Kumman sana painaa enemmän, äidin vai isän?

SannaKoo

SannaKoo

Sanavalmis juttuseppä
Ihan tässä nyt tuli tällainen kärjistetty kysymys mieleen, että kumman sana teillä painaa enemmän lapsen asioissa, äidin vai isän? Jos siis tulee armottomia ristiriitatilanteita, eikä niistä päästä mitenkään yhteisymmärrykseen.

Meillä siis taistellaan siitä, koska olisi oikea aika siirtää vuoden vaihteessa 2v täyttävä poika isojen poikien sänkyyn. Vielä toistaiseksi mä olen antanut periksi ja antanut isin pitää vauvansa pinnasängyssä, vaikka itse jo haluaisin tuosta pinnasängystä eroon ja antaa lapsen tottua isojen poikien sänkyyn! Pituuttakin kun alkaa olla jo liki metrin (okei, on siihen vielä matkaa se 7cm, ja pinnasänkyhän on 120cm) niin näyttää vaan niin hölmöltä tuo iso rötkäle tuolla pinniksessään!

Miehen "puolustus" asialle siis on, että kun poika niin kiltisti nukkuu tuolla pinniksessä, eikä kiipeä ylös, niin turha sitä on opettaa siihen, että se pääsee nousemaan aamulla tai vaikka keskellä yötä just siihen aikaan kun huvittaa :D Ehkä meillä nukutaan pinniksessä sikiöasennossa vielä kouluiässäkin ;)
 
Voi... isin vauveli ;) Eikö teillä iskä sitten jaksais nousta aamulla aikaisin sängystä? Meillä ei. Meillä varmaan yleensä painaa enemmän äidin sana. Minähän se kotona olen ja suurimmaksi osaksi tuota lasta hoidan. Kyllä yritän välillä kysellä mieheltä mielipidettä, mutta jos ristiriitatilanne tulee, niin mä vetoan aina törkeästi siihen, että eikö mun ammattitaitoon luoteta ;) Vaikka näin salaa voin kertoa, että se onkin täysin eri asia hoitaa omaa lasta kuin toisten lapsia. Tuli mulle melkoisena yllätyksenä.
 
No totuuden nimissä kai se on tunnustettava, että jotenkin "vähäpätöisemmissä" asioissa äiti päättää; vaippamerkit, mitä lapsi saa syödä/juoda, mitä sille ostetaan leluiksi...

Mutta sitten nää isot asiat näyttää olevan isin päätöksiä.

Ja tosiasiassa meillä isi nimenomaan odottaa aamulla, että poika herää. Mies kun on yötöissä, tulee klo 6 himaan ja odottaa pojan heräävän - sitten kun on ipana herätetty ja aamupesut tehty, tulee se herättää mut ja käy itse "yöunilleen"... Toki poikkeuksena ne vkl vapaat. Eli en tajua, miten ton lapsen yölliset ylösnousut muka voi ees sitä "kiinnostaa", minähän ne joutuisin hoitaa! :D
 
Kyllä meillä varmaan suurimmassa osassa asioista se on äidin sana, mikä painaa enempi. Ehkä se on sitäkin, että äitinä tulee ajateltua enempi noita lapseen liittyviä asioita, kun on sen kanssa tosiaan päivän pitkät. Miehelle monet asiat ei tuu mieleenkään, ennenkuin niistä mainitsen..

