Kummi-asioita

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kviini
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kviini

Kviini

Vauhtiin päässyt keskustelija
Koska olette kysyneet ja ketä kummeiksi? Onko kenelläkään sattunut tulemaan kieltävää vastausta? Miten kysytte kummiksi, kirjeellä, kasvotusten, puhelimitse...?

Meillä esikoisesta kummivalinnat olivat selkeitä, alusta saakka ja heiltä kysyimme todella aikasin, ei kieltäviä vastauksia. Esikoisella on kummeina oma täti, sekä kolme kaveripiiriin kuuluvaa.

Tulevalle lapselle olemme suunnitelleet vauvan omaa setää sylikummiksi ja sitten niin ikään kolmea kaveripiiriin kuuluvaa. Ensimmäistä kummia kysyttiin eilen ja saatiin oikein iloinen, itkunsekainen kyllä-vastaus <3 Tänään on seuraava "uhri", keneltä kysytään.

Me ollaan kysytty tähän mennessä kaikilta kummeilta kasvotusten ja meinataan loputkin kysyä niin.
 
Meillä ei lasta kasteta kirkkoon ja ainakin tällä hetkellä ollaan päädytty siihen ratkaisuun, ettei lapselle tulisi kummeja ollenkaan... Niitä on niin vaikea päättää ja sillä on kuitenkin sitten rakastavia tätejä ja setiä ja meidän kavereita vanhempina henkilöinä. Itse en koe, että olisin koskaan saanut mitään kummeiltani, paitsi lahjoja.
 
Meillä oli jo alusta alkaen selvää, että 4 kummia otetaan, joista 3 on meidän omia sisaruksia ja 1 meidän yhteinen ystävä. Sisaruksille kerrottiin tästä silloin, kun aloin odottamaan ja uutena vuotena toivottelin tälle kyseiselle ystävälle hyvät uudet vuodet ja kysyin samalla, että haluaisiko alkaa kummiksi ja itkienhän tuo vastasi, että mielellään. Sylikummiksi varmaankin otetaan mun sisko.
 
Me ei kuuluta kirkkoon, joten vauvaakaan ei tulla kastamaan ja ollaan puhuttu ettei tulis kummeja ollenkaan. Mulla on 3 siskoa ja miehellä 3 siskoa ja veli niin eiköhän se vauva saa riittävästi huomioo ja huolenpitoa osakseen muutenkin :)
 
Me ei kuuluta mihinkään uskontokuntaan, mutta nimiäiset pidetään ja lapselle tulee kaksi kummia (pariskunta), jotka ollaan kysytty jo joulukuussa. Pariskunnasta toisen kanssa ollaan sovittu jo pikkutyttöinä, että ollaan esikoisiemme kummeja ja olen jo heidän ensimmäisen lapsen kummitäti. Mielellään heidät sitten pyydettiin molemmat, kun tekemisissä ollaan :)

Kummiksi pyydettiin suvun ulkopuolisia, koska sedät ja tädit on joka tapaukesssa olemassa ja näin on kerrottu myös meidän sisaruksille. Se on ollut heille ihan fine.

Nimiäisissä vauvalla tulee olemaan päällä sama mekko, jossa myös minä olen aikoinani nimeni saanut (tosin kasteessa). Näin meillä.
 
Tulen toukokuisista seuraamaan keskustelua. Mä ehkä just siksi haluan lapselle kummit kun ei ole omia sisaruksia ja olisi kiva näin valtuuttaa joku ystävistä olemaan lapsen elämässä mukana. Aattelin että yksi pariskunta mun tutuista, toinen miehen puolelta.

En tiedä pidetäänkö edes kummoisia nimiäisiä. Todnäk vaan kutsutaan kaverit ja sukulaiset sopivan kokoisina porukoina kahvittelemaan ja katsomaan tulokasta.

Mutta mieli varmaan ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Onko joku muuten kuullut tai keksinyt mitään järkevää vaihtoehtonimitystä näille ei-srk-kummeille? En mä näppyjä kummi-sanasta saa ja se olisi selkeä termi toki mutta omassa mielessä se liittyy niin selvästi kirkolliseen kasteeseen.
 
