Kuinka kauan olitte yhdessä ennen kuin puhuitte vauvasta?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Vieras
Heippa!

Otsikossa se kysymys jo onkin. Eli olisi kiva kuulla, kuinka kauan olitte kumppanisi kanssa yhdessä ennen kuin aloitte puhua perheenperustamisesta?
 
Alettiin puhua siitä jo aika alusta asti, mutta lähinnä silleen haaveillen. Eli varmaan oltiin oltu yhdessä pari viikkoa. Sitten vakavammin kun oltiin oltu yhdessä puoli vuotta ja siitä eteenpäin epäsäännöllisen säännöllisesti ollaan puhuttu lapsista. Välillä on ollut rankkoja vauvakuumejaksoja, mutta elämä on ollut sen verran huonossa vaiheessa, että ei oo ollut järkevää suunnitella lasta tosissaan. Nyt ollaan oltu yhdessä melkeen viisi vuotta ja siitä naimisissa kohta neljä ja ollaan molemmat tultu siihen pisteeseen, että halutaan lapsi enemmän kuin mitään muuta ja jätettiin ehkäisy pois tässä kuussa.

Meille on ollut tärkeää se, että ollaan saatu olla kahdestaan ja matkustella ja säästää ja kasvaa ihmisinä. Ja erityisesti se, että ollaan kasvettu yhteen. On ollu vaikeaa, kun raskauden yritystä on joutunut (ja halunnut itsekin) siirtämään, mutta nyt tunnemme olevamme siihen pariskuntana paljon valmiimpia kuin vaikka vielä hetki sitten. :)
 
Me alettiin puhua vauvasta, kun oltiin oltu pari päivää yhteyksissä... Tää juttu kolahti ja kovaa. Meidän tausta on se, että ollaan tavattu 1994 ja silloin "hengailtiin" jonkin verran. Väliin mahtui lähes 17 vuotta, kun ei oltu missään tekemisissä. Mä ehdin siinä välissä naimisiin ja olin 15 vuotta entisen mieheni kanssa. hänen kanssaan en lapsia halunnut.

Kun nykyinen mieheni otti muhun vuosien jälkeen yhteyttä, se oli menoa. Ilmeisesti molemmilla oli jäänyt jotain "hampaankoloon" :). Ekat 5 viikkoa puhuttiin puhelimessa ja kirjoteltiin netissä, koska mies oli ulkomailla. Tunne siitä, että tää on se ainoa oikea vahvistui koko ajan. Samoin myös tunne siitä, että haluamme yhteisen lapsen.

Siitä asti, kun hän kotiutui, ollaan oltu erottamattomat. Tai no, mies on edelleen reissuhommissa, mutta muuten. Tää meidän juttu alkoi helmikuussa ja saman vuoden syyskuussa jätin pillerit pois. Nyt yritystä on takana reilu vuosi, jonka aikana kaksi raskautta on päättynyt keskenmenoon. Raskaudun siis suht helposti, mutta joku menee pieleen :(. Miehellä on 10 vuotias poika, joka on ottanut mut mahtavasti mukaan elämäänsä. Me ollaan ehkä "hätäisiä" siksikin, että mä en tästä enää nuorru... 

Jep, sellanen on meidän stoori :).
 
Meillä se meni vähä niinku näin että me ei keretty ees puhuu vauvasta ku tajusin olevani raskaana, yhdessä kerettiin oleen vähä reilu kuukauden.. :) täl hetkel meil on 3 enemmän ja vähemmän ihanaa muksua ja neljäs tulos tammikuussa, yhdessä kaiken kaikkiaan ollaan oltu 6v vähä reilu josta naimisissa 4v.. :)
 
Alusta asti ollaan tehty toisillemme selväksi että haluamme perheen. Nyt olemme olleet yhdessä viisi ja puoli vuotta ja yritämme saada lasta.
 
