni siihen, että mikä siinä treenissä aiheuttaa migreenin? Voiko jotain muuttaa, ettei aina tarvitsisi kärsiä migreenistä?

Toivottavasti löytyisi keinoja päästä eroon koko vaivasta

 

[*Ninni*]

@*Ninni* mulla on kans ollut vahvaa taipumusta päänsärkyihin, joihin joutuu ottaa särkylääkettä. Eri syistä tosin. Mut itse olen ajatellut sitä niin, että olen yrittänyt jo nyt yritysaikana löytää keinoja välttää päänsäryn muodostumista. Mulla ne tulee hartioiden jännityksestä, niin sitä pyrin availemaan riittävän usein. Pääsetkö sinä syvemmin kiinni siihen, että mikä siinä treenissä aiheuttaa migreenin? Voiko jotain muuttaa, ettei aina tarvitsisi kärsiä migreenistä?

Toivottavasti löytyisi keinoja päästä eroon koko vaivasta

Joo, tätä on tutkittukin neurologilla aikoinaan, ja mitään isompaa syytä ei löytynyt. Mutta taitaa olla sitä "lenkkeilijän päänsärkyä". Tästä oli just juttua Hesarissa, ja siinä muistaakseni oli niin että noin 10% , vai oliko se 3% (?) väestöstä kärsii, ja on vaan semmoinen ominaisuus, että osalle tulee raskaasta liikunnasta tämä. Että ei varsinaisesti liity esim. nestehukkaan tai lihasjännitykseen. Ja just että särkylääkkeen käyttö voi auttaa. Mutta ehkäpä etenkin sitten jos on raskaana, niin voi hyvällä omallatunnolla miettiä, että tarvitseeko sitä niin maksimisyketreenejä edes tehdä, vaan riittäisikö kevyempikin aerobinen liikunta Mutta ai hitsi, tänäänkin HIIT cycling oli vaan niin parasta

 

[Jennimaa]

En millään malta olla kommentoimatta, ongelman kanssa itse painineena

Liikunta on hyväksi myös yritysaikana. Maratontreenaus on kuitenkin keholle kova rasite (erityisesti jos kroppa ei oo tottunut niihin korkeisiin viikottaisiin kilometrimääriin). On mahdollista, että se voi siirtää tai estää ovulaation kokonaan, joskus huolimatta siitäkin, että söisi kunnolla ja rasvaprosentti pysyisi samana. Herkästi kuitenkin rasvaprosentti treenauksen aikana laskee huomaamatta ja kulutusmääriin nähden helposti tulee energiavajetta.
Joskus rankka treenaus voi vaikuttaa myös luteaalivaiheen pituuteen.

Omia kokemuksia/hypotalaminen amenorrrea, juoksu oma rakas harrastus. Maratoneja ja puolikkaita juossut, tosin BMI laski treenatessa turhan alas --> kuukautiset loppuivat, ei ovulaatiota n.5 vuoteen.
Nyt on normaali BMI ja rasvaprosentti (sama, jossa kuukautiset nuorempana pyörivät), mutta ovulaatio ei edelleenkään tapahdu luonnollisesti (ainoastaan kertaalleen viime syksynä). Ainoa ovulaationinduktiokertakin tepsi siinä kierrossa, jossa en juossut lainkaan.

Omien kokemuksien perusteella en suosittelisi nyt rankan maratontreenauksen aloitusta. Rankka treenaus erityisesti siihen tottumattomalla lisää kortisolitasoja kropassa vaikuttaen lisääntymiselimistön säätelyjärjestelmään (aivolisäke). Maratoneja pystyy juoksemaan ja treenaamaan myöhemminkin, mutta lapsia ei välttämättä sitten enää saa.
Tsemppiä yritysaikaan!

Tämä 100%. Itse rakastan kunnon rääkkitreenejä, mutta kun ensimmäistä lasta lähdettiin yrittämään, niin jätin rääkkitreenit kokonaan pois ja harrastin vain hyötyliikuntaa. Oli raskasta ilman treenistä saatua hyvää fiilistä, mutta mulle tärkein asia oli siinä elämänvaiheessa saada lapsi ja siksi olin valmis tekemään mitä vain asian eteen. Mun kierto oli todella pitkä ja epäsäännöllinen tuolloin himosalitreenaajana, enkä useinkaan ovuloinut. BMI oli jotain 19. Treenasin määrällisesti kohtuullisesti 3krt/vko, mutta treenit oli aika usein rankkoja ja painot isoja. Kun rasvaprosentti nousi ja annoin kehon palautua "stressitilasta" jota nuo kovat treenit aiheutti, raskauduin parissa kuukaudessa. Tuota ennen oltiin 2 vuotta ilman ehkäisyä ilman raskautumista. Varmastikaan kaikilla tämä ei vaikuta näin, mutta etenkin jos on ongelmia raskautumisessa, en lisäisi kehon rasitustilaa kovalla treenaamisella