Meilläkin pidetään nimiäiset taas ja kummit otetaan. Tytöllä on viis joten tasa-arvon nimissä otetaan tällekki saman verran. Kaks on jo pyydetty, minun veli ja hänen vaimo ja suostuivat. Toista nuorempaa veljeäni mietin myös siihen hommaan. Sitten miehen pitäs yhdeltä ystävältään kysyä. Jaa siinä ois 4 eli yksi on vähän kysymysmerkki, pitääpä ottaa miehen kanssa ihan puheeksi tämä asia taas :grin
 
Me oltiin aateltu kolmea kummia, mutta yllättäen yks kummeista alustavasti kieltäytyi omasta elämäntilanteesta johtuen. Nyt siis kummiksi tulossa ystäväpariskunta, eli kaksi kummia. Mulle oli selvää ettei sukulaisia pyydetä kummeiksi, koska tulevat lapsen elämässä jokatapauksessa olemaan. Eikä siis kasteta, vaan nimenantojuhlat järjestetään, jossa sitten nimikin paljastetaan, ja pro-seremonioilta tilataan kummitodistukset kummeille.

Jotkuthan kutsuvat ei-kirkollisia kummeja elämänkummeiksi tai haltijakummeiksi, mutta mun mielestä kummi ku kummi. Harvemmin nykyään kuitenkaan kirkollisten kummien ja ei-kirkollisten kummien tehtävät mitenkään eroavat toisistaan. En ainakaan tiedä yhtään kirkollista kummia, joka nykyään ottaisi tehtäväkseen lapsen kristillisen kasvatuksen, mikä kirkollisen kummin alkuperäinen homma taitaa olla... :)
 
meillä on "kummi-ongelma". meillä on muutenkin vähän semmoisia kavereita/tuttuja/sisaruksia, joiden kanssa ollaan enempi tekemisissä, niin ei oikein tiedetä ketä tälle kysytään kummiksi... ja kun meillä on jo kaksi lasta, niin "parhaimmat" on otettu jo kummeiksi, vaikka ei meillä ole kuin 2 kummia kummallakin lapsella. sattui vielä niin hassusti, että esikoisella on 2 poikakummia (mun veli ja miehen veli), sitten toisella lapsella on 2 tyttökummia (mun "paras" kaveri ja miehen serkku).

meillä ei oikein miehen kanssa ole yhteisiä ystäviä ja mieskin on niin paljon töissä, ettei kyllä kerkeä paljon kavereitansa nähdä. eikä mulla ole edes kavereita, kuin tämä yksi joka on jo toisen lapsemme kummina...

ja joo, meillä on kieltäydytty kummiudesta. :grin mietittiin esikoisen kummiksi miehen isosiskoa, joka on kehitysvammainen, ajateltiin että se olisi varmasti tosi tärkeä asia hänelle. ja vielä kun mun mies on ollut aina heidän sisarusporukastaan kehitysvammaiselle siskolle se tärkein.
hän niin innoissaan kyseli aina milloin mulla on neuvola ja milloin vauva syntyy ja ylpeänä oli toimintakeskuksessakin mainostanut, että hänestä tulee kohta täti. :) vauva syntyi ja tällä oli kova kiire päästä vauvaa katsomaan. sitten kun kysyttiin häneltä kummiasiaa, tämä vastasi heti kieltävästi. vaikka anoppi kysyi uudestaan ja vähän selittikin asiaa, niin ei, tämä ei halunnut kummiksi. ei raasu oikein tainnut kuitenkaan ymmärtää mikä se kummi on.
kuitenkin tämä tykkäsi ristiäisissä, kun pappi antoi hänen kuivata vauvan pään kastamisen jälkeen. :)
 
Me päätettiin miehen kanssa esikoista odottaessa liittyä takaisin kirkkoon, ihan sen vuoksi, että lapsella/ nyttemmin lapsilla on mahdollisuus saada kuulua kirkkoon, sekä mm.rippikouluun meneminen helpottuu. Saavat itse päättää sitten isona, haluavatko kuulua kirkkoon vaiko eivät.

Me kysyttiin nyt toista ystävääni kummiksi ja vastaus oli myöntävä :) 2/4 kummia hoideltu ;D naiset taitaa olla helpompia höynäytettäviä ;) vielä olisi miehen veli ja ystävä, ketä olemme suunnitelleet. Saa nähdä kuinka käy!
 
meiän tytylle tulee neljä kummia, mun veli ja ystävä ja miehen sisko ja ystävä. Itse olen kysynyt jo veljeltäni ja ystävältäni,suostuivat ilomielin :)
 
Me kuulutaan kirkkoon ja tarkoitus on kastaa esikoinen, mutta kummeista ei ole tietoakaan. Miehellä ei kuulemma ole ketään sellaista jota se voisi edes kysyä kummiksi. Itselläni on muutama vaihtoehto, mutta niistäkin karsiutuu heti pois ne, jotka eivät kirkkoon kuulu. Sitten jää jokunen, mutta ne puolestaan ovat jo kummeja ties kuinka monelle, joten en odota että suostuisivat vielä meidänkin lapsen kummiksi.
Miksei kirkkoon kuulumattomat voisi päästä kummeiksi? Helpottaisi kummasti tätä meidän ongelmaa..
 
