Kuinka paljon vanhempanne ovat osallistuneet raskauteen?

S

simpukka78

Satasella mukana keskusteluissa
Nyt kun ollaan jo näinkin pitkällä niin olisi kiva kuulla, kuinka paljon omat ja miehenne vanhemmat ovat "osallistuneet" raskauteenne? Ovatko he olleet kiinnostuneita raskauden kulusta, osallistuneet hankintoihin, hössöttäneet liikaa yms?

Omalta kohdalta täytyy sanoa, että todella vähän kummankaan vanhemmat on kyselleet, saati sitten hössöttäneet mitään. Toki siis ovat ihan mielissään uutisesta, mutta eipä niitä kyselyjä juurikaan ole sen kummemmin ollut. Sen minkä itse olen kertoillut, esim. ultrassa käynnit ja joskus laittanu viestiä että neuvolassa kävin. Eipä sen kummempaa. Tämä on minun mielestä vähän hassua siks, että esim. kaverit hössöttää enemmän :D Paras kaveri on aina kyselemässä kuinka oon jaksanu ja et hälle pitää sit heti tulla näyttää ultrakuvat ja kaikki neuvolassakäynnit on saanu raportoida tarkasti. Ihan kiva siis vaan, mielellään kuitenkin ite puhuu varsinkin kun on eka lapsi niin kaikki on niin uutta :) Tosin liika hössötys saisi minut kyllä hermostumaan, joten on ehkä ihan hyväkin ettei vanhemmat ole sille linjalle lähteneet.

Hankinnat on myös miehen kanssa tehty kaikki itse. En kyllä olettanutkaan että kukaan osallistuisi vaatteita kummempaan osteluun, molemmat ollaan kuitenkin jo sen verran vanhempia ( 30+ ) ja työssäkäyviä. Äiti on kova neulomaan niin tiedän, että sieltä ainakin saan kaiken villavaatteen mitä vauva ikinä tulee tarvitsemaankaan ja anoppi on kyselly toiveita potkupukujen suhteen :)
 
Meillä miehen vanhemmat ostivat meille hoitopöydän ja omat vanhempani pinnasängyn. Tyttöuutisen kuultuaan äitini on ostanut muutaman mekon aiemmin jo kutoi sellaisen nallehaalarin. :) Olen äitini kanssa todella läheinen ja hänen kanssaan olen puhunut raskaudesta ja tulevasta vauvasta todella paljon. Äitini haluaa myös heidän luonaan vieraillessani kokeilla josko tuntisi Hipun liikkeitä. Minä puhun mielelläni paljon tästä raskaudesta ja vauvaan liittyvistä asioista joten olen vain mielissäni siitä kun varsinkin oma äitini on hyvinkin kiinnostunut asioista. Jonkun mielestä taas tämä voisi olla liiallista hössöttämistä. Meitä kun on moneksi :)

Miehen äiti on myöskin kovin innoissaan ja kyselee nykyään kuulumisia huomattavasti enemmän kuin ennen. Oma äiti on aina oma äiti ja siksi ehkä miehen äidin "hössötys" välillä ärsyttää. Heidän perheessään ei ole esimerkiksi koskaan ihmeemmin halailtu. Lähinnä syntymäpäivinä onnitellessa kun taas minä halaan äitiäni joka kerta kun hänet näen. Nyt kuitenkin raskausaikana miehen äiti haluaa aina halata minua kun nähdään. Se on tuntunut hieman omituiselta. Lähinnä ajattelen että ei hänen nytkään olisi tarvinut alkaa minua halailemaan kun ei ole näin ennenkään tehnyt. Voisi osoittaa halailut vauvalle sitten syntymän jälkeen. Tämä halailuasiakin nyt on tuollainen pieni juttu mutta olen sitä vaan joskus miettinyt.
 
No ei oikeastaan oo osallistuneet mitenkään. Mun äiti kyllä neuloo jossain vaiheessa villapukuja jne, kun mä niitä itse pyysin, mut ei nyt oo  mitenkään hössöttäny eikä koskaan oo kyselemässä mitään. Enkä mä raportoi neuvolakäynneistä sanallakaan tai ultrastakaan kertonu, kun toka ultra oli kertomista seuraavalla viikolla. Vauvasta jne saatetaan kyllä puhua jos puhelimessa puhutaan, mut se ei oo sen kummempi aihe kun mikään muukaan.

