Kukat ja kasvit

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Onko teillä kukkia tai kasveja? Saatteko niitä lahjaksi vai ostatteko itse? Tässäpä olisi keskusteluketju aiheesta.

Saan itseasiassa aika usein leikkokukkia tai ruukkukukkia puolisoltani. Ruokakaupasta saatavia kantaa kotiin erityispäivinä ja sellaisina, kun kaipaan piristystä. Nyt on yksi ruukkukukkia hengissä, en ole varma onko se tähtiananas? No kuitenkin. Olen viherpeukalon vastakohta, ihme että tuo on yhä elossa! Milloinkohan sain tuon? On siitä useampi kuukausi.
 
Meillä on viherkasveja sekä ruukkukukkia yleensä noin 5 kappaletta kerrallaan. Uusia ostetaan sitä mukaa kun edelliset onnistun tappamaan. 😅 Lisäksi mies ja esimerkin innoittamana esikoinen ostavat silloin tällöin kukkakimppuja ”jotta äiti voisi olla iloinen”. 🥰
 
Jos en itse saa kasvia hengiltä, toinen meidän kissoista kyllä pitää siitä asiasta huolen. Se syö jopa yrtit ja oksentaa ne sitten pois siistinä nippuna. Tällä hetkellä ainoa paikka, missä huonekasvit meillä menestyy, on kylpyhuoneen ikkunalauta 😀 Siellä on kaksi saint pauliaa, ja ne olen joskus saanut kukkimaankin.
 
Minä haluisin olla parempi kukka ihminen kun oon. Onnistun aina tappamaan kasveja ja kissoilta pitää piilottaa kasvit täälläkin. Mulla kestää yleisesti semmoiset kasvit hengissä mitkä kestää välillä kuivumista ja välillä ylikastelua. 🙈 Nyt ku oon ollu lapsien kanssa kotona, on kasvitkin kyllä viihtyny eli oon ehkä muistanu kastella paremmin kuin työelämässä ollessa. Tykkään lähinnä vihreistä kasveista, köynnökset ja palmut on mun suosikkeja. Ostan tosi vähän kukkiakaan kaupasta. Lähinnä tulppaaneja keväällä. 😍

Taaperon kanssa ollaan kasvatettu myös hedelmien siemenistä kasveja. Tällä hetkellä meillä on avokado ja mango "puut".
 
sielueläin sanoi:
Jos en itse saa kasvia hengiltä, toinen meidän kissoista kyllä pitää siitä asiasta huolen. Se syö jopa yrtit ja oksentaa ne sitten pois siistinä nippuna. Tällä hetkellä ainoa paikka, missä huonekasvit meillä menestyy, on kylpyhuoneen ikkunalauta 😀 Siellä on kaksi saint pauliaa, ja ne olen joskus saanut kukkimaankin.
Click to expand...
Santtu on kyllä hoitojaystävällisiä kukkia. Minäkin pidän niistä.
Tiesitköhän että kissoilla on luontainen tapa puhdistaa jo ennakolta ruokatorveaan+vatsalaukkuaan syömällä heinää tms oksentamalla ne pois mahdollisten karvatukosten välttämiseksi. Kotikasvit saavat olla paremmin rauhassa, mikäli tarjolla on kissanminttua tai vaikkapa kauraa ko syöntitarkoitukseen. Ainakin meillä se toimi aikoinaan laatutietoisen persialaisen karvakasan kanssa, jolle ei tavan raeruoho kelvannut, jos kiinanruusua oli kukkaruukussa tarjolla.
 
Mies tuo usein leikkokukkia. Toisinaan myös ruukkukukkia, mutta harvoin ne selviävät miun käsittelyssä. Meillä on yksi kituva palmuvehka kotona ja kimppu leikkokukkia maljakossa. 🙈
 
Viherkasveja sisällä taitaa tällä hetkellä olla noin 10kpl, jotkut niistä kukkiikin. Peikonlehteä, apostolinmiekkaa, rönsyliljaa, hopeaköynnöstä jne. Ulkona pihalla on sitten paljon erilaisia perennoja.

Tykkään tosi paljon kasveista ja olen harjoitellut paremmaksi hoitajaksi. Välillä kastelu saattaa jäädä ja joskus kastelen liikaa... Onnistuin tosin nyt kasvattamaan ulkokukkia siemenestä ekaa kertaa niin että näyttivät tosi hyviltä! Ilahdutti.

Joskus ostan leikkokukkia piristämään keittiön ilmettä. Puoliso ei ole ikinä tainnut ostaa minulle kukan kukkaa.
 