Just esim. toi isompaan sänkyyn siirtäminen, niin totesin vaan miehelle että sen siirron vois nyt tehdä tässä tällä viikolla.. ja mies sit vaan totes, että ok hän siirtää sängyn paikalleen.. :) Samoin talvihaalarien hommaamiset ym. vaatteet, huonekalut mitä tarvitaan lapsen huoneeseen ym. niin ne on kyl kaikki ollu miun päätettävissä. Eipä tuo mies oo niihin paljoa kommentoinu. Hyväksyny vaan noi ehdotukset ja se on siinä.. :) Toki sit jos jostain ois todella eri mieltä, niin sit asiasta pitäis enempi keskustella, mut ihan yleisesti se taitaa tosiaan olla et miun sana painaa enempi.. :)
 
Oho. On tuossakin hyvät puolet, että isä osallistuu niihin isoihin päätöksiin. Meillä kun ne aina kasautuu mun hartioille. Esim. kun neidille on pitänyt antaa ilmavaivoihin lääkettä, niin mä olen niitä asioita pähkäillyt ja yrittänyt mieheltä pyytää tukea ja näkemystä. Sama kun tytöllä oli pukluvaivaa ja mietin, että pitäiskö sille varata yksityiseltä aikaa lääkärille, kun tuntui, että neuvolassa kanta oli vaan, että vauvat puklaa. Olis kyllä ollut kiva, jos miehelläkin olis ollut joku mielipide asiasta, koska olin tosi huolissani tytöstä.
 
Taidan olla minä, jonka sana painaa enemmän. Kauheeta, kun alkaa oikein miettimään päätöksiä mitä meillä tehdään, niin mähän olen varsinainen pomottaja! emoticon Jos mies nyt sattuu olemaan eri mieltä jossain asiassa, niin yleensä mä kyllä jotenkin saan väännettyä oman mielipiteeni läpi..heh..no en nyt silti aina.

Meillä taitaa kyllä olla näissä kasvatusasioissa aikalailla samat sävelet, ettei niistä ole tarvinnut juuri vääntöä käydä. :) Ja siitä olen tosi onnellinen<3 Sitten taas joku sisustaminen ei miestä varmaan niin edes kiinnosta, kun antaa mun tehdä mitä haluan (ja kun se tietää että oon niin nipo niissä asioissa ettei sen sana paina yhtään emoticon )
 
Oisko hiukan kuvaavaa, kun kerron, että eräänkin keskustelun päätteeksi kävi näin:

Mies: (painokkaalla äänensävyllä) (vaihtaa samalla vaihdetta isompaan ratin takana) Sanoo näin: "Minä olen sitä mieltä, että jne jne. eikös tämä asia ollut tässä?"

Minä: (huolettomasti hiukset heilauttaen) (vaihdan nihkeästi jalkojen asentoa etupenkillä) Sanon näin: " Sä voit olla ihan rauhassa tota mieltä, mutta mä olen oikeassa!"

SEn jälkeen Siiitä asiasta ei keskusteltu.

Kotiäidit on tyranneja = lue, kodin hengetär!
 
Ai niin, olihan meillä yks päivä puhetta syöttötuolista, joka tulee varmaan piakkoin ajankohtaiseksi hankkia. Mä kattelin heti Stokke Tripp Trappia vauvatarvikeliikkeessä. Mies katto hintalappua ja totes vaan, että juu ei. En mä viitsi asiasta sen enempää vääntää sen kans, sehän siellä töissä käy, vaikka mä kuinka vakuuttelen itselleni, että voin sen pirun Tripp Trappin ostaa ihan omilla rahoillakin. Ehkä sitä tulee toimeen halvemmallakin tuolilla...

Meillä mies oli myös sitä mieltä, että käytetään kestovaippoja ja mä en oikein aluks halunnut, kunnes sitten löysin vihdoinkin hyvän vaipan, niin annoin periks :)
 
Jee, hyvä äidit! :))
Vaan oiskohan tääkin "galluppi" toisenlainen vastaustensa saralta, jos tää esitettäis iseille? ;)

Meillä jostain syystä toi mies on ollut kiinnostunut näistä sisustushommistakin... Mä oon jotain ehdottanut ja se on ollut eri mieltä. Hö! Tosin ne sen ehdottamat ovat kyllä sitten omaakin silmää miellyttäneet, joten eipä siinä oo ollut katkeruutta ja riitoja asioista.

