Kun ei enää tiedä...

Kyfi1646340

Kyfi1646340

Jostain jotain jo tietävä
Puoli vuotta sitten aloin seurustella miehen kanssa jonka näin täydellisenä. Muutin hänen luokseen Ouluun(onneksi suurin osa suvustani asuu täällä). Vielä pari päivää sitten tuo mies tuntui täydelliseltä... mutta nyt hänen puheensa tuo esiin jotain muuta... luulin vielä pari päivää sitten meidän olevan onnellisia... odottavan onnellisena perheenä pientä poikaa... nyt tuntuu että kaikki särkyy käsiin... ensin mies puhui että tyttöjen kanssa asuessaan päineen hänellä meni paljon paremmin(edellisestä liitosta hänellä 2 tyttöä)... lisäsi loppuun että nyt päineen asuminen ei onnistu enää... niinkuin olisin rikkonut heidän väliltään jotain... tuli tunne että olemme yhdessä vain lapsen tulon takia... tänään tuo tunne palasi kun mies hehkutti sisareni(15.v) pituutta ja kertoi että meidän pituus eromme häiritsee häntä(hän 3 cm minua lyhyempi)... minulle on nyt tullut se tunne että hän katuu sitä että aloimme seurustella, menimme kihloihin ja hankimme yhteisen lapsen.. olen lähes viimeisilläni raskaana enkä tiedä mitä tehdä... en haluaisi viedä poikaa isältään pois mutta onko meidän järkeä jatkaa jos rakkaus on yksipuolista(minä rakastan häntä erityisen paljon)... auttakaa!!!
 
Olette siis alkaneet seurustella puoli vuotta sitten, nyt olet viimeisilläsi raskaana (?) ja olette menneet kihloihin. Olette siis edenneet (omasta mielestäni) melko nopeasti. Veikkaan että mies on hieman pelästynyt nopeaa etenemistä ja tämän takia käytös on nyt muuttunut. Miehet kun tunnetusti tajuavat nämä lapsen tuloasiatkin (ainakin meillä) paljon myöhemmin todeksi kuin naiset. Älä siis vielä heitä kirvestä kaivoon vaan koita jutella miehen kanssa ja anna hänelle mahdollisuus. Ja vaikka teistä ei olisi enää pariksi, olettehan silti yhdessä lapsen vanhemmat. Joten ei sinun kannata kantaa huolta siitä että viet lapsen pois isältä. Voihan lapsi ja isä olla tekemisissä, vaikka te ette seurustelekkaan. :)
 
Toiseksi olen itselläni ainakin huomannut että hormoonit saavat minut ajattelemaan pienetkin asiat/ erimielisyydet maailmanloppuna. Varsinkin silloin kun on väsynyt ja stressiä. On täysin normaalia että äidin vaistolla pohdit näitä asioita ja mietit tulevan lapsesi parasta. Keskustelkaa, rentoudu ja anna itsellesi omaa aikaa ja pohdi onko fiiliksesi jatkuvia vai hetkellisiä. Hormoonit kun voivat tehdä myös kepposensa :arghh::arghh:
 
Sen olen huomannut... mies itsessään muuten on aivan ihana ihminen ja melkoinen "saalis" (jos niin voi toisesta sanoa)... siksi ehkä eniten pelkäänkin... en halua menettää häntä... olemme kokeneet samoja asioita ja hän aidosti välittää... lisäksi hän on oikea malliesimerkki siitä minkälainen isä minun mielestäni voi olla parasta lapselle.. kysyin häneltä eilen että olenko liian mustasukkainen tai herkkä niin hän vastasi että en... hänen mielestään mustasukkaisuus ei haittaa yhtään ja tuon herkkyyden hän laittaa raskauden piikkiin... hän siis ymmärtää minua paremmin kuin edes oma äitini koskaan...
 
Miehesi kuulostaa ihanalta ja ymmärtäväiseltä ! Harva mies aina käsittääkään näitä hormoonihuuruisia naisia.. Anna hänelle myös ymmärrystä ja aikaa suureen elämän muutokseen :) toivottavasti saatte asiat selvitettyä :)
 
Takaisin
Top