Leikkokukat on ainut mistä mä tykkään. Oon saanut kaikki muut ennemmin tai myöhemmin hengiltä. Kastelut ja mullanvaihdot tuntuu itselle vain ylimääräiseltä turhalta kotityöltä, jota en muista tehdä 😅 kuistilla on tänä kesänä roikkunut yksi amppeli, ja ruukussa äitienpäiväksi ostetut orvokit. Molemmat on olleet jotain erityisen sitkeää lajiketta, kun saavat vettä vain silloin kun huomaan niiden jo roikkuvan rupsahtaneina. Ja amppeli myös putosi kerran nurinniskoin 🙈 uutta kukkaa pukkaavat silti sisukkaasti!
 
Meiltä noita löytyy. Onneksi mies on ymmärtäväinen. 😅Joskus laskin, mutta en enää muista montako silloin oli. Taisin päästä yli kolmenkymmenen silloin. On ollut enemmänkin joskus. Villakilpikirvainvaasio tosin vei osan sen jälkeen.. Omia lemppareita on ainakin posliinikukat plus kaikki kummallisen näköiset tapaukset😂 ja kultaköynnökset tuntuu mulla kestävän mitä vaan. Ja parempi valita kuivuutta kestäviä, koska pikkulapsiarjessa noiden kastelu kyllä herkästi jää.😅
Mulla on ollut kasveja aina ihan lapsesta lähtien ja niiden sielunelämä on kiinnostanut. Ehkä tässä syy miksi valmistuin viime keväänä puutarhuriksi.🙈😂 Leikoista myös tykkään, vaikka toivoisin niiden olevan ympäristölle nykyistä kestävämpiä. 🤔
 
Meiltä löytyy vajaa 10kpl viherkasveja.

Peikonlehti on mun ”lellikki”, kun tajusin viime syksynä että oon pitänyt sitä huonosti, ja kun tein muutoksia niin nyt se on kasvanut tosi hienosti, ja tekee isoja liuskottuneita ja reiällisiä lehtiä. Olen harkinnut ottavani pistokkaan yhdestä rungosta (ko. kasvissa kolme runkoa), jos saisin siitä sellaisen peikon jossa olisi vain isoja lehtiä (nyt on myös niitä pieniä lehtiä jäljellä peikon ekoilta vuosilta). Nyt löysin myös halvalla sellaisen variaation, joka tekee osittain valkoisia lehtiä ja sitä koitan nyt saada kasvamaan isoksi ja hienoksi. Traakkipuut on myös kivoja, ne on suht anteeksiantavia.

Rakastan myös leikkokukkia mutta mies ei kyllä tuo arkena niitä, juhlapäivinä maksimissaan. Neilikoita ostan silloin kun niitä on kaupoissa, ne kestää hyvänä 2-3vk ja on kauniita.
 
En ole mikään viherpeukalo ja olen saanut joulukaktuksenkin hengiltä. No, jotain olen aikaa myötä tainnut oppia, sillä nykyisin meillä on useamman vuoden elossa ollut joulukaktus. Ei sekään kyllä huippukunnossa, mutta jaksaa välillä vähän kukkia. Sen lisäksi on vehka (kiva kun selviää hengissä, kun kastelee lehtien alkaessa nuupahtaa), saintpaulia ja esikoisella omassa huoneessa kaktus. Leikkokukkia meillä ei juuri koskaan ole. Mitä nyt lapset kantaa voikukkia kesällä kotiin. 😁
 
Mulla on yksi peikonlehti, kaktuksia ja muratteja pari kumpaakin, limoviikuna (pienikokoinen vain, haaveilen isosta, jonka viereen saisin jonain päivänä kunnon nojatuolin, jossa istuisin lukemassa kaikessa rauhassa), yksi kultaköynnös sekä vaihteleva suuri määrä anopinhampaita. Kahdesta vanhimmasta yksilöstä kaikki saaneet alkunsa. Luovutan nuorempia lähes vuosittain ystäville ja aina keväisin nämä kaksi "äitiä" ovat saaneet aikaan monta uutta alkua. :Herb::Seedling: Viherkasvien ystävä siis olen, mutta en varsinaisesti mikään viherpeukalo. Monta kasvia on vuosien varrella siirtynyt manan majoille, kun unohdan hoitaa niitä oikein. Anopinhampaat siis sopivat mulle, kun ovat vähään tyytyväisiä.
 