Miehen vanhemmat sai vasta tietää ja mä en oo nähny heitä sen jälkeen kun mies sai kakistettua uutisen suustaan. Tai me ei kumpikaan kyllä olla nähty :D Mut anoppi oli kyllä pientä hössötystä virittämässä kun mies kertoi. Ihmettelen vaan ettei perästä oo kuulunu mitään, et ei oo soittanu tai laittanu viestiä mulle vieläkään. Hyvä vaan kun tajuaa jättää rauhaan, mut ihmettelen missä onnitteluviesti on :) Saa nähdä sit kun mennään seuraavan kerran käymään, et minkälainen hösäys ja kuulustelu sit on ja meinasko haluta tehdä hankintoja. Hankinnat on hoidettu ihan ite tähän asti ja toisaalta sitä manducaa lukuunottamatta on jo ihan kaikki tarpeellinen kasassa, et ei anoppi oikeestaan pääse mitään hankintoja tekemään meille.
 
Täällä molempien vanhemmat suhtautuneet kanssa melko rauhallisesti tähän. Alkuun jopa ajattelin et olivat hieman kauhuissaan/ihmeissään et näinkö pian toinen ku meillä on meneillään raksaprojekti ja esikoinenkin täyttää vasta 2 vee. Alkuun olin tuosta jopa pahoillaan ku eivät meinanneet edes ultria muistaa ja ku esikoisesta oltiin paljon enemmän kiinnostuneita. Noh toki ku molemmilla on jo useampia lapsenlapsia niin eihän tää enää niin uutta ja ihmeellistä oo. Molemmat ovat toki lupautuneet sit synnytyksen lähetessä auttaa ja tulla esikoista hoitamaan ja se onki iso apu sitten. Uskoisin et meillä se suurempi hössötys alkaakin sitten kun vauva syntyy. Varsinkin jos toi tyttölupaus pitää sillä mun vanhemmilla on vaan poikia lapsenlapsina ja tyttöä on kovasti odotettu. Mun äiti varmaan sekoaa. :) Nytkin poika saa joka kerta ku kun mummo ja pappa tulee kylään jotain vaatetta yms. Odotusaikana ei nyt eikä esikoisesta olla kummaltakaan saatu mitään ihmeempää. Tai no pinnis saatiin mun vanhemmilta mut oltais se maksettu jos olisivat rahaa huolineet.. :)
 
Meil kans on molempien vanhemmat suhtautunu rauhallisesti. Miehen äiti on tosin alkanut kyselemään soittaessaan miehelleni myös minunkin vointia/kuulumisia. Mutta siihen se on jäänytkin, eikä nähdäkään kauan usein, kun asuvat toisella paikkakunnalla.
Oma äiti on ostanu meille sen turvakaukalon ja telakan ja sitten vauvan vaatteita kirpparilta, siellä kun on paremmat kirpparit ku täällä meillä, ni on mistä valita ja tosi hyväkuntosia on. Yhen 5kg paketin on jo lähettäny meille, joka oli täynnä pieniä vaatteita. Sitte se osti meille yhistelmävaunut niinikään käytettynä, mut ne meijän pitää maksaa sille sit takasi.
Äitini kyselee myös neuvolakäynneistä, että onko iha peruskäynti, ja muutekki tuntuu et vähä turhan paljon hössöttää ja huolehtii, kun mulla oli viimeviikolla niitä supistuksia, ni on sit nyt keksiny kysellä ja kommentoida mun "rehkimisiä" vähä joka kerta kun soittelee. Ja se alkaa kyllä ittee jo pikkuhiljaa ärsyttämään ja tokaisinki jo takas sille jotain kun hössötti. Mehä ei äitini ja isäni kaa nähä ees ku pari kertaa vuodessa ku on monia satoja kilometrejä välimatkaa, mutta soitellaan kyllä aika useastikki.
 
