Meillä esikoista yritettiin 7kk ja terve tyttä syntyi 8/2023. Käynnistys, synnytys ja epäonnistunut imetys olivat kuitenkin oikea Odysseia sinällään, minkä jälkeen kohtutulehdus ja tosi paha baby blues saivat mut miettimään, että oliskohan tämä tässä.
Heti kun lopetin pumppaamisen 3kk kohdalla, elämä alkoi taas maistumaan ja olo parani. Samalla myös otettiin puheeksi, että kyllä se olisi kiva saada joskus toinenkin. Joskus meidän kohdalla tarkoitti "aika pian", kun mies on jo 40 ja minä tulen pari vuotta jäljessä. Ei siis ihan iän puolesta voitu jäädä pitkäksi aikaa ihmettelemään.
Tammikuun alussa 2024 tein positiivisen raskaustestin ja olimme molemmat shokissa ja tietty myös onnellisia. Olo oli kuitenkin tosi erilainen kuin esikoista odottaessa. Ei ollut mitään oireita ja päätettiin varata aika varhaisultraan yksityiselle. Rv 6+9 käytiin varhaisultrassa. Esikoisen kanssa oli samoihin aikoihin hematooma, joka vuosi pari päivää ja sitten asettui ja kaikki ok. Nyt oli semmoista salapoliisin silmin nähtävissä olevaa vaaleanpunaista vuotoa. Mies oli varma, että kaikki oli ok, minä olin pessimistisempi. Sanoinkin, että mä toivon hartaasti olevani väärässä, mutta jotain on vialla. Ultrassa ilmeni, että oli tuulimunaraskaus ja se otti todella, todella koville. Ei muuta kuin kemialliset tyhjennyslääkkeet ja kotiin itkemään. Mies lohdutti silloin, että se oli Loki, joka kävi tekemässä meille tepposet.
Tämän jälkeen vietettiin melkeinpä koko vuosi todella runsaiden ja epäsäännöllisten kuukautisten orjana. Laskin, että 2024 mulla oli yhteensä 200 vuotopäivää. Kun viimein pääsin marraskuun lopussa Naistenklinikalle tutkimuksiin (olin alkanut pyörtyilemään kesken töiden, olo oli yksinkertaisesti helpottunut). Naistenklinikalla sain selityksen omituisille vuodoille. PCOS diagnoosi hämmensi ja pelotti, ehkä vielä enemmän, koska lääkäri selitti asian hyvin mustavalkoisesti: "PCOS tarkoittaa sitä, että nyt sitä painoa on pudotettava ja paljon, jos vielä haluat saada lapsia. Voi olla, että silti tilanne ei palaudu ennalleen, mutta painonpudotus ei ainakaan pahenna tilannetta ja siitä on hyötyä jos joudutte hedelmöityshoitoihin.".
Loki oli kuulolla ja totesi "hold my beer"...
Kuukautta myöhemmin alkoi kamala palelu ja mietin ensin "nyt oon tulossa kipeeksi", mutta sitten alkoi pienet nippailut ja kun tein 28.12. raskaustestin, siellä oli hailakka positiivinen tulos. Tein varmaan viisi raskaustestiä seuraten, että kai se nyt varmasti sitten vahvistuu ja vahvistuihan se. Tästä syystä meidän työnimi kuopukselle on Loki, jota jotkut ehkä pitävät vähän karmivana tuon aiemman tuulimunaraskauden takia. Mutta nimensä veroinen kaveri! Kaikissa ultrissa on piileskellyt ja sitten näyttäytynyt yhtäkkiä. Sydänääniä saadaan aina metsästää kun vauva on vilkas ja piiloutuu edessä olevan istukan taakse.
Eli meidän kuopus on sinällään yllätysvauva
Mutta ehdittekö yrittää lasta kauan vai saiko hän alkunsa nopeasti? Seurailitko ovulaatiota? Kävittekö lapsettomuushoidoissa? Vai alkoiko raskaus kenties yllätyksenä?
olin ajatellut, että menisi pidempään, kun pillereitä söin kuitenkin yli 10 vuotta.. Sen takia toki myös hieman varovainen olokin, kun jotenkin sitä ajattelee, että ei tämä näin ”helppoa” voinut olla ja pelkää keskenmenoa..
ovulaatiota aloin tikuttaa jo pari kuukautta ennen sitä että vähän opin omasta kierrosta enemmän ja aloin myös ottaa mama-vitamiineja. neljännestä kierrosta tärppäsi! Positiivinen raskaustesti tehtiin jouluna lomamatkalla 