Minä olen viherpeukalo, mutta mies ei voi sietää mitään ruukkukasveja. Haisevat kuulemma mullalle...varmaan on traumoja jostain menneisyydestä.🧐
Nyt taaperon 1v. lahjaksi ostamani saint'paulia on saanut olla mökillä rauhassa samoin kuin aikoinaan pankista lahjaksi saamani iso palmu. Eli siellä on siedätyshoito onnistuneesti menossa 😅
Kaupunki kodissa viimejoulun amaryllis- sipuli odottaa herättämistä eli joulun alus kasvatusta ja kestokasteluruukussa kituuttaa palmuvehka, jonka ed.asunnossa sain myös kukkimaan. Olikin ainut kasvi, jonka talvipakkasten aikaan tehdyssä muutossa halusin tänne mukaani, muut kuljetin suosiolla toimistolle, jossa ovat ilahduttaneet kaikkia.
Seuraavaan asuntoon asennan seinälle lapsiturvallisesti eli vähintään160cm korkeuteen leveän kukkalaudan tai parikin ja niihin kasveja vesigeeliruukuihin kasvamaan. Kokemusta on, valtaosa kasveista pärjää myös niin, eikä tuoksu multa. 😉 Toimistolta on helppo ottaa pistokkaita...
Haaveilen myös isosta kiinanruususta ja haluaisin kokeilla jakarandan sisäkasvatusta, kunhan taapero ja tulokas ovat isompia. Nehän (kasvit) vaativat aikanaan kasvurauhaa ja tilaa jo lattialtakin.
 
AnniMaria sanoi:
Meiltä noita löytyy. Onneksi mies on ymmärtäväinen. 😅Joskus laskin, mutta en enää muista montako silloin oli. Taisin päästä yli kolmenkymmenen silloin. On ollut enemmänkin joskus. Villakilpikirvainvaasio tosin vei osan sen jälkeen.. Omia lemppareita on ainakin posliinikukat plus kaikki kummallisen näköiset tapaukset😂 ja kultaköynnökset tuntuu mulla kestävän mitä vaan. Ja parempi valita kuivuutta kestäviä, koska pikkulapsiarjessa noiden kastelu kyllä herkästi jää.😅
Mulla on ollut kasveja aina ihan lapsesta lähtien ja niiden sielunelämä on kiinnostanut. Ehkä tässä syy miksi valmistuin viime keväänä puutarhuriksi.🙈😂 Leikoista myös tykkään, vaikka toivoisin niiden olevan ympäristölle nykyistä kestävämpiä. 🤔
Click to expand...

Minäkin oon puutarhuri! Valmistuin 10v sitten jo 😄

Viherkasveja löytyy joo, mutta nykyään on niin paljon muitakin hoidettavia, että kasvit ovat olleet vähän retuperällä 🙈😅 ehkä joskus taas on aikaa panostaa niihin kunnolla. Mutta tykkään kyllä! 😍
 
Me ollaan miehen kanssa aloittelevia viherkasviharrastajia😁 Ollaan jo pari vuotta haluttu kotiin viherkasveja, mutta edesmennyt kissa rajoitti hankintoja. Ensinnäkin piti etsiä kissoille myrkyttömiä lajeja ja toisekseen kissa tykkäsi tuhota kasveja, joten niiden sijoittelu kissan ulottumattomiin aiheutti haasteita.

Nyt ei ole lemmikkejä ja vauvakaan ei vielä ole lähtenyt liikkeelle, joten kasveja voi pitää vapaammin. Hankittiinkin uuteen kotiin alkuun kaksi kasvia, vehkan ja kultapalmun. Näiden osalta kävi kuitenkin köpelösti, sillä vihannespunkki-invaasio koitui molempien kohtaloksi. Aloittelijoina ei tiedetty tuholaisista tai niiden torjunnasta mitään, joten ongelma oli paisunut liian suureksi ennen kuin kunnolla tajusimme asian 😬

Nyt viisaampina suunnittelemme uusien kasvien hankintaa. Yleisimpiin tuholaisiin ja niiden torjuntaan on tutustuttu ennalta. Jommassakummassa kasvissahan tuholaiset olivat siis jo tullessaan, koska ehtivät olla meillä niin vähän aikaa. Toisaalta haluaisin myös, että uudet kasvit olisivat täysin myrkyttömiä, jotta voisin stressipeikkona nukkua yöni rauhassa 😆 Toki joutuuhan kasvit laittamaan vauvan ulottumattomiin muutenkin, kun pieni lähtee liikkeelle. Vaikka kasvit eivät olisi vaarallisia lapselle, niin taapero voi olla kasveille 😁

Mistä olette muuten hankkineet viherkasveja?
 