Siis itelläkin pointtina oli tuossa kirjoituksessa se, että oon kyllä ihan tyytyväinen että rauhallisia ovat. Raskauden alkuvaiheessa sitä vaan luki juttuja, miten vanhemmat puuttuvat joka asiaan ja tuputtavat neuvoja yms. Silloin sitä kauhulla itse ajatteli, että toivottavasti ei ikinä noin  

Siskon kanssa ollaan tosi läheisiä ja hänen kanssaan, sekä hänen miehen kanssa on puhuttu paljon vauvajuttuja. Siskon 3-vuotias tyttö on myös hyvin kiinnostunu vauva-asioista ja haluaa nähdä jokaisen bodyn ja sukan minkä olen ostanut emoticon

 
Meillä asuu molempien vanhemmat lähellä, miehen äiti 15km ja mun vanhemmat 50km päässä. Ovat siis nähneet ja autelleet paljon. Ja molepien vanhemmille kyseessä on ensimmäinen lapsen lapsi. Anoppi oli eilen ostanut sen hoitopöytälipaston, niinkun tonne hankintapalstalle jo eilen kertoilin. Meidän vanhemmat ei oo oikeestaan vieä ostaneet mitään vauvatavaraa, mut lähinnä ehkä siksi, että tietäävät, miten tarkka mie oon hankintojen suhteen. :D Enemmänkin muuten apuna ovat olleet, nyt kun meillä oli tätä muuttojuttua. Tai niin, ostihan ne meille asunnon! Että jos nyt se sitten lasketaan "vauvahankinnaksi", kun kolmioon ja rivitaloon piti vauvan takia päästä. Tokihan me niille maksetaan ihan käypä vuokra tästä. Äitin kanssa kyllä soitellaan myös paljon, ja kyllä se muistaa kaikki neuvolat ja muut ja mielellään kerronkin, että mitä niissä on tapahtunu. Ja sit se on muistellu meidän saamisia, että miten on kasvettu raskausaikana ja synnytty, kun mulla kerta on se kohdun mitta ainakin yläkanttiin. Mut ei oo semmosta liiallista hysteriaa ja hössöttämistä, mikä toki on kiva. Varmasti on äiti ja anoppi paljon apuna vauvan syntymän jälkeenkin ja se on minusta vaan kiva. Toki halutaan itekin rauhassa opetella vauva-arkea, mut on se jotenkin huojentavaa, että läheltä löytyy apua.
 
Mun äiti ei aluksi ollut mitenkään super innoissaan (ei varmaan tiennyt miten haluaa mun suhtautuvan ja oli siksi vähän varovainen), mutta nyt alkaa kyllä vähän jo hössöttääkin :) Mun isä taas ei koskaan ole ollut mikään hössöttäjä, hänen huolenpito on enemmän semmosta "pidäs nyt taukokin välillä" kun kanniskelin puita liiteriin yks viikonloppu... :P

Anoppi sen sijaan on alusta alkaen höösänny ihan hirveästi. Ei ole ostellut mitään mutta muuten jakelee (omasta mielestään hyviä) neuvojaan jne... Ja kyselee jatkuvasti vauvan nimestä, mikä on todella ärsyttävää...! Muutenkin meillä alkaa olla pieni kriisi appivanhempien suhteen. Heillä on aika ajoin kummallakin tuo alkoholinkäyttö hieman riistäytynyt käsistä ja nyt alkaa tulla rajat vastaan mun miehelläkin (joka on kyl kärsivällisyyden perikuva). On päätettykin ettei viedä vauvaa siihen taloon hoitoon näillä näkymin koskaan... 
 
Mun on kyllä toisinaan vaikea sulattaa anopin osallistumista. Hän on lastenhoidon ammattilainen ja haluaa tietää kaiken ja myös kommentoi tosi paljon. On joka kerta kokeilemassa vatsaa ja toivoo tuntevansa potkuja. Mieluummin innostunut kuin välinpitämätön, etenkin kun kaikki on uutta, mutta en jaksaisi esim. jokaisesta neuvolakerrasta raportoida, kun ne alkavat olla tosi samanlaisia ja anoppi kyselee aina, koska on seuraava ja laitathan viestin jälkikäteen ym. Vähän raskasta välillä tuo innostus, mutta hyvää hän tarkoittaa, joten yritän ymmärtää. Vaunut on luvannut maksaa, itse asiassa jo 5-10 vuotta sitten teki tuon lupauksen ja on siitä nyt muistuttanut ja pari kertaa kysynytkin mieheltä, että oletteko katselleet jo vaunuja. Välillä myönnän kyllä ärsyyntyväni turhan helposti hänen kyselyistään, koska aika tavallisia kysymyksiä kuitenkin kyselee, mutta vaikea suhtautua, kun omat vanhempani eivät tule noin lähelle.

