Kuinka vauva sai alkunsa?

[Vargynja]

Ei mennä nyt graafisiin yksityiskohtiin – kaikki me varmasti tiedämme suunnilleen, miten lapset yleensä saavat alkunsa. Mutta ehdittekö yrittää lasta kauan vai saiko hän alkunsa nopeasti? Seurailitko ovulaatiota? Kävittekö lapsettomuushoidoissa? Vai alkoiko raskaus kenties yllätyksenä?

 

[Cataleya]

Miehen kanssa oltiin suunniteltu että 2026 kesällä alettaisiin yrittämään vauvaa. Ajatus kuitenkin vaihtui kun viime kuussa (lokakuu) tein pos.testin joka olikin sitten kemiallinen. Asia tietenki harmitti molempia paljon, niin mies totesi että kyllä me nyt vaan aletaan yrittää ja nyt sit heti tärppäsi uudestaan. Toivotaan että tällä kertaa kiinnittyisi, ainakin kohtua jomottaa ja viiva vahvistuu niin jotain uskoa tähän raskauteen
Tikutin oviksen ja näin, mut en saanu sitä kunnon viivaa ollenkaan, mut nähtäväst silti tärppäsi
Aiemmat lapset syntyneet syyskuussa -23 ja lokakuussa -24.

 

[EmotionalMoshpit]

09/2024 lähete perusterveydenhuollosta lisääntymispoliklinikalle
04/2025 ensikäynti lisääntymispolilla
05/2025 myönteinen hoitopäätös
07/2025 tieto sopivan luovuttajan löytymisestä
08/2025 ensimmäinen inseminaatio luovutetuilla siittiöillä
11/2025 toinen inseminaatio ja positiivinen raskaustesti 16 päivää myöhemmin

 

[Malttamaton145]

Tammikuussa päätettiin että aletaan yrittämään. Ovista tikutin ja kiertoa seurailin tarkasti. Edellisen imetys oli loppunut joulukuussa.

Kierrot oli keväällä tosi tosi pitkiä ja epäsäännöllisiä. Noh, toukokuun alussa tuli se plussa jota viikon verran ehti iloita. Paljastui sitten lopulta kohdunulkoiseksi ja siitä seurasi 1kk yrityskielto. Muutenkin tuntui että kroppa oli sekaisin sen jäljiltä. Ehti hieman jo vauvakuumee ns laantuakkin, eikä asia ollut enää niin pinnalla.
Syksyn mittaan kierto säännöllistyi tosi paljon. Tässä kierrossa olin ihan varma ettei varmasti tärppää. Oviksen aikaan oli vähän pientä kriisin tykkääkin miehen kanssa. Mutta täällä sitä ollaan, toivottavasti loppuun saakka

 

[Mangojugurtti]

Jätettiin ehkäisy tammikuussa mutta ei yrittämällä yritetty. Tulin raskaaksi maaliskuussa mutta se meni kesken. Sen jälkeen on yritetty kunnolla. Kesäkuussa tulin taas raskaaksi mutta sekin meni kesken. Nyt taas raskaana. Toivottavasti tällä kertaa saataisiin vauva syliin.

 

[Edenn]

Tammikuussa päätettiin, että toinen saisi tulla. Esikoisen synnytyksestä oli tässä vaiheessa kulunut vasta pari kuukautta, mutta koska esikoista yritettiin yli vuosi ja haave sisaruksesta on ollut aina niin ei haluttu jäädä odottelemaan yrityksen kanssa. Helmikuusta saakka kierto on ollut säännöllinen ja olen saanut oviksen tikutettua. Yllättäen jo huhtikuussa raskauduin, mutta tämä todettiin kesäkuussa nt-ultrassa keskeytyneeksi. Kierto palautui normaaliksi nopeasti tyhjennyksen jälkeen. Nyt sitten plussasin toisen kerran tänä vuonna. Toivotaan, että tästä nyt vauva saataisiin syliin asti.