Margeliinille voisin vinkata, että kurkkaapa Hauck Alpha -syöttiksiä! Mä olin kans ensin ehdottomasti ton tripptrappin kannalla, mutta se hinta meilläkin oli se miestä hirvittänyt tekijä. Ja lopulta kettuunnuin, kun monessa kyläpaikassa potkin varpaitani niihin jalaksiin... meille tuli tuo Hauck, sen kun sai vielä mustana, eli passasi meille kuin nenä päähän! Ja oon tykännyt, samoin mies ja tuo itse pääkäyttäjä! Ja tilattiin se Saksasta, samalla kun tilattiin ipanalle autoon turvaistuin, säästettiin aika sievoinen summa. Idealo.de on sellanen "vertaa hintoja" sivusto, sieltä surffaamalla nää löytyi ja paketit tuli kotiovelle kannettuna - hintasäästö verrattuna siihen, että ois Suomesta ite haettu tai tilattu oli muistaakseni jopa parisen sataa! (Ja siis tuota Hauckia saa kyllä kotimaastakin, mutta hinnat on tuplaten noihin Saksan hintoihin verrattuna, toki tästä on jo aikaa se puoltoista vuotta...)
 
Meillä varmaankin mun sana painaa enemmän, minähän noiden lasten kanssa pääsääntöisesti olen.  Näin ollen mennään siis niin että mikä on mun kannalta helpompi :)  Lisäksi on hirveen kivaa että saan just päättää itekseni lasten vaatteista ja leluista yms. koska mulla on melko tarkat omat mielipiteet mitä lapsille haluan.  Miehellä ei niinkään ole väliä missä vaatteissa muksut on tai millä ne leikkii (tosin semmosta Plaston isoa kaivinkonetta se pitää ihan must hankintana :D)
 

SannaKoo kirjoitti:
Jee, hyvä äidit! :))
Vaan oiskohan tääkin "galluppi" toisenlainen vastaustensa saralta, jos tää esitettäis iseille? ;)


En usko emoticon  Kauhee ku oon pirttihirmu :D
 
minä päätän kodin ja pojan asioista kun taas mis joka tuo rahat pöytään päättää miten rahat käytetään eli jos ois jotain mitä mä tarttisin tai haluisin nii pitää kyl väntää sellaset keskustelut et jos vaik kävis tuuri et saisin ostaa ittelleni jotai... viimeks oli uudet silmälasit... pitkää piti niit jankuttaa ku ite maksan kaikille mun rahoilla mitä ei paljoo tuu kelalta tota meijän autoo ni rahaa ei jää mihkää ylimääräsee ja lasithan ku ei oo mitkää halvat..
 
Meillä olis parin viikon päästä tiedossa isot juhlat ja ollaan miehen kans mietitty miten meidän tytön syöttämiset ja nukuttamiset sitten hoidetaan. Mä olen sitä mieltä, että mahdollisimman samaan tapaan kuin kotonakin. Rutiinit luo turvallisuuden tunnetta. Meidän tyttö on aika herkkä ja vierastaa kovasti muita ihmisiä, joten siksi muakin vähän jännittää miten ne juhlat hänen osaltaan sujuu ja haluaisin tehdä asiat mahdollisimman helpoksi hänelle.

Mutta... mies on sitä mieltä, että oltais juhlissa loppuun asti (alkavat vasta kuudelta), tyttö söis siellä iltapuuron (kauheessa hälinässä) ja kävis yöunille siellä (ilmeisesti pääsis sen juhlapaikan johonkin lisähuoneeseen nukkuun) ja sit yöllä lähettäis juhlien loputtua miehen porukoille nukkuun. Asuvat ihan lähellä juhlapaikkaa. Mun mielestä jompi kumpi vois lähtee aikasemmin tytön kans juhlista, syöttää ja nukuttaa ja sitten vuoroteltais sitä juhlissa olemista. Vaikea kuvitella, että tyttö malttais/uskaltais käydä siellä yöunille. Sitten jos valvoo liikaa, niin kauhee harmitus iskee :( Ja minähän siitä harmituksestakin saan osani, kun mun vastuulla tytön hoitaminen siellä varmaan on, kun miehellä on puheen pitämistä ym. ohjelmaa.

