Oletko kirkollisverollinen?
Itse erosin kirkosta kun täytin 18.
Itse erosin kirkosta kun täytin 18.
Kuulutko kirkkoon?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
En oo ikinä kuulunut kirkkoon.
Kuulun. Jossain kohtiin harkitsin eroamista, mutta en ole eronnut. En ole kuitenkaan käynyt rippikoulua, ennen kun menin naimisiin, aloitin sen käymisen, mutta en käynyt loppuun. Teininä oli semmoista kapinointia, etten mennyt. Nyt on kyllä tullut harkittua, josko sittenkin kävisi sen... Mitenkään uskonnollinen en varsinaisesti kuitenkaan ole.
En kuulu. Erosin kun täytin 18. En käynyt riparilla enkä protuleirillä, ja lapseni aion kasvattaa uskontovapaasti.
Kuulun kirkkoon. En ole kokenut tarpeelliseksi erota vaikka en mitenkään uskonnollinen olekaan... ennemmin tapa uskovainen!
Mies ei kuulu kirkkoon, lapset kuuluu. Osallistuvat siis koulussa uskonnon tunneille mutta kotona ei uskonnon asioita juurikaan käsitellä muuta kuin jouluna/pääsiäisenä yms jolloin saatan kertoa miksi kyseistä juhlaa vietetään:) lapset myös käyneet seurakunnan kerhossa.
Mies ei kuulu kirkkoon, lapset kuuluu. Osallistuvat siis koulussa uskonnon tunneille mutta kotona ei uskonnon asioita juurikaan käsitellä muuta kuin jouluna/pääsiäisenä yms jolloin saatan kertoa miksi kyseistä juhlaa vietetään:) lapset myös käyneet seurakunnan kerhossa.
Kuulun kirkkoon, eikä kyllä oo mielessäkään käynyt erotakkaan. Himouskovainen en ole, mutta käydään lasten kanssa srk järjestämässä muskarissa ja perhekerhossa sekä esikoinen käy srk päiväkerhossa. Käydään myös jouluisin joulukirkossa ja lapsille luetaan iltaisin iltarukous!
Towanda
Asioista perillä oleva
Erosin kirkosta niin kauan sitten, etten enää muistakaan. Riparilla rupesin epäilemään että kaikki onkin vain suurta huijausta, enkä enää saanut uskoani takaisin.
Äiti ei vieläkään tiedä, etten kuulu kirkkoon - hänelle olisi järkytys saada tietää, että pakanatyttärensä joutuu helvettiin.
Äiti ei vieläkään tiedä, etten kuulu kirkkoon - hänelle olisi järkytys saada tietää, että pakanatyttärensä joutuu helvettiin.
En kuulu kirkkoon, koska en oikeasti usko ja lisäksi kirkolla on sellaisia yhteiskunnallisiakin kantoja joita itse en jaa tai hyväksy. Kunnioitan kuitenkin muiden uskoa ja uskonvapautta, mutta odotan uskovaisilta samaa suvaitsevaisuutta.
Toki kirkko tekee paljon hyvää ja järjestää toimintaa lapsiperheille tms ja sitä kunnioitan suuresti. Monet kirkot jo rakennuksina ovat myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ja on hyvä että niistä pidetään huolta. Sikäli siis kirkollisveron maksamatta jättäminen ei ole niin yksinkertainen asia...
Koska mieskään ei kuulu kirkkoon niin lasta ei luonnollisesti ole kastettu, saa sitten itse päättää aikanaan haluaako rippikoulun käydä. Aion kuitenkin ihan jo yleissivistyksen vuoksi kertoa miksi joulua ja pääsiäistä ja muita vietetään, mutta myös kertoa että on muitakin uskontoja ja uskomuksia.
Toki kirkko tekee paljon hyvää ja järjestää toimintaa lapsiperheille tms ja sitä kunnioitan suuresti. Monet kirkot jo rakennuksina ovat myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ja on hyvä että niistä pidetään huolta. Sikäli siis kirkollisveron maksamatta jättäminen ei ole niin yksinkertainen asia...
Koska mieskään ei kuulu kirkkoon niin lasta ei luonnollisesti ole kastettu, saa sitten itse päättää aikanaan haluaako rippikoulun käydä. Aion kuitenkin ihan jo yleissivistyksen vuoksi kertoa miksi joulua ja pääsiäistä ja muita vietetään, mutta myös kertoa että on muitakin uskontoja ja uskomuksia.
En kuulu kirkkoon. Jossain välissä kuuluin, olen myös ollut kirkossa ihan töissä, ja useita vuosia vapaaehtoishommissakin.
