Kuka mukaan synnytykseen?

Babaytoy

Babaytoy

Asioista perillä oleva
Joo,elikkä meillä on nyt isäntä armeijassa ja jos hyvin käy,hän on lomalla kun menen synnyttämään tai sitten pyytää päästä pois,jotta pääsee tuekseni.
Mutta lisätuekseni on lupautunut oma äitini,joka tulee mun kanssa,jos mies ei pääse,mutta jokatapauksessa vaikka hän pääsiskin mukaan. [:)] Äiti sitten kuskaa minut/meidät sairaalaan ja kotiin sitten jälkeenpäin.
 
no täällä perinteisesti mies tulossa mukaan ja jos nyt jotain tapahtuis (mikä siis meinaa tyyliin autokolaria tms [;)]), niin menisin yksin. Kolmas raskaus, ei enää hirveästi tuo synnytys pelota. 
 
Mulla mies tulossa mukaan. Tää on sille eka lapsi, mulle viides. Eipä mua kauheasti pelottais mennä yksinkään. Jos nyt jotain tulis ni anopin voisin ottaa mukaan, ketään muuta en taitais haluta.
 
Mua ei tässä vaiheessa ainakaan pelota synnytys,mutta varmaankin se yksin meneminen kyllä,koska meille esikoinen tulossa.
pelottaa varmasti muutenkin sitten vaikka olis mies mukana tai ne molemmat [:D]
 
Mies tulee mukaan. Jos jotain sattuisi niin, että mies ei pääsisi, tulisi äitini mukaan.. Eli äiti on hätävarana, ollut tiedossa heti alusta asti, että näin toimitaan [:)]
 
Meillä mennään sillä, että mies tai ei ketään. Esikoinen tulossa, mutta en halua sinne ketään, jos mies ei syystä tai toisesta pääse...
 
Mies tulee. Aluksi ei ollut missään nimessä tulossa, mutta raskauden loppupuoliskolla tuli puhetta asiasta, että eihän hänen tarvitse olla mukana kuin vaikka avautumisvaiheessa niin johan hän melkein loukkaantui, kun oletin, ettei hän ole tulossa synnytykseen mukaan [:D] Näin se mieli voi muuttua! Nyt odottaa kyllä jo, jännityksen kera toki, mutta ketäpäs nyt ei jännittäisi...[8|]
 
Täälä myös oma mies tulossa mukaan[:)][:)] Jos jotain kuitenkin sattuisi ja mies ei jostain syystä pääsisikään mukaan, niin pyytäisin parasta ystävääni. En osaisi ajatella, että äitini olisi mukana synnytyksessä. Vaikka ollaan aivan ihanissa väleissä, mutta se tuntuisi minusta kovinkin hassulta ajatukselta.[:D]
 
Oma ukko-kultahan sitä yritetään mukaan saada. Tosin ensimmäisen kohdalla ei ollut isällä mitään mahdollisuuksia ehtiä mukaan kun vauva tuli niin vauhdilla, nyt jännätäänkin vaan että ehtiikö mukaan seuraan tapahtumaa jos ei ole silloin kotona.
 
mun kans ainaki mies yrittä ehtia sinne synnytyksen. Hän lähtee armejän just 2 viikkoa enne lasketu aika.. Mut jos hän ei ehti, luulen et meen yksin.. Vaik uskon et anopi ois halunu tulla.. 
 
Mieshän sinne tulee... jos ei tule niin menen yksin [:D]

Mies on yksityisyrittäjä niin eiköhän se pääse vaikka tulisikin vähän äkkilähtö... Mutta mistään monen viikon isyyslomasta on kuulemma turha haaveilla. [:D]
 
Tuohon isyysloma asiaan;

Meillä oli tarkoitus, että mies jää isyyslomalle heti kun vauvan kanssa kotiin päästään; mutta nyt aloitti viime maanantaina uudessa paikassa; niin saa nähdä pystyykö pitämään heti isyyslomaa. Toivotaan[:)]
 
Mies tulee avautumisvaiheeseen, mutta viimeistään ponnistaessa potkin ukon kyllä pihalle. Taidan olla melko yksin ajatuksineni, mutta mielestäni synnytys on ikiaikainen naisten tapahtuma ja siihen liittyvät tarinat naisten kertomuksia, joissa ei ole sijaa miehen hämmästelyille ja pällistelyille, saati säikähdyksille, inhotuksille ja pyörtyilyille. Onneksi mies ei haluakaan olla paikalla, ja muutenkin arvostaa näkemystäni. Saa sitten hermostuneena pyöriskellä aulassa odottamassa :)

Tähän mennessä kukaan ei ole näitä aatoksiani ymmärtänyt, vaan kaikki aina tolkuttavat, kuinka ihanaa ja ainutkertaista miehelle on seurata syntymän ihmettä ja kuinka siinä syntyy uskomaton side lapseen jajajaja lisää superlatiiveja. Minä ajattelen, että synnytys on luonnollinen tapahtuma ja luonnollinen tarkoittaa yleensä raadollista. Muutenkin miehen mukanaolo synnytyksessä on hyvin uusi tapa: miksi sen pitäisi olla oletusarvoista?

