Kuinka voisin auttaa ystävääni?

[Ystävä]

Ystävälläni on todettu masennus reilu kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen ovat kuvioihin tulleet paniikki ja ahdistus kohtaukset ja niiden myötä alkoholisoituminen. Alkon takia on ollut jo kaksi kertaa katkolla, ensimmäinen muutama vuosi sitten kavereiden houkuttelemana ja viimeisin viime kesänä, omasta tahdostaan,erottuaan tyttöystävästään. Ensimmäisen katko reissun jälkeen alkoi käymään terapeutilla tasaisin väliajoin ja saikin masennukseen, paniikkiin ja ahdistukseen lääkityksen. Alkon käyttö pysyy kohtuudessa niin kauan kunnes joku saa houkuteltua hänet baariin... Josta aina silloin tällöin puhkeaa putki päälle...

Hän on koko ajan menossa parempaan suuntaan, joskin välillä tulee myös näitä huonoja hetkiä. Viimeisin viime yönä...

Ystäväni oli mennyt kavereidensa kanssa istumaan iltaa, josta sitten olivat lähteneet baariin.. Kaikki oli mennyt hyvin, kunnes ennen kotia lähtöä hänelle iski paniikki ja ahdistus... Hän oli lähtenyt kävelemään kotia, ja soittikin sieltä minulle,kuinka häntä ahdistaa, ja alkoi pelottamaan että mitä jos tästä jääkin ryyppy putki päälle. Välillä tuli myös itsetuhoisia ajatuksia... Puhuimme reilu 3 tuntia puhelimessa ja juttujen perusteella tämä "kohtaus" meni ikään kuin ohi. Vaikka varmasti se siellä takaraivossa vielä oli...

Kuinka voisin auttaa ja tukea häntä?
Hän on mulle niin rakas ihminen, ja tuntuu että sydän repeää, kun kuulin kuinka paha hänellä on olla... Ja itsekkin sanoi että ei höntä kukaan pakota juomaan, itse hän viinat ostaa ja ne kurkustaan kaataa alas, mutta sanoi että auttaa masennukseen, ahdistukseen ja paniikkiin. Sitten sitä ollaankin oravanpyörässä, josta ei meinaa päästä pois... Ja tosiaan terapiassa käy tasaisin väliajoin ja lääkitys on käytössä tarvittaessa...

 

[Bella Swan]

Voit olla läsnä ja kuunnella. Tehkää jotain yhdessä. Ehkä vertaistukikin voisi olla ystävällesi hyväksi? Onneksi on lääkitys ja käy terapiassa. Voimia!

 

[Nurinkehrääjä]

Paniikki- ja ahdistushäiriöstä nuoruudessani kärsineenä voin neuvoa että parasta apua on olla läsnä ja kuunnella. Vastata aina puhelimeen kun toinen soittaa ja vain kuunnella, kuunnella ja kuunnella. Itse sain siitä parhaan avun kohtauksen tullessa.

 

[Vargynja]

Parasta mitä voit tehdä on kuunnella ja olla läsnä. Eli juuri sitä mitä olet tehnytkin. Voit myös toisinaan viettää hänen kanssaan aikaa raittiisti niin hänellä on ehkä pienempi houkutus lähteä baariin. Muista kuitenkin pitää huolta myös itsestäsi ja vaikka haluat auttaa (mikä on hienoa) muistaa että hänen hyvinvointi ei ole sinun vastuullasi.

ps. Finfami on Mielenterveyssairaiden ja päihteiden käyttäjien omaisten järjestö. Eli sinäkin voit olla sinne yhteydessä ja saada tukea. :)

 

[Pinkkihirmu]

Itse vakavan masennuksen kokeneena voi sanoa, että hänelle on varmasti tärkeää että kuuntelet häntä. Voit myös yrittää kannustaa häntä valoisampiin asioihin, mutta yleensä kyllä perin masentuneen ihmisen on itse päätettävä että haluaako lähteä tekemään jotain parantumisensa eteen. Hänen on pohdiskeltava asioita paljon, noihin asioihin liittyy varmasti paljon katumusta ja häpeää ja nuo tunteet ja asiat olisi saatava purettua jonkun turvallisen läheisen tai ammattilaisen kanssa.