Ikinä en ole kirkon uskontoon uskonut, mutta toisaalta silloin kun kirkon kanssa olin enemmän tekemisissä, koin, ettei ehkä ole fiksua tätä kantaa kovasti tuoda esille.
Suurin osa kirkon työntekijöistä on kivaa ja hyvää porukkaa, joilla päällimmäisenä heti uskonnon jälkeen on vilpitön auttamisenhalu. Ne muiden tuomitsijat ovat aika pieni vähemmistö, toki ovat usein kaikista äänekkäimpiä.
Ikinä en ole kirkon uskontoon uskonut, mutta toisaalta silloin kun kirkon kanssa olin enemmän tekemisissä, koin, ettei ehkä ole fiksua tätä kantaa kovasti tuoda esille.
Suurin osa kirkon työntekijöistä on kivaa ja hyvää porukkaa, joilla päällimmäisenä heti uskonnon jälkeen on vilpitön auttamisenhalu. Ne muiden tuomitsijat ovat aika pieni vähemmistö, toki ovat usein kaikista äänekkäimpiä.
Towanda
Asioista perillä oleva
Mäkin olen tehnyt jonkin verran vapaaehtoistyötä kirkon kautta, koska heillä on ollut niin hyviä juttuja, esim. jouluateria vähävaraisille. Olen tuonut oman kantani selväksi ja kertonut uskovani hyviin tekoihin. Se on onneksi otettu ihan hyvin vastaan.
Kuulun kirkkoon ja lapset on kastettu, minä ja osa lapsista uskomme Jumalaan. Mies ei kuulu kirkkoon, mutta uskoo omalla tavallaan "johonkin". Käytämme paljon seurakunnan palveluita; perhekerho, päiväkerho, kouluikäisten retket ja leirit ja koko perheen toiminta on tullut tutuksi. Olen myös meidän perhekerhon vastuuäiti.
Kunnioitan muiden uskontoja tai uskonnottomuutta ja Dustiksen tapaan toivon, että myös myös minua, ns. uskovaista suvaitaan eikä uskoani vähätellä.
Kunnioitan muiden uskontoja tai uskonnottomuutta ja Dustiksen tapaan toivon, että myös myös minua, ns. uskovaista suvaitaan eikä uskoani vähätellä.
Erosin kirkosta joskus 18-19-vuotiaana, riparin kävin 15-kesäisenä kun kuului asiaan. Ei ole mitään suhdetta kirkkoon instituutiona, lapsia ei kasteta ja siviilivihkimisen kautta naimisiin. En silti karsasta kirkkoja, lapset saa osallistua pääsiäis- ja joulukirkkoon jos päiväkoti sinne vie, kuuluvathan ne osaksi suomalaista kulttuuria. Uskonnollisesti olen agnostikko, ei voi tietää, ja uskontotiede ja eri uskonnot kiinnostaa itse asiassa ilmiöinä kovasti. Nuorempana olisin kovasti halunnut uskoa, mutta ei vain natsannut.
En ole koskaan kuulunut kirkkoon, enkä koe tarvitsevani sen palveluita yhtään mihinkään. Uskon omalla tavallani, hiljaisesti, enkä ole mikään erityisen uskonnollinen kuitenkaan. Joskus kyllä heitän rukouksen yläkertaan, kun on sellainen hetki elämässä. Mm. raskausaikana tein näin, pyysin, että kaikki menisi hyvin, ja ehkä sieltä jotain apuja tulikin, kun poika syntyi terveenä.
Meidän lapsi saa kasvaa sellaiseksi kuin haluaa uskonnon suhteen, ja päättää aikanaan itse, mihin haluaa uskoa, vai haluaako uskoa mihinkään. En tyrkytä uskoani kenellekään, en lapselle opeta iltarukousta tai lue Raamattua tai muitakaan uskonnollisia kirjoja hänelle. Pyrin suhtautumaan neutraalisti kaikkiin uskontoihin, toki joidenkin uskontojen varjolla tehtävät väkivaltaisuudet huolettavat jo paljonkin nykyään.
Meidän lapsi saa kasvaa sellaiseksi kuin haluaa uskonnon suhteen, ja päättää aikanaan itse, mihin haluaa uskoa, vai haluaako uskoa mihinkään. En tyrkytä uskoani kenellekään, en lapselle opeta iltarukousta tai lue Raamattua tai muitakaan uskonnollisia kirjoja hänelle. Pyrin suhtautumaan neutraalisti kaikkiin uskontoihin, toki joidenkin uskontojen varjolla tehtävät väkivaltaisuudet huolettavat jo paljonkin nykyään.