Yhdessä oltiin oltu noin vuosi kun alettiin puhua ekaa kertaa, että milloin annettaisiin babylle mahdollisuus tulla, jos on tullakseen. Siitä meni vielä muutama kuukausi ennen kuin jätettiin ehkäisy pois. Se oli ihan hyvä aika meille. Ollaan ehditty tekemään kaikenlaista yhdessä, mutta toisaalta itselläni oli ollut jo vuosia vauvakuume, joten en nähnyt syytä viivyttääkään asiaa, kun olen jo kolmekymppinen, suhde on ihana, ja mies erittäin hyvää isäpotentiaalia. :) Ihan suhteen alussa kyllä selvitin jo sen, että mies varmasti haluaa lapsia. Sanoin, että muuten ei kannata tähän hommaan edes lähteä. Ainiin, ja pikkutyypin pitäisi syntyä keväällä. :)
 
Meilläkin oli alusta asti selvää, että molemmat halutaan joskus lapsia. Perheen perustamisesta alettiin kuitenkin puhua vasta viime keväänä, huhtikuussa, ja heti jätin pillerit pois. Silloin oltiin oltu yhdessä vähän vajaa vuosi. Heinäkuussa sitten plussattiin! :)
 
Moi. Me ei miehenpuolikkaan kanssa puhuttu asiasta,mutta sai tulla,jos on tullakseen.parisen  vuotta men kun eka oli tuloillaan ja nyt 3 kerralla on sitten onnistuttiin paremmin 3kk ja tyttö syntyy.
oikei kätilö sanoi menetysten jälkeen,et 3 kerta toden sanoo ja näin kävi. Onnea muillekkin,että kaikki menee hyvin.

 
Kyllä  me aina ollaan lapsista puhuttu ja haaveiltu, kummallakin haaveissa iso perhe :) Kun oltiin yhdessä oltu reilut 2v niin jätettiin pillerit pois ajatuksella että nyt saa tulla. Viime heinäkuussa siis. Vielä ei ole tärpännyt,  PCo todettiin parikuukautta sitten, saattiin lääkkeet ja niilla nyt saatu munarakkuloita kehittymään :D Toivottavasti pian tärppää .
 
me puhuttii lapsista jo ennen kuin alettiin virallisesti olemaan yhdessä..puoli vuotta myöhemmin jätettii ehkäsy pois.vajaa vuosi ja esikoinen ilmoitti tulostaan,nyt on 1v4kk ikäinen poika ja toista yritetään:)
 
Hauska lukea erilaisia tarinoita :)

Itsellä ei edes ollut vauvakuumetta kun alettiin seurustella. Ehdittiin pari vuotta olla jo yhdessä, mies aina halunnut perheen ja ite oon vaan vähän pelännyt, että mitäs jos en itse haluakaan lasta.. No, sitten se kuume yhtäkkiä iski ja tässä sitä nyt ollaan parikuukautisen vauvelin vanhempia <3
 
me alettiin seurustelemaan toukokuus 2004.. silloin ku kihloihin mentiin marraskuus 2006 puhuttiin ekan kerran.. mies ilmaisi hyvin selvästi, et hän ei vielä halua lasta koska hän ei ole valmis isäksi.. mikä oli mun mielestä tosi hyvä, et itse tiesi silloin (oltiin 21 ja 20) ettei ole valmis :) pikkuhiljaa keskusteltiin asiasta ja vuosien päästä eräänä yönä baarireissun jälkeen kysyin, et haluaisitko olla naimisissa ennen ku saadaan lapsi? mies vastas, et joo.. jatkoin sit, et jos nyt kysyn sulta, et menetkö kanssani naimisiin niin mitä vastaat.. ja mies vastas, et meen :) tää oli maaliskuu 2010, toukokuussa 2010 meidät vihittiin.. 2010 ja 2011 vuoden vaihteessa alettiin puhua vakavissamme vauvasta.. päätettiin, et odotetaan maaliskuussa 2011 oleva ulkomaan reissu ja sen jälkeen aletaan yrittään sillä ajatuksella, että tulee jos on tullakseen.. mulla alkas sit uudessa paikassa työt juurikin ton ulkomaan reissun jälkeen.. päätettiin kuitenkin, että lapsi on enemmän kuin tervetullut.. reissun jälkeen siis jätettiin ehkäisy pois ja toukokuussa 2011 pamahti kaks viivaa tikkuun <3 tammikuussa 2012 syntyi rakas pieni tyttäremme, hartaasti odotettu ja toivottu :) <3
 