Mutta kukin tavallaan. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haluavat jakaa hetken puolisonsa kanssa ja toivovat ja tietävät saavansa tältä tarvitsemaansa tukea. Mutta löytyykö minulle kummine mietteineni ymmärtäjiä tästä porukasta?
 
Aliis: Kieltämättä oudolta kuulostaa ettei mies saa omasta mielestäsi paikalla olla itse syntymähetkellä.
emoticon
Mutta tosiaan kukin tavallaan. Joskin enemmän kummeksun ja ällöksyn sitä että paikalla on omia sisaruksia/ vanhempia/ anoppi/ ystävä.. Hyi!
emoticon
Jos saisin valita ni haluaisin (ja oisin halunnut) paikalle mieheni, mutta en kyllä ketään muuta tuttua. Mutta sitäpä kun ei itse voi valita, ei edes sitä mennäänkö raskaudessa viimeiselle kolmannekselle asti.

Meillä tyttö syntyi rv 25+ kouristukseni vuoksi. Minulla on musta-aukko muistissa enkä edes tiedä kouristaneeni saati sitten että olisin tietoinen leikkaussaliin lähdöstä tai tytön syntymästä. Mies näki tytön vastasyntyneiden teholla samana iltana, kun pääsi sairaalaan asti. Minä vasta 3 vuorokautta myöhemmin. Tytön syntymästä/leikkauksesta kuulin itse vasta seuraavana päivänä, kun tyttö oli syntynyt.

Seuraavilta raskauksilta toivon toki elävää, mielellään mahdollisimman tervettä lasta ja lisää raskausviikkojakin. Olisi myös aivan ihanaa olla itse paikalla lapsen syntyessä. Toivottavasti ensi kerralla sekin olisi mahdollista eikä tarvittaisi hätäsektiota.
 
Yllättäen mieheni. Ja sisko ainaki aluksi mukaan kans, ja jos tuo ukko pyörtyy sinne saliin niin voipa se sisko tulla sinnekki korvaamaan, sen pitäs ainaki tulevan ammatin (kätilö) perusteella kestää vaikka mitä tapahtuis :D
 
Meillä mies ei tule mukaan kuin avautumisvaiheeseen. Sillä hänellä on veri ja neula kammo. Esikoisen synnytyksessä tuli istukka kammo ja hän ei halua nähdä limaista/veristä lasta eikä halua leikata napanuoraa. Toisaalta olen harmissani siitä että hän ei kykene olemaan mukana siinä lopussa mutta enpä minä halua häntä pakottaa.

Anoppi onneks tulee siihen itse syntymään mukaan jos vain töiltään pääsee. Minä en osaisi edes ajatella että oma äitini olisi mukana siinä ja jotenkin aavistelen että hän ei edes haluaisikaan olla. Muuten olen sitten yksin siinä jos ei anoppi pääse.
 
Meillä tulee myös mies mukaan synnytykseen,niinkuin oli esikoisenkin kanssa. Kovasti jo odottaa lähtöä ja välillä tuntuu ettei sille uskalla edes töihin soittaa, ennen ku on laittanu viestiä et kaikki ok, soitan kohta, muuten luulee et pitää mennä  

Esikoista odottaessa mieheni veli asui myös ihan lähellä ja tarjoutui tulemaan synnytykseen mukaan tueksi jos mieheni ei jostain syystä kerkeäisi tai pääsisi. Siis ajatushan oli todella ihana ja suloinen, mutta mielikuva siitä että römpsä levälläni siinä pöydällä pakertaen muksua pihalle mieheni veli tapahtumaa seuraten ei hirveästi houkutellu...

Oman siskoni synnytyksessä olin itse mukana. Oma muksu jäi reippaana pari kuisena isän ja papan hoitoon kun yöllä läksin viemään siskoa 50 kilsan päähän ja tuolta reissulta sain ihqun kummipojan.
Oli mielenkiintoista olla mukana tsemppaamassa ja seuraamassa tilannetta tuolta kantilta. Sitä ei ite oikein siinä synnyttäessä tajunnut mitä kaikkea tapahtuukaan!
 
Mä en vielä ole päättänyt kenet otan mukaan.
Mies ei pääse kun on todennäköisesti silloin rauhanturvaajana.

Sisko on ainakin ilmaissut haluavansa tulla mukaan. :)
 
Takaisin
Top