Kummiasiaa

[Faija-16]

Moi.. Meille syntyi avovaimon kanssa nyt terve tyttö 1,5 viikkoa sitten.. Olimme kummit jo pyytäneet rakenneultran jälkeen. Kummeja pyydetty 3.. Yksi pariskunta ja yksi mies.. Pariskunta on aivan fantastinen ja olemme onnellisia valinnasta.. Tämä yksi ihminen, erittäin hyvä ystäväni oli ensimmäinen mieleeni juolahtanut kummiehdokas ja halusin hänet kummiksi.. Nyt syntymän jälkeen olen tullut katumapäälle kummiasiassa.. Pistin heti syntymän jälkeen seuraavana päivänä varpajaiset pystyyn ja kutsuin lähimmät ystäväni varpajaisiin ja ainoa joka ei tullut paikalle oli tämä kummisedäksi pyydetty henkilö.. Syy oli niinkin "hyvä" kuin lokakuussa lupautunut kuskiksi ja keikkaseuraksi tyttöystävälleen Cheekin keikalle naapurikaupunkiin.. Hän ei pidä cheekistä ja koko musiikkigenrestä pätkääkään..! Keikka alkoi 20.30 ja lupautui tulemaan sen jälkeen poikkeamaan.. Tyttöystävä halusi kuitenkin ilmeisesti jäädä baariin ja bilettämään naapurikaupunkiin ja ystäväni oli tullut kotiin vasta kolmen aikaan yöllä eikä ilmeisesti ollut kertonut edes varpajaiskutsusta tyttöystävälleen.. Tämä otti hiukan päähän.. Nyt eilen kävi ekaa kertaa katsomassa vauvaa ja kävi kylässä, ei kommentoinut asiaa oikein millään tavalla ja puhui aivan muista asioista.. Hyvä kun onnitteli edes.. Lisäksi tällä hetkellä hän on ainoa vieras kaikista vierailijoista joka ei ole tuonut mitään "lahjaa" tai tuliaista/muistamista mukanaan.. Kysyin haluaako tyttöä syliin, kieltäytyi ja sanoi "en mä oo niin lapsirakas".. Oli noin tunnin kylässä ja lähti tekemään jotain pakollisia "hommia" kotiin... Mitä tässä voi tehdä..?! Voiko kummikutsua enää perua ilman että aiheuttaa parantumattomat haavat kaverisuhteelle..?!

 

[Mashnu]

No kyllä tuommoinen käytös vaikuttaa siltä että saattaisi tää kaveri olla jopa helpottunut siitä jos perut kummipyynnön. Teillä on oikeus valita kummit niinkuin parhaaksi näette. Perimmäinen tarkoitushan kuitenkin on se että kummi on kiinnostunut ja pysyvä osa lapsen elämää. Iso syy sille miksi meidän pojalle ei kummeja haluttu on just se että kaikilla on oma elämä nykyisin niin hektistä. Ei ole tarvetta ihmiselle joka muistaa kummilastaan jouluisin ja synttäreinä.

 

[Faija-16]

No kyllä tuommoinen käytös vaikuttaa siltä että saattaisi tää kaveri olla jopa helpottunut siitä jos perut kummipyynnön. Teillä on oikeus valita kummit niinkuin parhaaksi näette. Perimmäinen tarkoitushan kuitenkin on se että kummi on kiinnostunut ja pysyvä osa lapsen elämää. Iso syy sille miksi meidän pojalle ei kummeja haluttu on just se että kaikilla on oma elämä nykyisin niin hektistä. Ei ole tarvetta ihmiselle joka muistaa kummilastaan jouluisin ja synttäreinä.

Kiitos vastauksesta.. Laittakaa muutkin mielipiteitä.. :)

 

[nenna❤]

Miulla tuli sama mieleen ku Mashnu sanoikin jo; tuli vaikutelma tästä kaveristasi että saattaisi jopa olla helpottunut pyynnön perumisesta. En tiedä miten hän reagoi kun kysyit(te) häntä kummiksi, mutta kertoi nyt ettei ole niin lapsirakas, joten voisi ehkä olla pieni juttelutuokio paikoillaan. Tuli myös mieleen ettei välttämättä ole kertonut (saati hoputtanut tätä keikan jatkoilta kotiin) tyttöystävälleen, ettei vauva ja kummius tuntuisi niin todelliselta, jos ei kerran ole lapsirakas eikä siten välttis varma olisiko hänestä ylipäätään kummiksi. Onko hänellä myöskään pokkaa enää kieltäytyä jos on jo kerran luvannut, jos ette itse ota asiaa puheeksi?
Tsemppiä asian pohtimiseen ja selvittämiseen. Toivottavasti tyttö saa parhaat mahdolliset kummit! :)

 

[Miramaria]

Kannattaa varmasti suoraan kysyä, mitä mieltä kaveri kummiudesta on. Kertoa, mitä itse odotat kummilta ja että on ihan ok kieltäytyä, jos ei ole valmis kummiuteen. Meillä kävi juuri näin, että miehen hyvä ystävä pyydettiin (epäviralliseksi) kummiksi (emme kuulu kirkkoon), vaikka ei kovin läheinen enää ollut. Lapsi on nyt 5-vuotias, eikä kummi ole nähnyt lasta kuin muutaman kerran. Pari lahjaa on laittanut, mutta ei meillä lahjoja toivota, vaan osallistumista ja ystävyyttä. Olisin kyllä toivonut, että kummiudesta olisi enemmän puhuttu tulevien kummien kanssa. Kaikki eivät kehtaa kieltäytyä kummiudesta, vaikka kuinka eivät pitäisi ajatuksesta. Ehkä ajatellaan, että kummiudesta kerta kaikkiaan ei voi kieltäytyä?

Ottaisin asian suoraan puheeksi kummiehdokkaan kanssa. :)

 

[Timantti*]

Olen samaa mieltä miramarian kanssa, kannattaa ottaa puheeksi tän kummin kanssa,että onko kyse väliinpitämättömyydestä vai osaamattomuudesta.

Täällä päin ainakin on ollut niin,että kummius on semmonen kunniatehtävä, että siitä ei oikein voi kieltäytyä.

Mutta kaikkien kannalta paras selvittää asia ennen virallistamista :)

 

[KoBe]

Samaa mieltä muiden kanssa. Jos teillä on joku rauhallinen hetki/saunailta tm., missä voi syvällisemmin keskustella, niin varovaisesti kartottaisin kaverin ajatuksia siitä, että lupautuiko kummiksi turhan nopeasti kun ei kehdannut kieltäytyäkään? Ja sitten voisi keskustella siitä, mitä toivoo että kummiuteen kuuluu. Että oliko päätös turhan hätäinen, kun kavereina te säilytte vaikkei hän kummi olisikaan.

Tai sitten voi ihan suoraan kysyä, että kun toinen oli sanonut ettei ole kovin lapsirakas, niin olisiko järkevää ettei tämän esikoisen kummi olisi. Että jos tää kaveri myöhemmin vaikka saa omia lapsia ja teille tulee lisää lapsia, niin josko sitten mietitte kummiasiaa uudelleen? Onhan se absurdi ajatus ryhtyä kummiksi jos ei erityisesti lapsista pidä eikä oikein "etikettiäkään" tunne (tuodaan tarjottavaa tai pieni tuliainen vauvalle kun tullaan ensi kertaa katsomaan).

Sen ymmärrän kyllä, että jos Cheekin keikalle on liput, niin ne käytetään.

 

[aBu]

Kannattaa suoraan kysyä, mitä mieltä kaveri on kummiudesta? Tahtooko sitä vaiko ei? :)