Kun lapsi ei synny...

[Moon]

Joo'o...  En hehku onnesta raskauttani.  Tässä sitä mennä porskutetaan viikosta toiseen siunatussa tilassa vailla mitään merkkejä siitä että lapsi haluaisi jossain vaiheessa tulla ulos.  Ja ei riitä että itseä ärsyttää asia jo yksin, onneksi joka helkkarin tuttu ja sukulainen on ottanut asian omakseen ja pommittaa jatkuvilla jokojokojokojokojoko -uteluilla, toiset törkeämmin kuin toiset.

Eikä ole kivaa kun neuvolakäyntejäkään ei enää ole, viimeisin käynti 9 pvää sitten (ei sillä että siellä olisi mukava juosta) eikä muutakaan kontrollointia niin ehtii tässä hyvässä lykyssä vielä saada raskausmyrkytyksen tai lapsi kasvaa niin isoksi ettei enää ulos mahtuisikaan...  Esikoinen oli jo reippaasti päälle nelikiloinen ja se sentään ymmärsi syntyä ajallaan...

Sitten tulee semmonen tosi loistava olo kun kaikki se mitä on synnytykseltä toivonut (spontaani alatiesynnytys siis) vesittyy.  Millä mä muodostan hyvän tunnesiteen lapseen jos synnytys epäonnistuu???

 

[starletti]

Mulla ei menny synnytys niin ku luulin että se menis (eli saksilla niks naks ja vauva ulos), mut kyllä se tunneside sit ilmoitti olemassa olostaan toisena iltana, kun en halunnutkaan, että veisivät vauvan lastenhuoneeseen yöksi. Ei kai niitä tunteita voi pakottaa, ne tulee jos tulee mut mä en usko, että synnytystavalla on siihen mitään osuutta. Kun ei tuo odotusaikakaan useimmiten mitään herkkua ole, ja silti vauvoista tykätään. Eiköhän tuon vitkastelun syy joskus selviä...jokin tarkoitus sillä voipi olla. 

 

[SiD87]

Noi ylimenevät päivät on kyllä aivan järjettömän pitkiä! Mulla esikoinen päätti vihdoin syntyä rv 42+0 kun oli käynnistys jo varattu seuraavalle päivälle ja kyllä olin ku hanuriin losautettu karhu ne vikat kaks viikkoa!

Ja juurikin se kun se vauva olisi voinut jo parin viikon ajan syntyä mutta ei vaan halua tulla ulos vaikk mitä teet etkä tiedä ollenkaan missä mennään ja mitä tapahtuu ja millon ja miks... Se on raastavaa! Meilläkin oli esikoisen laskettu aika 20.12 eli oltiin jo tuudittauduttu ajatukseen että jouluaattona koko suku saa ihastella meidän pientä nyyttiä ja tunsin tuottavani hirveän pettymyksen kaikille kun ei se lapsi ollutkaan vielä sillon syntyny, eikä vielä edes uutena vuotena...

Eikä kyllä menny mullakaan synnytys ihan niinku olisin halunnut. Toki oli spontaani alatiesynnytys mutta siinä itse synnytyksessä meni kaikki pieleen ja oli kamala kokemus kaikin puolin. Kyllä se side silti siihen lapseen muodostuu sillä hetkellä kun sen lapsen syliinsä saa...