Suurimman osan toipumistyöstä masentuneen on tehtävä itse, vaikka terapioista on toki apua. Minulla auttoi rationaalisuus ja ihan simppeli kirjatieto masentuneesta/ahdistuneesta mielestä ja siihen liittyvistä mekanismeista ja aivokemiasta. "Ahaa, minulla on paha olo koska esimerkiksi aivokemia on epätasapainossa ja ahaa, minä käyttäydyn noin koska elimistössä stressireaktio toimii tuolla tavalla, tuon takia olen aina väsynyt jne.."!

Kirjatiedon lisäksi tietenkin on hyväksyttävä ja käsiteltävä omat tunteet. On oltava valmis "ajattelemaan laatikon ulkopuolelta". Minulla auttoi mm. dialektinen käyttäytymisterapia joka antoi konkretiaa ja hallintaa ailahteleviin mielialoihin ja siitä johtuvaan huonoon impulsiivisuuteen.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Dialektinen_käyttäytymisterapia

Lääkkeistä voi toki olla hyötyä. Kaikki lääkkeet eivät toimi kaikilla. Oma mielipide on että kannattaa välttää niitä lihottavia, koska jos on jo valmiiksi huono itsetunto ja mieli maassa niin 30 lisäkiloa ei paranna oloa.

Hänen kannattaisi välttää alkoholin käyttöä tilanteissa joissa on ahdistunut ja nauttia hillitysti alkoholia hyvässä seurassa kun on paremmalla tuulella. Täysi absolutismi on tietenkin terveellisintä. Hänen kannattaisi välttää nk. "vertaistukea" pubeissa, sillä siellä on niin syvälle ajautunutta porukkaa että moinen seura aiheuttaa vain tappiomielialan.

Tarvitaan ehkäpä myös vähän hyvää tuuria. Minulla oli onnea kun löysin tuolloin nykyisen elämänkumppanini ja se kannusti minua kulkemaan joka päivä kohti valoa! :) Nykyään tilanne on niin räikeän erilainen verrattuna noihin synkkiin vuosiin, että on vaikea kuvitella että kyseessä on sama minä.

Toki masennus edelleen saattaa piillä puskissa mörkönä, mutta tiedostan sen niin vahvasti etten päästä sitä enää täysin irralleen.

Yksi mitä masentunut tarvitsee on AIKA, koska sitä toipumiseen voi kulua useampi vuosi, riippuen vähän masennuksen laadusta ja elinoloista. Masentuneen on myös hyvä tietää että se on sairaus josta TODELLAKIN paranee, jos vain antaa paranemiselle mahdollisuuden. Se on vakava sairaus missä muutkin vakavat sairaudet, sen voi parantaa! Se vaan nimenomaan vaatii sen että masentunut itse päättää että tahtoo kurjasta olostaan eroon. Ei syöpäpotilaskaan parane, jos kieltäytyy hoidosta.

 

[Pinkkihirmu]

Yksi hyvä juttu on muistuttaa masentunutta, että kyseessä ei ole joku mystinen selittämätön kohtalo, joka aiheuttaa kärsimystä. Moniin asioihin voi vaikuttaa. Masentuneella voi olla taustalla hänestä riippumattomia surkeita ja traumatisoivia tilanteita, mutta osin masentunut saattaa itse toiminnallaan ylläpitää masennuksen oravanpyörää.

Esim. "Miksi ihmiset aina käyttävät hyväkseen ja hylkäävät? Aina minulle käy näin!"

Olisiko mahdollista, että itse toistaa jostain syystä tiettyä samaa kaavaa ja solmii tuhoon tuomittuja ihmissuhteita? Olisiko aika nostaa rimaa ja kieltäytyä huonoista ihmissuhteista? Näin yhtenä esimerkkinä.

 

[Vargynja]

Minä sanoisin että masentuneella on poikkeuksetta taustalla jotain. Ei kukaan masennu vain koska on saanut huonot geenit tai ajattelee "väärin". Se "väärin" ajatteleminenkin on perua jostain. Joka tapauksessa masentuneen on mahdollista parantua ja sen taustalla olevien asioiden käsittely on tärkeää. Useimmat tarvitsee siihen psykiatrista apua.

Masentunutta ihmistä voi koittaa muistuttaa siitä että hän voi itse tehdä asioille jotain. Masennuksesta parantumisen noin ylipäätään pitää lähteä itsestä. Mutta pitää varoa syyllistämästä masentunutta sillä (kokemuksen syvällä rintaäänellä) masentunut ihminen voi syyllistyä herkästi ja meneekin sitten vain huonompaan suuntaan. Ylipäätään monet asiat on sellaisia, jotka masentuneen pitää itse tajuta eikä niiden heille kertominen suoranaisesti muuta mitään.