 

[Zupzup]

Esikoista yritettiin vuosia ja toisesta inseminastiosta sai alkunsa Meillä ei oo synnytyksen jälkeen ollut ehkäisyä vaan toinen on ollut tervetullut heti. Mulla menkat kuitenkin pysyi yli vuoden poissa imetyksen vuoksi. Ja tämä raskaus alkoi toisista menkoista. Eli odotettu mutta silti yllätys että pystytään näin luonnollisesti raskautumaan ja toimintaa on ollut aika harvakseltaan muutenkin, nyt vaan sattui oviksen aikaan vahingossa. Se oli sellainen pikatoiminto kun lapset heräs kesken kaiken ja nopeasti vaan loppuun asti

 

[Kiippa]

Me sovittiin, että saa tulla kun on tullakseen syyskuussa. Tästä kierrosta sitten tarkemmin kiertoa seuraten ja itseään enemmän tutkien ja yritysten enemmän tähtäämään hedelmöitystä. Itse olisin ollut aikaisemmin jo valmis yrittämään, mutta kumppanin tarvitsi pidemmän sopeutumisen ajatukseen.

 

[Ness]

Aloitettiin yritys 9/2023 ja yritettiin vuosi, ennen kuin haettiin lähete lapsettomuustutkimuksiin. Jo aika pian selvisi, että miehen siemennesteen määrässä ja liikkuvuudessa alenemaa, sekä paljon siittiöiden vasta-aineita. Näitä sitten tutkittiin melkein vuosi ja kokeiltiin lääkitykselläkin parantaa noita siittiömääriä, mutta ei onnistunut. Yksi inssikin kokeiltiin, mutta pesun jälkeen jäi jäljelle alle miljoona siimahäntää, joten inssejä ei ollut enää järkeä jatkaa. Vihdoin päästiin syksyllä 2025 IVF-hoitoon ja nyt ekasta PASista hartaasti toivottu ja odotettu plussa On se lääketiede ihmeellistä

 

[Hedi88]

Syksyllä 2024 päätettiin, että jätetään ehkäisy pois. Lokuussa löytynyt polyyppi esti raskautumisen 4kk ajan vuotamisen takia. Hysteroskopiakin oli jo varattu, mutta polyyppi päätti ite lähteä lätkimään, eikä tarvinnu mennä hysteroskopiaan. Seuraavassa kierrosta sitten tulinkin raskaaksi, mutta valitettavasti se päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon maaliskuussa. Nyt syksyllä vuoden yrityksen jälkeen hakeuduttiin julkisella puolella lapsettomuustutkimuksiin, mutta ensikäynti olisi mennyt maaliskuulle 2026 asti. odottamista odottamisen perään. Päätettiin mennä yksityiselle ja kp27 tehtiin mulle perustutkimukset ultralla ja kyselyt. Mitään estettä ei raskautumiselle löytyny ja miehen tulokset kans ok. Suunnitelma oli alottaa seuraavasta kierrosta letrozolit ja tikuttaa ovis kiinni. Tarkoitus oli aloittaa ivf-hoidot keväällä. No edes letrozoleja en ehtiny alottaa, kun 4 päivää myöhemmin kp31 teinkin sitten positiivisen testin mies sanoi plussan jälkeen, että tiesi jo siellä tutkimuksissa, että oon raskaana. Kuulemma lääkärin käytös oli paljastanut. Mä en huomannu mitään, kun koitin vaan olla rentona siin jalat levällään. oishan se tietty voinu sillon se lääkäri jo sanoa, mutta olihan se kiva ylläri sit parin päivän plussata.

Mulla taustalla tahatonta lapsettomuutta 10 vuoden ajalta, eksän kanssa yritettiin 3 vuotta ilman yhtään raskautumista. Se suhde päättyi eroon, kun hän ei edes tutkimuksiin halunnut.

 

[Florette]

Meillä kävi niin että oltiin ajateltu ja keskusteltu että ei ehkä nyt paras hetki uudelle raskaudelle… kuopus vielä alle 2 ja meillä kolme pientä lasta. Jopa pohdin sitäkin että mitä jos jäisi vain kolmeen lapsiluku. Tietyllä tavalla houkutteli se helppoa elämää kohti meneminen ja ehkä hieman jännitti ajatus uudesta raskaudesta, synnytyksestä jne. Tavallaan olis ollut helppoa ku ei ois tarvinnu enää astua sille matkalle joka on kuitenki tuntematon ja voi pitää sisällään haastavia hetkiä.

Yritettiin siis ehkästä keskeytettyä käyttämällä… ja eräänä päivänä huomasin sattumalta että menkat taitaa olla myöhässä. Tuli kyllä sellanen tunne heti että oon ehkä raskaana. Eihän sitä uskaltanu oikeesti luottaa siihen tunteeseen mut ihanku se tieto olis laskeutunu muhun heti ku huomasin että menkat oli myöhässä (n. 7pv myöhässä siinä kohtaa). Muutaman päivän annoin asian olla kunnes uteliaisuus voitti ja tein testin. Heti piirty kaks vahvaa viivaa. Ja laskurin mukaan sillon rv 5+3. Oli kyllä esim närästys alkanu jo ennen plussaa.

