Kuinka kumppanisi pärjää synnytyksessä?

[Miramaria]

Kuinka kumppanisi pärjäsi synnytyksessä?

Oma mieheni osasi käyttäytyä: piti suunsa kiinni ja pysyi kaukana, kuten suppareiden kourissa käskin!   Pelkäsin, että alkaa tapansa mukaan heitellä huonoja vitsejä, mutta ainoa vitsi tuli kun lapsivedet meni. Mies tokaisi "ei kai sitä synnärikassia kannata vielä alkaa pakkaamaan".. Voitte varmaan kuvitella reaktioni?

(Jos et muuten ole vielä lukenut etusivun juttua Pärjääkö mies synnytyksessä?, kannattaa se lukea ja luetuttaa miehelläkin )

 

[Ninja]

Hyvin pärjäs.oli tukena,hiero selkää ja vaihto lämpöpusseja alaselällä ja mahalla aina tarvittaessa.miehellä oli kuulemma aika tylsää kun ooteltiin semmonen 11h saikulla että synnytys alkas,noh miulla ei kyllä ollu tylsää..haha.olihan se huolissaan meneekö kaikki hyvin mut se on yleensäkkin aika rauhallinen eikä panikoi,että rauhotti minuuki siinä sitten.en kyllä olis pärjänny  ilman sitä! 

 

[della_79]

hyvin meilläkin pärjäsi, olihan tää jo hänelle kolmas kerta :) tai no, meinasi ygätä siinä vaiheessa, kun multa puhkaistiin kalvot ja näki, miten paljon mua sattui :/ mut jäi sitkeästi saliin eikä suostunut poistumaan muuta kuin tupakalle, vaikka kätilöt sitä yrittikin ajaa hakemaan itselleen ruokaa. mies söi mulle tuomansa viinirypäleet ja vichyt (en ois itse pystynyt, koska kaikki tuli ulos). mies myös urhoollisesti nukkui nojatuolissa huonosti, kun kohdunsuun aukeaminen ja kohdunkanavan poistuminen kesti ja päästiin ponnistamaan vasta seuraavana aamuna. mies alkoi vasta sitten ottaa valokuvia (kielsin synnytyksen kuvaamisen), kun vauva oli pesty ja puettu :)

 

[PePa]

Mulla meinas hermot pettää ihan täysin miehen kanssa esikoisen synnytyksessä :D 
Kun tuli aika lähteä sairaalaan ei olisi millään malttanut jättää tietokonepeliään kesken ja yritti ehdottaa jos vaikka menisin yksin edeltä ja hän sitten tulisi myöhemmin perästä. Vetäisin siinä sitten herralle kunnon itkupotkuraivarit ja kiltisti lähti mukaan :) Sairaalassa sitten valitti väsymystä, ravasi ees taas huoneessa ja näpräs kaikkia laitteita niin että pelkäsin niiden menevän rikki. Synnytyssalissa mulle tarjottiin ilokaasua, sitä kokeilin mutta en tykännyt ja se maski ahdisti ja tuntui etten saa henkeä. Mieshän sillä sitten innostui leikkimään, istui keinutuolissa vetämässä ilokaasua. Että mua hävetti :D Ponnistusvaiheessa kuitenkin ryhdistäytyi ja piti kädestä kiinni ja silitti ja kyllähän siinä molemmilla itku pääsi kun poika syntyi <3

Toiseen synnytykseen mies ei ehtinyt mukaan kun kaikki meni niin nopeasti. Ilmestyi saliin vasta kun tyttö oli jo tissillä :) Ehkä ihan hyvä niin, sain rauhassa keskittyä tyttäreni syntymään :D

Kolmannessa synnytyksessä mies oli jo ihan loistava ja korvaamaton tuki ja turva. Tosin tilanne oli hieman eri kun tiedettiin että vauva syntyy kuolleena. 
Mies hieroi selkää supistusten aikana ja piti kädestä ja huolehti että mulla on kaikkea mitä vaan tarvitsin. En olisi millään selvinnyt ilman häntä <3 

Kyllä ne miehetkin kasvaa ja aikuistuu ;)