Kuinka vanha olit tuntiessasi ensimmäistä kertaa vauvakuumetta?

Varmaan 16v :shy
Esikoinen syntyi kun olin 24 ja kyllä siinä sai monta vuotta kuumeilla ja odottaa. Mieheni tapasin kun olin 19 mutta hänellä oli vaatimuksena että mulla on ammatti, vakituinen työpaikka ja vähintään 5v työkokemus ennen kuin suostui lapsia edes harkitsemaan. Kaksi kriteeriä täyttyi jo silloin mutta ei mulla ollu mitään koulutusta.
 
Mulla ei ollut varsinaista vauvakuumetta ollenkaan ennen esikoiseni syntymää. Sen jälkeen halusin lisää, mutta en ehkä vauvakuumeesta olisi puhunut silloinkaan.
 
Ööö 5-vuotias? Sitä aikaisempaa aikaa en muista. Muistan myös nähneeni raskausunia ollessani ekaluokkalainen, ja 15-vuotiaana rupesin MLL:n lastenhoitajaksi, jotta saisin viettää aikaa lasten kanssa. Olen aina halunnut lapsia.

Muoks. Vasta esikoisen syntymän jälkeen koin ensimmäistä kertaa elämässäni olotilan, jossa en ole vauvakuumeessa.
 
Muokattu viimeksi:
Mäkin oon pienestä asti halunnut lapsia, tai aina ollut semmonen tulevaisuuden haave että aikuisena sitten lapsia. 16vuotiaana asia alkoi enemän pyöriä mielessä ja 17vuotiaana haaveilu muuttui kuumeeksi :grin
Esikoisen sain kun olin 20v :)
 
On ollut aina. Lapsena leikin aina nukkeleikkejä, 10-vuotiaasta lähtien vahdin toisten lapsia. Koulujen käymisen jälkeen odotin vain löytäväni isän lapsille.
 
Öö ehkä 27v aloin miettiä että jos sittenkin lapsia haluaisin. Aiemmin olin melko varma etten tähän maailmaan lapsia uskalla tehdä mutta biologia vei voiton. Muutaman vuoden käännytin miestä ja 31v täytettyäni syntyi esikoinen. Nyt on kaksi lasta ja se riittää (ja ympäristöahdistus on entistä pahempi kun lasten tulevaisuutta mietin...)
 
Sanoisin että 14-16 vuotiaana oli vaan semmonen lievä tunne.. siitä etiäpäin vaihtelevasti ihan oikeeta aika ajoin jopa voimakasta kuumetta, mutta ehkä omaksi onneksi päädyin pitkään vaan odottamaan sopivampia aikoja. Tosin sit sai sen jälkeen odottaa turhankin pitkään suostutella kumppania ja sit vielä yritysaika päälle, ja hups olinkin jo 28 kun ensikoinen syntyi.
 
ensimmäinen kerta oli 2009 kun molemmat siskot saivat vauva 1 viikon välein. Eivät olleet mitenkään suunnitelleet asiaa, näin se vain tapahtui. Kun ne syntyivät niin olin vain huonossa suhteessa enkä ennen tätä vuotta ole edes suunnitellut asiaa! melkein 10 vuotta asiaa on mietitty, nyt naimisissa ja hyvässä suhteessa ja elämäntilanteessa lapsi on tervetullut meille. :)
 
Olin 21 ja esikoinen syntyi kun olin 31.
Varsinainen yrittäminen alkoi ollessani 27.
 
Minä luulin etten halua lapsia, kunnes tapasin nykyisen mieheni bout 28-vuotiaana.. Ensin ei ollut mitään suunnitelmia mutta sitten pikkuhiljaa alettiin jutella että minkähänmoisia pieniä meillekin tulisi jne.. Sitten oltiin että no sitten kun ollaan "isoja ja rikkaita", mitä ei olla kyllä edelleenkään mutta tosiaan, viime tammikuussa 2018 alkoi varsinainen vauvakuume (kun minä olin 33v! Silloin lähdettiin yrittämään ja huhtikuussahan meillä kävi onni ja tärppäsi. :love7

Ei pidetty kyllä minään itsestäänselvyytenä, kun minäkin olen nyt 34 niin oli aika tuuri että neljännellä kierrolla napsahti.