Isäni on pari kertaa kokeillut vatsaa, mutta hänkään ei ole tuntenut potkuja vielä, kun iso lämmin käsi on tainnut rauhoittaa pienen :D Omatkin vanhempani ovat kyllä kiinnostuneita ja mukana, mutta meillä on aina toimittu enemmän niin, että asioistaan on saanut kertoa sen verran kuin on itse halunnut, eivät kovin tarkkaan ole kyselleet. Enemmänkin on mennyt niin päin, että olen itse kysellyt äidiltä raskausmuistoja ja niistä ollaan sitten puhuttu. Omat vanhemmat kuitenkin tuntevat minut niin paljon paremmin, että osaavat antaa tilaa, kun olen aika itsenäinen ja itsepäinen. Veljeni sai lapsen pari kuukautta aiemmin ja vanhempani ostivat heille sitterin, jonka olisi tarkoitus sitten tulla meille kiertoon, kun heidän poika alkaa kuitenkin 6kk iässä kasvaa sitteristä ulos. Muuta eivät vaatteiden lisäksi tietääkseni ole ostaneet heillekään, joten en odota heidän ostavan meillekään. Ovat aina olleet meidän suhteen tasapuolisia. Äiti oli jo innoissaan ostanut "ristiäisvaatteet" meidän pienelle, valkoisen bodyn ja sukkahousut. Häntä taitaa vähän harmittaa, kun sukupuoli ei ole tiedossa, kun veljeni pojalle osti ennen syntymää Marimekon sinisen pilkullisen potkupuvun ja toivoi pääsevänsä ostamaan seuraavaksi punaisen... :D
 
Tuntuu, että tästä raskaudesta "hössötetään" enempi, mutta ainoastaan äitini. Lähinnä varmaan siksi, kun olen nyt esikoisen kanssa yksin viikot, joskin aika paljon olen ollut juuri täällä vanhempieni luona. Muut isovanhemmat ei juuri hössötä. 

Esikoisen tavaroiden hankinnassa isovanhemmat ovat avustaneet jonkin verran, nyt ei ole kauheasti ollu tarvetta, ko sitä tavaraa on tarpeeksi jo. Olen kyllä ihan tyytyväinen ettei tyhjiä hössötetä, mutta kai sitä vähä saa :)
 
Mul on tosiaan välimatkaa omiin vanhempiini sellaset 560km ja miehen vanhempiin 130km. Nytte jos muutetaan viel kauemmaks ni sit itel tulee omille porukoille välii reilut 620km ja miehen n.340km. Et luultavasti tuo välimatka rajoittaa hirveenä sitä hössöttämistä, ja ns. "raskaudessa mukana kulkemista", en tiiä mitä se sit ois jos asusivat alle 50km päässä, oisivatko joka viikonloppu tulossa kyläileen viimestää siin vaiheessa ku vauva on maailmassa :D Tosin ois siin se hyväpuoli et ois joku tukiverkosto, ni ainaki sais lapsenvahdin. Meil vissii täytynee jatkossa ostaa ostopalveluna joku lapsenvahti homma, jos halutaan kaksisteen jossain käydä, ku vauva syntyy.
 
Meillä on kyllä molempien vanhemmat "osallistuneet" oikein kivasti. Ovat kiinnostuneita ja ovat ostelleet kaikennäköistä pientä tulevalle lapsenlapselle meille, mutta eivät hössötä liikaakaan. Minusta on kiva sitäpaitsi jutella etenkin oman äitini kanssa vauvajutuista ja anopilta kysellä miehen vauva-ajoista jne :) Molemmat tulevat isovanhemmat meillä asuu onneksi myös suhteellisen lähellä (alle 50km säteellä molemmat).
 
Mä kyllä kans jotain vauvajuttuja siis juttelen äidin kanssa, mut se ei tuputa mitään infoa tms. Enkä mä oo vielä mitään hoito-ohjeita kysellykkään, kun ei tunnu aiheelliselta ainakaan nyt kysyä mitään. Varmaan sit kun on vauva syntyny, niin jutellaan enemmänkin ja oon kyselemässä neuvoja ja mitä äiti on tehny meille kakaroille missäkin tilanteessa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top