arla
Vasta-alkaja
Nyt se sitten tapahtui. Raskaushormoonit ottivat ylivallan ja oloni on karmea. Kahteen kolmeen viikkoon en ole muuta tehnyt kuin itkenyt. Koti on kaaoksen vallssa, ja vedän jaksamisen äärirajoilla. Tänään tuli viesti Kelalta että asumistukea on maksettu liikaa ja takaisin pitäisi maksaa yli 2200euroa. en tiedä mistä sen rahan taikoisin kun tällä viikolla tulee viimeinen vanhempainraha joka menee lyhentämättömänä vuokran maksuun. En ole saanut tehtyä kodinhoidontukihakemusta sillä työpaikkani on lähettänyt lomarahatietoni jonnekkin täysin tietämättönään osoitteeseen, eikä kuulemma voi laittaa sitä sähköpostina sillä työpaikalla ei ole skanneria ja laskelmaa ei koneelta valmiiksi löydy.(?!!!?) Mieheni työpaikalta tietoja on yhtä mahdoton saada, pomo on "huithapeli" kun kyseessä on palkkalaskelmat, tämä ei miestäni haittaa, kunhan palkka näkyy tilillä.
Toinen lapsi syntyy kesäkuussa.
Tuntuu että kaikki talousasiat kaatuu minun harteilleni. Mieheni on ikuinen optimisti ja sanoo että asiat vielä sutvaantuu, itse enä näe enää tunnelin päässä valoa. Sossu ei auta sillä palkkaa tulee ja heidän laskelmien mukaan riittää mainiosti elämiseen ja kohta kahden lapsen elättämiseen. Kaupunki katsoo ettemme ole tarpeeksi kiirrellisessä luokassa saada edullisempi vuokra-asunto sillä tämä samainen raha jonka sossu katsoo meille riittävän riittää myös maksaa n.60neliöisen kaksion melkein tuhannen euron vuokran ja myös tilaltaan riittää mainiosti neljälle. Niin, kaksio josta kolmasosan pinta-alasta vie vessa ,eteinen ja käytävä keittiöön. maailman tyhmin tilanratkaisu.
Silti kukaan näistä kolmesta ei näytä ymmärtävän; mieheni ,sossu ja kaupunki että niitä velkoja on taloudessamme miltein 10000e ja se pitäisi saada lyhennettyä.
Tässä pitäisi jaksaa raskaana hoitaa 8kk ikäistä vauvaa. Onko se on vaan niin että minä yksin turhaan stressaan? Sillä olen ainakin yrittänyt lohduttautua sillä tuntuu ettei kukaan näe tässä vielä hätä päivää. No, sain ainakin vähän omaa pahaa oloa purkaa.
Toinen lapsi syntyy kesäkuussa.
Tuntuu että kaikki talousasiat kaatuu minun harteilleni. Mieheni on ikuinen optimisti ja sanoo että asiat vielä sutvaantuu, itse enä näe enää tunnelin päässä valoa. Sossu ei auta sillä palkkaa tulee ja heidän laskelmien mukaan riittää mainiosti elämiseen ja kohta kahden lapsen elättämiseen. Kaupunki katsoo ettemme ole tarpeeksi kiirrellisessä luokassa saada edullisempi vuokra-asunto sillä tämä samainen raha jonka sossu katsoo meille riittävän riittää myös maksaa n.60neliöisen kaksion melkein tuhannen euron vuokran ja myös tilaltaan riittää mainiosti neljälle. Niin, kaksio josta kolmasosan pinta-alasta vie vessa ,eteinen ja käytävä keittiöön. maailman tyhmin tilanratkaisu.
Silti kukaan näistä kolmesta ei näytä ymmärtävän; mieheni ,sossu ja kaupunki että niitä velkoja on taloudessamme miltein 10000e ja se pitäisi saada lyhennettyä.
Tässä pitäisi jaksaa raskaana hoitaa 8kk ikäistä vauvaa. Onko se on vaan niin että minä yksin turhaan stressaan? Sillä olen ainakin yrittänyt lohduttautua sillä tuntuu ettei kukaan näe tässä vielä hätä päivää. No, sain ainakin vähän omaa pahaa oloa purkaa.