Ja puhetta on ollut että ainakin toinen pitäisi vielä saada.. :biggrin Ootetaas nyt ensinnäkin tämä ensimmäinen, jännittää meneekö kaikki varmasti hyvin loppuun asti. @_@
 
Olin 17 vuotias kun tapasin ex mieheni. Ensimmäisen yhteisen yön jälkeen sanoin hänelle, että "sä oot mun tulevien lasten isä" :hilarious: se tunne oli vaan niin voimakas ja siitä se kuume sit iski ja pahasti. Kaksi vuotta sillonen mies antoi odottaa kunnes hän antoi luvan perheenlisäykselle. Tuo kaksi vuotta otti koville, varsinkin se viimeinen puoli vuotta. Kuumeeni oli niin järisyttävän kova että puhkesin itkuun kun näin kaduilla raskaana olevia naisia, myös joka kerta kun harrastimme seksiä ja mies otti kondoomin laatikosta niin nielin kyyneleitä että ei tuo ikinä halua mun kanssa vauvaa :facepalm: eli aika hullua tosiaan miten kovasti sitä voi kuumeilla.. .
Nyt nykyisen mieheni kanssa en koskaan varsinaisesti kuumeillut. Jopa ajattelin että kaksi lasta edellisestä liitosta riittävät minulle. Mutta mieheni teki alusta asti selväksi että hänkin haluaa omia lapsia ja minusta heidän äidin. Puolitoista vuotta mies sai puhua minua ympäri kun sitten annoin "lipsahduksen" tapahtua ja jätettiin ehkäisy pois. Nyt ajattelen jälkeenpäin että onneksi annoin periksi. Ihanaa saada kohta vauva syliin. :love7
 
Koin vauvakuumetta ensimmäista kertaa n. 26 vuotiaana. Meillä oli jo yksi lapsi kun kuume iski (ja kroonistui :grin ), lupa vauvalle tulla annettiin häiden jälkeen ja olin täyttämässä 28 kun Toka syntyi.
 
En ollut oikein vauvoja ajatellut ja pitkään olin sitä mieltä ettei todellakaan tai ainakaan vielä. Biologinen kello heräsi joskus siinä noin 27v ja aloitettiin yrittäminen. Olin 28v, kun esikoinen syntyi. Nyt minulla onkin sitten krooninen vauvakuume jatkuvasti :)
 
Siskoni kolmas lapsi syntyi, kun olin 12. Silloin aloin katsella kirppareilta vauvanvaatteita, miettiä lapsia ja perhe-elämää. Haaveilin teiniäitiydestä ja ajattelin, että viimeistään 19v pitäis saada lapsi... Olin niin innostunut aiheesta, että isäpuolenikin totesi tuolloin että varo vaaraa, kohta joku reipas poika haluaa saattaa sut siunattuun tilaan. :hilarious: Ymmärsin siitä, että pöhlöilen, mutta keräilin kyllä silti lastenvaatteita jemmaan.
Ensimmäisessä pidemmässä suhteessani olin ollut pari vuotta kun täytin tuon 19v, silloin itseasiassa teinkin positiivisen raskaustestin, mutta oli kemiallinen. Tyytyväinen olen, ettei sitten lasta syntynyt, kun mies oli aivan väärä eikä olisi isäksi soveltunut. Vauvakuumeilin kyllä tasaisesti sinne 22v asti, kun oikeasti aloin lasta odottaa.
 
Ei ollut koskaan mitään kuumetta aiemmin. Tiesin kyllä et ehkä haluan lapsia, mutta sit ei ehkä välttämättä. Miehen kanssa alettiin yrittää 01/14 ja kun ekat menkat iski päälle niin silloin se iski. Olin sillon 29v. En ois ikinä kuvitellut et vois tuollaiselta tuntua, et jokin asia on niin älyttömän riipivä ja hallitseva ja koko olemukseen takertua. Plussaa saatiin odottaa 4.5 vuotta, mutta se olikin sitäkin suurempi ♡
 
Takaisin
Top