Kun tuntuu, että elämä on vain luopumista

[parku]

Pakko saada purkaa ajatuksia jonnekin..

Päällimmäisenä mielessä ajatus, että mun elämä on ollut vain luopumista viimeisten vuosien aikana. Osa ystävyyssuhteista on katkennut tai väljähtynyt mm. ulkomaille ja eri paikkakunnalle muuttojen vuoksi. Esikoisen syntymän seurauksena mun oma terveys on huonontunut; synnytyksen jälkeinen masennus ja virtsankarkailu ovat johtaneet siihen, että aiemmin tärkeät liikuntaharrastukset olen jättänyt. Lisäksi tänä vuonna todettiin fibromyalgia. Yöunet ovat huonoja syystä ja toisesta,mikä ei auta fibron kanssa selviämistä. Läheiset eivät ymmärrä sairautta..

Lisäksi esikoisen syntymän jälkeen ns. menetin äitini kun hänestä tuli mummu. Yksinhuoltajan lapsena on välillä rankkaa, kun kerrotaan että halutaan nähdä lapsenlapsi ja häntä on ikävä. Olen tietysti iloinen esikoisen puolesta tästä asiasta.

Töissä tehtäviä on rajattu suppeammiksi ja työn luonne on muuttunut yksinäisemmäksi.

Yksiperheen lemmikeistä sairastaa lääkehoitoa vaativaa sairautta ja nyt painin ajatuksen kanssa, että mikä on oikein.. Eläin stressaa lääkitystilanteesta ja stressi näkyy ei-toivottuna käytöksen. Lisäksi eläinlääkäri suositti lisätutkimuksia. Ikää eläimellä on 15v, joten elämän ehtoo-puolella ollaan. Määrätty lääke on suht kallis eikä puoliso suhtaudu siihen ja lisätitkimuksiin kovin lämpimästi. Näiden seikkojen ansiosta useiden vuosien haave koirasta on alkanut murentua...

Mitä olen saanut? Ihanan, uhmaiässä olevan esikoisen

Näiden asioiden myötä tuntuu, että elämä on ollut yhtä luopumista. Mikä ja milloin on seuraava, mistä joudun luopumaan? Pelottaa jo valmiiksi...

 

[MariQ]

Elämä on luopumista
Elämä on jatkuvaa muutosta.
Nyt olet kokenut paljon negatiivisia muutoksia elämässäsi. Niillä on taipumus ikäänkuin kutsua lisää negaa, jos antaa sen päästä siihen pisteeseen.
Voit myös päättää että nyt riittää.
Rauhallisesti päätät asian, sano se ääneen.
Huomioi oma asenne elämään.Kun vastaiskuja tulee, sanotko "no niin taas näin kävi, tottakai mulle käy näin ja ihan kakkaa kaikki"
Vai toteatko asian että nyt meni näin, mutta minä selvitän tämän tilanteen ja homma jatkuu.
Kutsu positiivisuutta elämääsi.

Ja kirjoitan sinulle nyt saman neuvon, josta puhuin juuri teinityttärelleni: elämä on siitä ikävä peli, että sitäpä ei useinkaan voi itse hallita ja päättää mitä se eteen heittää. Se, mitä voit itse päättä, on se, miten suhtaudut kaikkeen.

Paskastakin saa siedettävämpää, kun ei jää siihen rypemään.

Tsemppiä,voimia, valoa elämääsi!!!!!

 

[Miramaria]

Kuulostaa rankalta, Parku Ajna kirjoitti asiaa ja niin kauniisti, että enpä osaa tuohon lisätä muuta. Joskus auttaa, kun pistää itsensä selviytymismoodille ja raivaa tiensä rankimman läpi. Mutta sitten pitää pystyä pysähtymään ja huolehtimaan itsestä. Fibromyalgiasta ei itsellä ole kokemusta kuin tutun kautta, mutta tärkeintä kai on, että kuuntelet omaa kroppaa etkä välitä ymmärtämättömistä ihmisistä. Toivottavasti ympärilläsi on / löydät ihmisiä, jotka tuovat positiivisia asioita elämääsi! Hirmuisesti tsemppiä!

 

[Nickname]

..