Huhtikuussa syntyi esikko ja se kevät oli todella helteinen, samoin kesä. Ensimmäiset viikot oli ok ja kevään raikkautta, mut ku alko ne helteet, niin ei ollut mukavaa koliikkivauvan kanssa. Ittellä mielialat ihan sekasin muutenkin, helle teki olon tuskaiseksi. Vauvan kanssa koko ajan kontaktissa kun imetti tai kanniskeli, yöt valvoin kuumuuden takia. Ja uutena äitinä ihan pihalla ja hormoonihuuruissa :D Vaunuja ei oikeen voinu laittaa mihinkään ulkona, kun aurinko porotti ja kuumensi vaunuja ja vauva hikinen vaunuissa. Loppukesästä onneks jo vähä helpotti ja osas nauttiakin kesästä vauvan kanssa. Kun kakkosta alettiin kuumeileen, niin halusin ainakin yrittää laskettua aikaa sinne syksylle tai alkutalveen. Just että haluaa nähdä sen toisenkin puolen, kun saa pesiytyä sinne kotiin hämärinä iltoina kynttilän valoon. Ja sit sais pukee sitä pikkusta ihaniin nuuttuihin :D Itte ainakin saan paremmin happea talvella ja olo muutenkin jaksavampi, silloin kun ilma raikas. Mut saas nähdä, tämäkin on sitten kokeiltu. Pikkukakkosen la on nyt syyskuussa eli kesä sitä kuitenkin ollaan vatsan kanssa. Ihanaa että syksy sitten kuitenkin tulossa ja seuraavana kesänä on jo mukavassa iässä. Ja ehkä tässä odotuksessa osaa nauttia eri lailla, kun ei tarvitse pukea loppuvaiheessa paljoa päälle ja vatsa saa olla esillä. Tai sit vaan haluais piiloutua :D Aika näyttää. Esikkoa odotin pitkän talven ja tuntu et se oli aina vaan liian pienen takin alla olemista.