Tuntu että mut heti valtas ilo ja kiitollisuus ja ihanku muhun oiski virrannu voimaa heti uuden vauvan verran. Kiitollinen olo että saankin vielä kerran kokea tän kaiken. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

 

[Kirsikankukkanen]

Meillä syntyi esikoinen helmikuussa 2024 ja hänen kohdalla raskautumisessa, raskaudessa eikä imetyksessä ollut mitään ongelmia koko aikana. Sitten kun hän oli täyttämässä vuoden ja lopettelin imetystä niin päätimme alkaa yrittää sisarusta hänelle. Kuukausia kului ja mitään ei tapahtunut. Kesällä kävin gynellä tarkistamassa onko kaikki ok niin sain progesteronilääkityksen, koska gyne arveli minulla olevan keltarauhasen vajaatoiminta, joka estää kiinnittymisen. Käytin lääkettä kuukauden ja sain haamun raskaustestiin. Se osottautui kuitenkin kemialliseksi raskaudeksi. Sitten muutimme Ruotsiin ja kävin täälläkin gynellä ja sain erilaisen progesteronilääkityksen täältä ja minulla oli vahva luotto sen toimimiseen. Testit kuitenkin näyttivät valitettavasti negatiivista. Ovulaatio minulla oli koko vuoden ollut melko tarkka, joten sen kanssa ei ollut ongelmaa. Uuden lääkityksen vuoksi kuukautisteni alku viivästyi noin 5 päivää ja seuraavan kierron 10. päivä aloin testaamaan ovulaatiota, mutta ensimmäisenä testaustpäivänä oli tummahko viiva, mutta clearblue et merkinnyt hymynaamaa siihen. Ajattelin siis, että joko ovulaatio on tapahtunut kp 1-8 tai sitten en ovuloinut tästä kierrosta ollenkaan. Kuitenkin kiertopäivä 21 esikoisemme osoitti vatsaani ja oli että äiti vauva. Sanoin, että olisipa. Sitten seuraavana päivänä kuitenkin päätin tehdä testin ja jätin sen vain kaappiin lojumaan aamiaisen ajaksi ja sitten menin katsomaan sitä. Yllätyksekseni siinä oli selkeää viivaa. En ollut kuitenkaan tarkastanut testiä ajan puitteissa niin siihen ei voinut luottaa. En ollut kuitenkaan saanut kahta viivaa kesäkuun jälkeen, joten tämäkin jo tuntui voitolle. Seuraavana aamuna tein kaksi testiä ja ne näyttivät selkeästi positiivista (toisessa sanallisessa muodossa), joten Joulu ihme on tapahtumassa! En ehtinyt siis käyttää progesteronilääkitystä, mutta raskauduin silti. Gynekologini ohjeistuksella kuitenkin aloitin nyt tukilääkityksen ehkäisemään varhaista keskenmenoa. Vieläkään en jotenkin osaa uskoa, että olen raskaana. Varasin varhaisultraan ajan, jotta kuulisin tarkemmin raskauteni kestosta. Esikoisen kohdalla kaikki oli niin selkeää, mutta nyt olen aivan ällistynyt kaikkien vaikeuksien jälkeen.

 

[Kukkakeppi]

Meillä on tulossa esikoinen, jota on nyt työstetty muutama kuukausi. Ensimmäinen ja hieman yllättäväkin raskaus alkoi heinäkuussa, mutta meni kesken jo varhaisilla viikoilla. Uutta raskautumista on siitä lähtien yritetty ja oviksia tikutettu, muttei ole aiemmin tärpännyt. Mutta ei sitä sitten kauaa kuitenkaan tarvinnut odotella, nyt vaan toivotaan että jatkuisi elokuulle asti!

 

[Minya~]

Meillä kävi niin että oltiin ajateltu ja keskusteltu että ei ehkä nyt paras hetki uudelle raskaudelle… kuopus vielä alle 2 ja meillä kolme pientä lasta. Jopa pohdin sitäkin että mitä jos jäisi vain kolmeen lapsiluku. Tietyllä tavalla houkutteli se helppoa elämää kohti meneminen ja ehkä hieman jännitti ajatus uudesta raskaudesta, synnytyksestä jne. Tavallaan olis ollut helppoa ku ei ois tarvinnu enää astua sille matkalle joka on kuitenki tuntematon ja voi pitää sisällään haastavia hetkiä.

