Kumman sukunimi lapselle?

Joo ja ei kai yhdistelmänimeä saa edes molemmille. Ainoa olis tosiaan keksiä joku uusi molempia nimiä yhdistävä yhteinen sukunimi. Mutta yhdistelmänimi väliviivalla tulee vain toiselle vanhemmalle ja lapselle jaettu nimi.
 
No niin, tultiin juuri ultrasta ja selkeät pojan vehkeet siellä oli! Poikaa tässä toivottiinkin, noh siis aineskin isi. Eli isin sukunimi lapselle tulee. Jos tehdään toinen lapsi, ja se on tyttö, niin siinä kohtaa voisi uutta sukunimeä harkita. En tiennytkään, että lapsilla ei voi olla eri sukunimi.. jos siis samat vanhemmat.
 
Pakko oli käydä vielä tarkistaa...

Lapsi saa syntyessään vanhempiensa sukunimen, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi.
Jos vanhemmilla on eri sukunimet, tulee heidän ilmoittaa seurakunnalle tai maistraatille lapsen rekisteröinnin yhteydessä kumman vanhemman sukunimen lapsi saa.
Jos vanhemmilla on aikaisempi yhteinen lapsi, saa uusi lapsi saman sukunimen kuin hänen sisaruksensa.

- http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/nimiasiat/Perustiedot/
Click to expand...
 
Meillä lapsi saa minun sukunimeni ja asiasta päätettiin jo ennen kuin lapsia ruvettiin suunnittelemaankaan. Itse olen vaihtanut oman sukunimeni äitini sukunimeen ja nimi kuolee ellen minä sitä siirrä tulevalle polvelle. Mies ymmärsi asian ja sovimme, että hän saa päättää sitten etunimen. Ja toinen nimi tulee miehen paapan mukaan sekä lisäksi mieheni toinen nimi, joten kaikista suvuista vähän jotakin. Toivottavasti tulokas sitten on poika, muuten menee nimisuunnitelmat uusiksi :D Itse otan yhdistelmä sukunimen sitten joskus kun menemme naimisiin :)

Vähän meitä kyllä jo jännittää miten miehen suku ottaa sen, että lapsi saakin minun sukunimeni. Mutta vanhempina se on tietysti meidän päätöksemme.
 
Jos närkästyy siitä kun lapsenlapsi/tmv. ei saakaan isän sukunimeä niin huhuu, aika kivikautista meininkiä. :) Varsinkin jos äidin sukunimi on uhanalaista sorttia! Mun veljen lapsilla on myös äitinsä nätti sukunimi eikä meidän suvun tylsimysnimeä. :)
 
Joo itseäni ei vois vähempää kiinnostaa mitä joku on mieltä, minkä nimiseksi oma lapseni tulee. Tykkään hämmentää pakkaa ja aina välillä järkyttää, jos sopiva tilaisuus siihen tulee :) Kun näin aikuisena voi itse päättää omista asioista ja varsinkin oman lapsen asioista. Mielipiteitä tuntuu ympäriltä tulevan ihan kysymättäkin...

Nanna-, kannattaa todellakin jatkaa äitisi sukunimeä, jos se on kuolemassa. Hieno ja hyvä päätös!

EDIT: Ei siis äitis oo kuolemas, vaan sukunimi :oops:
 
Jos mulla olis itellä parisuhde ni luulen , että oman sukunimeni antasin... Meillä suvussa jotenki kovin tärkee ollu toi nimen jatkuminen kun on tosi pieni määrä tällä sukunimellä olevia :)
Ja omasta nimestäni tykkään ku ei oo mikään kovin yleinen , mut silti helppo ja suomalaisperäinen :)
 
Minä en ole vielä raskaana, mutta toivottavasti pian! Millä on ongelmana että minun sukuani ei ole elävänä kuin 55kpl sekä miehelläni n70 kpl siis väestörekisterikeskuksen nimihaun mukaan. Itse haluasin kovin jatkaa minun sukuni sukunimeä (itsekäs kun olen), avomiehestäni en vielä tiedä mitä hän ajattelee... mutta aika kinkkinen tilanne. Eikö? molemmat sukunimet ovat suojattua sekä salattuja niitä ei voi kukaa muu nimekseen ottaa muutakuin syntymällä sukuun tai menemällä naimisiin. Meillä ei ole kiirettä naimisiin , saa nähdä mennäänkö ikinä.
 
Meillä lapselle tuli isän sukunimi, ihan vain sen takia että se tuntui kaikkein luontevimmalta. Tietty on ollut ajatuksena pysyä yhdessä, mutta ei meiläkään naimisiin meno ollut silloin tulevaisuuden näkymissä =) Ja minusta se tuntui jotenkin jopa kivalta että lapsi saa isänsä nimen. Ykskaks päätimme haluta naimisiin ja nyt on minulla miehen sukunimi ja myös esikoisellani jolla oli ennen minun sukunimi.. (poika oli vajaa vuoden kun tapasimme, eikä biologista isää ole merkitty.) Nyt minusta on ihana että koko perheellä on sama sukunimi =) Välillä ärsytti se sukunimi ruljanssi kun oli neuvoloita varattu kahdella sukunimellä lapsille jne =)
 
Mein tulokkaalle tulee mun nimi. Miehellä on jo kaks lasta omalla nimellään niin haluan tän uusimman mun nimelle. Päätin jo aikaa sitten, että jos ikinä naimisiin menen tai lapsia saan, niin mä pidän oman nimeni ja lapset saa mun nimen, ihan sama mitä mies tuumaa. Onneks tästä ei tarvinnut vääntää, vaan siippa ymmärtää asian mun kantilta.
 
Me mentiin naimisiin 2009 ja pidin oman nimeni, joka on myös ns. kuolevaista sorttia. Käytännössä minä olen enää ainoa, joka voi pitää meidän sukunimen ja sukuhaaran erossa. Näin ollen meidänkin lapselle tuli mun sukunimi ja toivoon, että hän sen pitää vaikka tyttö onkin. Miehen sukunimi taas on tylsääkin tylsempi ja yltää kolmen kärkeen Suomen yleisimpien sukunimien listalla :D Hän totesikin jo kihloihin mentäessä, että hänen nimisiään on sitten jo ihan tarpeeksi ettei minun edes pidä harkita nimen vaihtamista. Sen verran kuitenkin on vanhanaikainen ettei halua omaa nimeään muuttaa, vaikka sitäkin ehdotin. Ei kuulema enää "tässä iässä" (silloin 42v) halua alkaa opetella uutta nimeä :)
 
Juuri näin meillä sovittiin, oli hyvä sopia, kun tiesin jo alusta asti, että on tyttö :)
 
Takaisin
Top