Niin no, noin sen voisi tietysti hoitaa. Eri asia sitten viitsisikö kukaan kummiksi kysytty alkaa säätämään.
 
Tuolla toukokuisten puolella taisi olla puhetta että kunhan on yksi tai kaksi (?) seurakuntaan kuuluvaa kummia niin vanhemmat voi itse nimetä vapaasti myös ei kirkkoon kuuluvia. Ei pappi niitä voi pihalle kastetilaisuudesta ajaa ja useimmat papit varmaan hoitavat tilaisuuden niin että kaikki kummit ovat samalla viivalla. Todistuksia eivät toki saa mutta nehän voi vaikka itse askarrella :)

Itselle ei ainakaan kirkkoon liittyminen olisi vaihtoehto jos kummiksi pyydettäisiin. (Eikä ne mua ihan noin taitais huoliakaan kun ei ole kastettu eikä rippikoulutettu :P ) Mielelläni kyllä tehtävän ottaisin vastaan ellei nyt vanhemmat sitten edellyttäisi että olisin nimenomaan kristillisyyden edustajana lapsen elämässä.
 
Meillä ei oo tulossa ristiäisiä (kumpikaan ei kuulu kirkkoon) eikä kummeja (edes siviilisellaisia). Nimiäiset tulee, mutta ei niihinkään mitään puheita tai seremonioita vaan enemmän sellainen syntymäjuhla :)
 
Riittää ilmeisesti, että 1 (-2) kummeista kuuluu kirkkoon. Ja sitten on ihan papista kiinni, huomioiko vai ei näitä ei-kuuluvia. Mut ainakin huomioitiin taannoin, sain oikein kummitodistuksenkin, mutta tiedän taas yhden papin, joka ei edes maininnut näitä pakanoita.

Ja miten se kummiuden kukin ottaa ja mitä vanhemmat haluaisivat kummilta. Itse ainakin leikin tosi paljon kummitytön kanssa aina kun nähdään ja tämä tyttönen haluaa aina ekana lähettää kuvan uusista leluistaan tai irronneista hampaistaan mulle. Oon sellanen "iso/aikuinen ystävä" tälle lapselle, vaikkei tv7:aa katotakaan yhessä. ;) Ja mun uskomattomuus ei estä mun osallistumista mihinkään kirkon tilaisuuksiin, haluan tietty olla mukana mahd. rippijutuissa ym.
 
Meidän vauvalle tulee kummit ja kirkkoristiäiset vaikkei mitään uskonnollisia ihmisiä ollakaan. Kummeja varmaankin 4, toiset mun puolelta ja toiset miehen. Valinnanvaikeus on vaan suuri kun on ystäviä ja sisaruksiakin paljon ja mietintä siitä, et lähteäkö sit vaihtamaan ns. kummeja päittään (meillä 4 kummilasta) heidän kanssaan kenen lapset on jo meidän kummilapsiamme. Olipas vaikeesti selitetty :wink Muutama kirkkoon kuulumaton ystävä on, tällä kertaa valinta tosin taitaa osua jo automaattisesti heihin, ketkä on kirkossa ainakin tietääksemme.
 
Kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia vaaditaan jos lapsi kastetaan. Ja valitettavasti toi kirkkoon uudelleenliittymien ei oo ihan niin helppoa kun siitä eroaminen... Testattu on :D
 
Meillä ollaan kans päätetty että vauva kastetaan kirkossa, ihan niin kuin meidätkin :) kolme kummia ollaan päätetty jo,askartelin heille omin pikku kätösin kummikutsu-kortit, niistä tuli tosi kivat. Suositteleb siis ja kummit tykkää varmasti. Ajateltiin antaa ne tuossa ensi kuussa, ennen kuin vaavi syntyy,koska runo joka kortista löytyy sisältää "aarre masussa" lauseen :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top