Yritettiin siis ehkästä keskeytettyä käyttämällä… ja eräänä päivänä huomasin sattumalta että menkat taitaa olla myöhässä. Tuli kyllä sellanen tunne heti että oon ehkä raskaana. Eihän sitä uskaltanu oikeesti luottaa siihen tunteeseen mut ihanku se tieto olis laskeutunu muhun heti ku huomasin että menkat oli myöhässä (n. 7pv myöhässä siinä kohtaa). Muutaman päivän annoin asian olla kunnes uteliaisuus voitti ja tein testin. Heti piirty kaks vahvaa viivaa. Ja laskurin mukaan sillon rv 5+3. Oli kyllä esim närästys alkanu jo ennen plussaa.

Tuntu että mut heti valtas ilo ja kiitollisuus ja ihanku muhun oiski virrannu voimaa heti uuden vauvan verran. Kiitollinen olo että saankin vielä kerran kokea tän kaiken. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Meillä kans kolme pientä lasta ennestää, mitkä fiilikset sulla on siitä että tulee neljäs tällee lyhyen ajan sisään? Kuopus täytti just 1v. Tavallaan itse oon tosi onnellinen mutta hieman jännittää kun sitten ensivuonna olis 5v, 3v, melkein 2v ja vauva

 

[Florette]

Meillä kans kolme pientä lasta ennestää, mitkä fiilikset sulla on siitä että tulee neljäs tällee lyhyen ajan sisään? Kuopus täytti just 1v. Tavallaan itse oon tosi onnellinen mutta hieman jännittää kun sitten ensivuonna olis 5v, 3v, melkein 2v ja vauva

No tavallaan mulla tuntuu nytte ihan hyvältä tää ikäero ja toisaalta kiva että tulee ”yhteen pötköön” niin onpahan alta pois kohta kaikki vauvavaiheet ja saa sit vaan jäädä kasvattamaan lapsia. Mutta kyllä mulla olis enemmän sulattamista siinä jos ois noin tiiviisti ku teillä koska koin etten oikeesti ollu vielä valmis vähän aikaa sitte… nytki luulin etten oo viel valmis mut oon sittenki aikalailla. Meillä tulee oleen vauvan syntymän aikaan lapset n. 6, 4, 2 & 0. Kuopus on nyt 1v 8kk. Mutta varmasti eri ihmisillä on eri fiilikset että en tarkota että sulla olis välttämättä ”paljon sulattamista”.


Musta tuntuu jotenki et pärjätään varmaan sit neljän kans (tosin se vähän mietityttää millasta on lähtee jonneki niin monen kaa ) mut tällä hetkellä jännittää enemmän esim se tuleeko paljon pahoinvointia ja miten raskaus, synnytys, palautuminen ja yövalvomiset menee.

 

[Minya~]

No tavallaan mulla tuntuu nytte ihan hyvältä tää ikäero ja toisaalta kiva että tulee ”yhteen pötköön” niin onpahan alta pois kohta kaikki vauvavaiheet ja saa sit vaan jäädä kasvattamaan lapsia. Mutta kyllä mulla olis enemmän sulattamista siinä jos ois noin tiiviisti ku teillä koska koin etten oikeesti ollu vielä valmis vähän aikaa sitte… nytki luulin etten oo viel valmis mut oon sittenki aikalailla. Meillä tulee oleen vauvan syntymän aikaan lapset n. 6, 4, 2 & 0. Kuopus on nyt 1v 8kk. Mutta varmasti eri ihmisillä on eri fiilikset että en tarkota että sulla olis välttämättä ”paljon sulattamista”.


Musta tuntuu jotenki et pärjätään varmaan sit neljän kans (tosin se vähän mietityttää millasta on lähtee jonneki niin monen kaa ) mut tällä hetkellä jännittää enemmän esim se tuleeko paljon pahoinvointia ja miten raskaus, synnytys, palautuminen ja yövalvomiset menee.

Pakko sanoo et meil on tosi hektistä ja vauhdikasta, mutta samalla tuntuu et hoidetaan nyt nää vauvavuodet putkeen pois alta (olen hullu.) Mutta siis kiva kuulla ajatuksia vaikka sulla onkin vähän vanhempia lapsia jo osa :)
Ja tää raskaus oli toivottu, jostain syystä iski taas vauvakuume kun kuopus täytti 1v