Kun plussaa ei tule

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Vieras
Näin 1,5 vuoden yrityksen jälkeen on aika tunnustaa tosia-asia: olen edelleen lapseton (miehellä aiempia omia lapsia). Se koskee ja saa surulliseksi, etenkin kun niin moni tuttava ympärillä lastaan odottaa syntyväksi. En enää jaksa edes toivoa. Teille, jotka vielä jaksatte, paljon plussatuulia ja kiitos vertaistuesta.
 
sama tunne täälläkin, valitettavasti. Tuo samainen aika ollaan enemmän ja vähemmän yritetty. Meillä sillä erolla ettei kummallakaan ole vielä ensimmäistäkään. Plussaa siellä ja plussaa täällä mut miksei meillä. Haleja teille <3
 
Kokemuksesta sekä lähipiiristä että itseltä voin sanoa, ihan heti ei kannata luovuttaa. Me yritimme luomuna yli vuoden ja hoitojen kanssa puoli vuotta ja sitten tärppäsi. Tuttava perhe jaksoi sitkeästi yrittää ja kolmen vuoden jälkeen lopulta tärppäsi. Niin kauan kuin lääketiede antaa myöden, kannattaa yrittää. Halpaa se ei ole, mutta voiko lapselle laskea hintaa? Tsemppiä ja voimia.
 
Ootteko käyneet tutkimuksissa?

Me yritettiin melkeen vuosi ennen hoitoihin hakeutumista ja hoidoissakin meni n. vuosi ennen plussausta. Toinen lapsi tulikin sitten heti ekalla hoitoyrityksellä, kun tiedettiin mitkä keinot tepsii!
 
Tinia, kiitos, halaukset teillekin! <3 Toivon sydämestäni, että onnistutte, ymmärrän niin hyvin tunteitasi.

Meillä aletaan täyttää elämää kaikella muulla, tulevaisuus näyttää, miten hyvin tai huonosti se onnistuu. Oltiinhan me ennen vauvahaaveitakin onnellisia ja tyytyväisiä elämään..
 
Yritetään nyt sit ottaa kaikki ilo irti elämästä, nautitaan ja eletään ihan kybällä ! Unohdetaan huolet ja murheet :) (vaikkei se niin helppoo olekaan mut yritetään ainakin.)
 

Heips


Meillä tyttö 3v. Mutta nyt olen ollut ilman pillereitä jo 1,5v, eikä
meinaa tärpätä:( Mulla kesti tosi kauan pillereiden jälkeen taas,
ennenkuin menkat alkoi tulemaan, ja että kierto pysyisi jotakuinkin
normaalina.. Mulla ei taida ihan noi hormoonit toimia normaalisti.
Tyttöä yritettiin puolisen vuotta, mietin useasti että on ihme
että hänet ollaan saatu aikaiseksi:) Ehkä mä ovuloin vaan pari
kertaa vuodessa. Pitäisi pikkuhiljaa varmaan hakeutua lääkärin
juttusille.

Tsemiä kaikille kuumeilijoille, ei sitä koskaan tiedä milloin
tärppää, ja onneks nykyään on paljon hyvin hoitoja!

 
Me yritettiin esikoista vähä yli 1,5 vuotta ja siinä välissä oli 1 keskenmenokin. Se touhu alko menee lopussa ihan pakkopullaksi joten päätettiin sitten lopettaa sen miettiminen ja olla tressaamatta niin kappas se tärppäskin. Toinen iloinen yllätys tuli sitten 8kk esikoisen syntymästä. 
Siskoni ja hänen miehensä yritti 2 vuotta luomuna ennenkuin meni hoitoihin. Muistaakseni 2 keskenmenoa tuli mutta ne ei antannu periksi hoidoissa. Vihdoin ja viimein 4 vuoden odotus palkittiin ja nyt heillä on ihana 1 vuotias poika :) <3

Plussatuulia sinne!
 
Suosittelen kääntymään lääkärin puoleen. Me kanssa yritettiin ilman tulosta yli vuoden ennenkuin hakeuduin hoitoon. Todettiin PCOS eli monirakkulatauti enkä ovuloi läheskään joka kuukausi... Nyt lääkkeet ja hoidot kunnossa, enäänodotellaan sitä plussaa :D
Onnea yritykseen! :)
 
Meillä meni luomuyrittämisen ja hoitojen kautta 3 v. siihen, että nyt on hartaasti toivottu esikoinen tuloillaan <3 Tsemppiä yritykseen! Tiedän, miltä epätoivo tässä asiassa tuntuu...
 
Minä myös suosittelisin hoitoihin hakeutumista. Itselläni kesti 3 vuotta esikoisen yrittämistä ennen kuin uskaltauduin lääkärin juttusille. Ne olivat raskaat vuodet. Lääkäri määräsi minulle lääkettä munasolun kypsyttämiseen, söin yhteensä 5 pilleriä ja olin onnellisesti raskaana :) tämän halusin kertoa koska itselläni oli ainakin tietynlainen kuva raskaista, kivuliaista lapsettomuushoidoista ja sen vuoksi itselläni kesti niin kauan hakeutua hoitoon. Tietysti täytyy muistaa että hoitomuoto määräytyy ongelman mukaan, itse olin onnekas kun omani oli niin helposti korjattavissa. Lapsettomuus voi joskus olla ihan pienestä viasta/ongelmasta kiinni ja myös helposti hoidettavissa. Sen vuoksi apua kannattaa hakea ennen kuin vaipuu täysin epätoivoon!
 
Hei!

En varmaan voi ymmärtää miltä sinusta tuntuu, (ensimmäistä lasta kun odotan ja helposti raskaaksi tulin)mutta haluaisin silti rohkaista sinua, älä lannistu!!Tunnen monia jotka ovat yrittäneet tosi kauan, monta monta vuotta ja silti lopulta onnistuneet.Voin ainoastaan kuvitella miten raskaalta tuntuu kun "kaikki" muut vaan lisääntyy ja itsellä ei mitään tapahdu. Mutta 1,5 vuotta on aika lyhyt aika ,vaikka se pitkältä tuntuu. Iso halaus sinulle ja toivon sydämestäni että sinäkin onnistut <3
 
Takaisin
Top