Mutta nyt ei oikein tiedetä kumman sana tässä painaisi enemmän. Mä myönnän, että saatan olla vähän liiankin varovainen näin esikoisen kanssa, mutta jotenkin ärsyttää, kun tuntuu, ettei mies käsitä, että se on muutenkin rankka päivä tytölle. Ja silloin on varmaan anoppikin sitten sanomassa taas oman mielipiteensä (joka yleensä on erilainen kuin mun) tähän asiaan. Aaaargh!!
 
Margeliini, meillä oli vähän samanlainen tilanne vuosi sitten kesällä... miehen yks parhaista lapsuudenystävistä, poikamme kummisetä oli menossa naimisiin. Häät järjestettiin sellaisessa matkailukeskuksessa liki toisella puolen Suomea, joten ei ois ollut toivoakaan hankkia pojalle hoitajaa. Alunperin oli tarkoitus, että mennään silloin puolvuotiaan ehdoilla, ja lopulta minä sitten olisin mennyt lapsen kanssa vain nukkumaan ja mies saanut jäädä juhlimaan.
Meillä kävi tuuri, että paikka olikin sellainen 2 kerroksinen majatalo, voitiin jättää ipana huoneeseen nukkumaan itkuhälyttimen kanssa ja itse oltiin 50m päässä ja saatiin molemmat istua iltaa myöhään, liki aamuun ja vauva nukkui rauhassa.

Eli ehkä te voitte "varautua" siihen, että jos se neitonen malttaisikin valvoa vähän pidempään, saisi iltapuuronsa ja kukaties vaikka nukahtaiskin tyytyväisenä päivän touhuista? Itkuhälyttimestä vois olla teillekin jeesiä! :)
TAI oisko vaihtoehto, että toinen teistä (tai miksei molemmatkin?) lähtis sieltä juhlista sitten iltapuurot ja nukutukset hoitamaan, jättäis tytön isovanhempien hoitoon ja palais juhliin takaisin?
 
Muuten vois isovanhemmat hoitaa, mutta sattuu olemaan juuri heidän juhlat :( Kyllähän sitä varmaan vois kokeilla, miten tuo neiti nukkuis siellä juhlapaikalla. On nyt muutenkin nukkunut niin älyttömän huonosti, että ihan hirvittää, mitä se nukkuminen on sitten kylässä. Yleensä silloin nukkuu huonommin, jos ei ole omassa sängyssään.
 
Margeliini, nyt ihan äkkisiltään en saa päähäni minkä ikäinen lapsi teillä on, enkä ainakaan tiedä selkälihastenne kestävyyttä, mutta minä oon pari kertaa pidemmillä vierailuilla ottanut kantoliinan mukaan ja lapsi on nukkunut siinä ihan tyytyväisenä, aika hälynkin keskellä. Meidän oma on tosin vasta 4kk ikäinen, mutta kaverini harrasti tätä yli vuosikkaankin kanssa. Hänellä on jopa juhlamekko ja kantoliina sävy sävyyn ;)
 
Ouh, no eipä ne isovanhemmat varmaan juu omista juhlistaan voi lastenhoitohommiin alkaa... :( Ja suosittelen kyllä tekemään pari vaihtoehtoista suunnitelmaa ja menemään sitten tytön mielen mukaan :) Voihan se vaikka yllättääkin!

Minttuliina, eiiih, hihihih! Ihana ajatus mätsäävästä liinasta ja juhlamekosta! :))
 
Meillä on reipaat 5 kk neiti. Hyvä idea tuo kantoliina! Voi sitä ainakin kokeilla. Kotona ei enää viihdy liinassa, koska ei pääse liikkumaan siinä niin paljon eikä näkyvyyttäkään ole tarpeeksi.
 
Takaisin
Top