Kuinka vanha olet, kuinka vanha tunnet olevasi ja kuinka vanha haluaisit olla?

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Siinä se tulikin otsikossa: a) Minkä ikäinen olet? b) Minkä ikäinen tunnet olevasi? c) Minkä ikäinen haluaisit olla?

Minä täytin joulukuussa 33, mutta muistan usein olevani nuorempi. Eilen juuri ajattelin olevani 31-vuotias. :rolleyes: Joskus muistan ihmetelleeni, että miten joku voi unohtaa ikänsä, ja nyt sitten itse en meinaa muistaa omaani. :grin

Tämä "30 something" on kuitenkin ihan hyvä ikä, enkä oikeastaan toivoisi olevani eri ikäinen. Joskus vuosien karttuminen vähän ahdistaa, mutta toisaalta olen nyt paljon varmempi monessakin mielessä kuin 5-10 vuotta sitten, joten en kyllä palaisi niihin vuosiin.
 
A.) Olen 28 B.) Tunnen olevani 20.. C.) En ehkä haluaisi olla muun ikäinen kun olen. Ihan hyvä ikä tämä!
 
Olen 40v ja joskus tunnen olevani paljon vanhempi. Osittain johtuu siitä kuin vanhin lapsi on jo 23v ja nuorinkin jo 18v, toisaalta tunnen itseni vielä ”nuoreksi” osin sen takia että meille toivottavasti tulee kesällä uusi vauva.
Vanheneminen kyllä tavallaan ahdistaa, sen huomasi jotenkin konkreettisesti kun viimevuonna tuli 40v täyteen. Kropassa varsinkin tuntuu nyt raskaana ollessa ettei ole enään kovin nuori.
 
Olen 30, tunnen olevani yli 40 ja haluaisin olla 27. Olen aina tuntenut olevani väärän ikäinen, paljon vanhempi kuin todellisuudessa olen. Omanikäisteni seura ei ole yläasteen jälkeen houkutellut, vaan olen hakeutunut vanhempaan porukkaan. Kuulumatta kuitenkaan heihinkään.
 
Täytän 32 tänä vuonna :o
Tunnen olevani jotain 25-28 välillä, en kuitenkaan koe että olisin vanha vaan olen iki nuori :D
Tämä on kyl ihan hyvä ikä, kolmekymppinen! En haluis enää kokea parikymppisen kasvukipuja aikuisuuteen... äitini on 54v ja hän on kertonut et ei koe että olisi niin ”vanha” joten kaipa tää henkisen iän laahaaminen on sukuvika;)
 
Täytän kohta 35, olen aina kokenut itseni päälle kolmekymppiseksi henkisesti ja se on hyvä ikä. Nuorempana koin itseni henkisesti muita vanhemmaksi. Tosin koen itseni ehkä 32-vuotiaaksi, nyt alkaa seuraavat pyöreät vuodet lähestyä mikä hieman hämmentää.
 
Olen aina ollut henkisesti nelikymppinen. Nyt 47, omasta mielestäni 42 ja tämä on ihan paras ikä niin kuin ne kaikki aiemmatkin. Nuorena siinä 20 vuoden tienoilla oli hankalinta kun näytin 12-vuotiaalta ja olin sen 20 mutta sisäisesti keski-iässä.
 
Oon 27 ja se on kaikin puolin jees. Joskus tunnen itteni 6v ku tykkään vieläki Disneyn piirretyistä ja en malta oottaa et oma tyttö kasvaa et päästään leikkii legoilla yms. :D
 
Olen 27 ja tunnen olevani 26. En ole vielä sisäistänyt täyttäneeni vuosia. :D Paitsi toisinaan tunnen olevani paljon nuorempi, kun vaikka lasken lapsen kanssa mäkeä yhtä innoissani kuin lapsi on. Onhan tämä ihan hyvä ikä.
 
Olen 29v. Tunnen oloni 29 vuotiaaksi, sen tekevät osaltaan nämä kolme pientä lasta. Pitäävät iänkin suhteen äidin jalat tiukasti maassa :joyful: kohta häämöttää jo kolmekymppiset ja toisaalta tuntuu et oonks mä oikeesti jo sen ikänen? o_O
Tämäkin ikä on ihan sopiva, mutta kyllä se saa hymyn huulille kun muistelee aikaa jolloin oli 20-25v :happy:
 
Olen vielä vähän aikaa 26, tunnen olevani n.30 ja tämä 26-27 vaikuttaa ihan hyvältä iältä..
 
Olen 30v.

Unohdan olevani jo niin "vanha" ja että on jo mua nuorempi sukupolvi, joka ei tiedä esim 90-luvusta mitään. Ja että ne, jotka oli lapsia kun ite olin vielä teini, on jo myös aikuisia. Tää on mulle vähän kriisin aihe pinnan alla. :hilarious:

Tavallaan haluaisin olla vielä nuorempi, kun parikymppisenä sitä jaksoi mitä vaan jne. Mutta ikä tuo arvokasta kokemusta, näkemystä ja ymmärrystä! Eikä tästä haikailemalla nuorruta. Joten yritän kehittää tyytyväistä asennetta ikääni kohtaan. :happy:

Mutta. Edelleen odotan miltä tuntuu olla aikuinen! :D tuntuu tooodella oudolta ajatella, että olen nainen enkä tyttö (joo hei, neljän lapsen äiti! :laughing002). Jotenkin olen jämähtänyt alitajunnassa nuoruuteen.
Pentuna sitä piti kolmekymppisiä jo niiiin vanhoina. :rolleyes: :smiley-ashamed005
 
Oon 32, muistan ja tunnen olevani 30 ja haluaisin olla 40 kun silloin saattaisin jo olla henkisestikin aikuinen :)
 
Mutta. Edelleen odotan miltä tuntuu olla aikuinen! :D tuntuu tooodella oudolta ajatella, että olen nainen enkä tyttö (joo hei, neljän lapsen äiti! :laughing002). Jotenkin olen jämähtänyt alitajunnassa nuoruuteen.

Sama täällä! Ei musta tunnu yhtään aikuiselta. Aina hämmästyn, kun joku ikäiseni vaikuttaa aikuiselta ja mietin, milloin minusta kasvaa sellainen. :D Mutta ehkä kukin tahollaan miettii näitä samoja asioita ja kaikki se aikuismaisuus on vain pintaa. :)
 
Ois kiva joskus päästä muiden pään sisään näkemään millaisena muut näkee mut. En toki kaikkea halua tietää, mutta vaikka just toi pitääkö joku mua aikuismaisena vai ei. Vaikea ite sanoa. :D voihan sitä toki kysyäkin joltain läheilseltä... :wacky:
 
A) 25, vielä muutaman päivän ajan B) Ehkä vuoden, pari nuorempi olo. Välillä taas on vanhempi... Vaihtelee :grin C) Ois aika jees olla 19-20, mutta tällä päällä, ei sillä mikä silloin oli:hilarious:
 
Takaisin
Top