Ei mennä nyt graafisiin yksityiskohtiin – kaikki me varmasti tiedämme suunnilleen, miten lapset yleensä saavat alkunsa. Mutta ehdittekö yrittää lasta kauan vai saiko hän alkunsa nopeasti? Seurailitko ovulaatiota? Kävittekö lapsettomuushoidoissa? Vai alkoiko raskaus kenties yllätyksenä?
Me aloitettiin yritys 2024 syksyllä, 2025 marraskuussa mentiin IVF hoitoihin yksityiselle. Tammikuussa oli munasolupunktio ja maaliskuussa tehtiin pakastealkionsiirto josta plussa. Ei siis helpoimman kautta mutta silti todella onnekas olo kun monella hoidotkaan ei tuota toivottua tulosta kovinkaan helposti. Me päädyttiin alkiodiagnostiikkaan, joka oli meille just oikea ratkaisu.
Blasto (työnimi) sai alkunsa Rekovellella ja Ganirelixilla. Hänet punktioitiin yhdessä sisarustensa kanssa yhdestä kahdeksastatoista follikkelista, ja hän oli yksi yhdestätoista kypsästä munasolusta. Siittiö tarjoiltiin hänelle hopealautasella ICSI:n avulla. Seuraavat kolme päivää Blasto eli pimeässä lämpökaapissa yhdessä kymmenen muun normaalisti hedelmöittyneen sisaruksensa kanssa. Kolmantena päivänä biologi valitsi hänet siirrettäväksi, koska hän oli kaikista kaunein morula. Blasto siirrettiin kohtuun, jossa oli epänormaalin paksu limakalvo ivf:n jäljiltä ja keltarauhasen virkaa toimittivat cyclogest-rasvaluodit.
Muutamien seuraavien päivien aikana Blasto kasvoi blastoksi, hänen lämpökaappisisaruksistaan vain kaksi pääsi samaan kehitysvaiheeseen. Blastolla ei vielä ole korvia, mutta hän kuuli kuinka vanhemmat sanoivat hänelle joka ilta hyvät yöt ja kehottivat kiinnittymään ylikasvaneeseen limakalvoon. Blaston isä uskoi Blastoon täysin, ja höpötti kuinka Blasto on "sielullinen ja tunteva olento". Blaston äiti sen sijaan epäili hänen vaivalla aiheuttamia oireita lääkehaitoiksi. Tästä syystä Blasto on pitänytkin huolen, että hänen äitinsä kärsii vatsakrampeista ja elokuvamaisista painajaisista (joissa viimeksi oli aiheena Epstein-saarelta pakeneminen, Blasto on ikäisekseen perillä maailman menosta).
Kyllä, lähti vähän lapasesta! Aion olla täysillä raskaana niin kauan kuin tätä iloa riittää