Meidän koti on pienimuotoinen viidakko 😄 erityisesti on parissakin kohtaa isoja kultaköynnöksiä, sekä monta isoa tuoksutraakkipuuta. Parvekkeella valtavat chilipensaat tällä hetkellä vielä. Lisäksi satunnaisia muita kasveja :) joku kesä laskin että oli yli 100 yksittäistä ruukkua! 😅 Nyt oon vauvan tultua yrittäny vähän vähentää, kun kastelukierros kestää niin kauan. Mut melkeen aina mulla on keittiön ikkunalaudalla pistokkaita juurtumassa jostain kasvista, ja usein yritän vieraille tuputtaa erinäisiä kasveja mukaan, kun pistokkaiden takia määrä yrittää jatkuvasti nousta 😅

Mulla on kans ainoastaan kasveja jotka sietää sitä että välillä vähän kestää kastelun kanssa 😅 vaativammat on kuollu pois aikoja sit. Mut täytyy sanoa että kyllä on asunnoissa paljon eroa että viihtyykö kasvit vai kuoleeko pois! Mä aiemmin luulin että en oo viherpeukalo ku aina kaikki kuoli pois ja ostelin uusia tilalle. Nykysessä asunnossa melkeen kaikki selviää hienosti ja talvellakin kuolee yleensä vaan harvakseltaan joku. Jouduin aika pian oppimaan että enää ei saa ostella uusia tilalle kun vanhatkaan ei meinaa mahtua 😄 Että ei välttämättä oo oma vika jos kasvit kuolee, ja ei välttämättä tarkota että joku on superviherpeukalo jos koti on viidakko! Mä en esim vaihda näille meidän kasveille multia ja ruukkuja juuri koskaan 🙈 sillon kun jollekki vaihdan niin kyllä on ruukku ihan täys juuria aina. Ja kastelen tosiaan max kerran viikossa, usein vähän harvemmin kun jostain syystä unohtuu. Täällä on vaan jotenkin todella optimaalinen ilmanvaihto/ilmankosteus/valoisuus!
 
Neri sanoi:
Me ollaan miehen kanssa aloittelevia viherkasviharrastajia😁 Ollaan jo pari vuotta haluttu kotiin viherkasveja, mutta edesmennyt kissa rajoitti hankintoja. Ensinnäkin piti etsiä kissoille myrkyttömiä lajeja ja toisekseen kissa tykkäsi tuhota kasveja, joten niiden sijoittelu kissan ulottumattomiin aiheutti haasteita.

Nyt ei ole lemmikkejä ja vauvakaan ei vielä ole lähtenyt liikkeelle, joten kasveja voi pitää vapaammin. Hankittiinkin uuteen kotiin alkuun kaksi kasvia, vehkan ja kultapalmun. Näiden osalta kävi kuitenkin köpelösti, sillä vihannespunkki-invaasio koitui molempien kohtaloksi. Aloittelijoina ei tiedetty tuholaisista tai niiden torjunnasta mitään, joten ongelma oli paisunut liian suureksi ennen kuin kunnolla tajusimme asian 😬

Nyt viisaampina suunnittelemme uusien kasvien hankintaa. Yleisimpiin tuholaisiin ja niiden torjuntaan on tutustuttu ennalta. Jommassakummassa kasvissahan tuholaiset olivat siis jo tullessaan, koska ehtivät olla meillä niin vähän aikaa. Toisaalta haluaisin myös, että uudet kasvit olisivat täysin myrkyttömiä, jotta voisin stressipeikkona nukkua yöni rauhassa 😆 Toki joutuuhan kasvit laittamaan vauvan ulottumattomiin muutenkin, kun pieni lähtee liikkeelle. Vaikka kasvit eivät olisi vaarallisia lapselle, niin taapero voi olla kasveille 😁

Mistä olette muuten hankkineet viherkasveja?
Click to expand...
Ystäviltä, sukulaisilta ja myös tori.fi:n kautta. Pidän aina uutta kasvia vähintään kolme päivää erillään muista, jotta ennätän mahdolliset tuholaiset näkemään. Puhelimen suurennuslasilla lehtien alapinnan ja lehtirungot tulee heti tarkastettua. En koskaan osta kasveja esim tavaratalojen isoista tarjousvaunuista vaan tarvittaessa menen oikeaan kukkakauppaan.
 
Takaisin
Top