4sen vuotta oltiin yhessä ennen kun muksu ilmoitti tulostaan. Lapsonen ei ollut suunniteltu, mutta tervetullut kuitenkin. Oltiin puhuttu asiasta silloin tällöin, mutta kummallakaan ei ollut kiire mihinkään, olin 16 ruvetassemme seurustelemaan eli 20v muksua odottaessa. Nyt yli 6vuoden yhdessä olon jälkeen ollaan ruvettu mietiskelemään josko toista yrittäisi  kun esikoinenkin jo yli 2vuotias :)
 
me oltiin ehditty olla puolitoista vuotta yhdessä ja avioitua kesällä 2007 ennenkuin puhuttiin häämatkalla Tunisiassa (pienessä viinipöhnässä) et mitäs jos tehtäisiin vauva. opittiin kyl seuraavan neljän vuoden aikana, ettei vauvoja tehdä.. meidän kauan odotettu (ja toivosta ehdittiin jo luopua) tyttö ilmoitti tulostaan toukokuussa 2011 ja tammikuussa hänet jo saatiin meidän perheeseen :)

meidän perhe kasvoi pikkuhiljaa ennen tytön tuloa, meinaan alussa meitä oli vain minä ja koira, sit tänne muutti mies ja kissansa syksyllä 2006 ja joulukuussa 2006 ilmeni, että miehen nuorempi poika tarvitsee itselleen uuden kodin äitinsä kuoltua. Poika muutti meille helmikuussa 2007 ja meni tosiaan aikaa ennenkuin päätettiin, että meitä voisi olla enemmänki.
 
Me tutustuimme marraskuussa 2011 ja silloin olimme sitä mieltä ettei yhteisiä lapsia hankita kun molemmilla on edellisesta liitosta jo 3 lasta. Mutta helmikuu 2012 alussa alettiin taas juttelemaan asiasta ja päätimme molemmat että yksi yhteinen olisi kuitenkin hyvä. Helmikuun lopussa jätettiin pillerit pois ja huhtikuussa sit tärppäsi ja nyt olisi tammikuussa 2013 laskettu aika. Vaikka ollaankin tunnettu vasta niin vähän aikaa niin se vaan tuntuu oikealta ja suhde vahvistuu ja voimistuu koko ajan.
 
Alettiin seurustelemaan kun minä oli 17 ja mies 20. Mulle on aina ollut selvää että hankin lapsia ja mieskin ilmotti todella hyvissä ajoin että haluaa lapsia. Mutta ehkäisy jätettiin pois kun oltiin oltu yhdessä vähän reilu 5 vuotta, joista 3 saman katon alla ja vajaa 1 kihloissa. Lapsi sai tulla kun oli tullakseen.
 
Onpas hauskoja tarinoita ja kiva lukea toistenkin tilanteita :) Täällä kans melkein pohjia vedetään :D Ollaan kolmikymppinen elämää nähnyt, umpirakastunut pari. se vaan kolahti ja kovaa....alusta asti oli selvää et tällä kokoonpanolla mennään ja pitkälle..
Tapasimme kesäkuussa 2011, marraskuun alusta 2011 pillerit pois yhteisestä päätöksestä, odotuksen odotusta vuosi....lokakuussa 2012 plussa ja nyt pikkumurua ootetaan saapuvaksi heinäkuussa :) naimisiinkin aateltiin ens kesänä ennen syntymää.....
 
Meillä mies alusta alkaen antoi ymmärtää että joku pää haluaa lapsia, itse en ollut yhtä varma asiasta melkein jo ajattelin etten ehkä halua lapsia ollenkaan...olin kyllä tosi nuori ja naimisiin mennessä menikin pari viikkoa ja olin raskaana :) luojan kiitos oma lapsi olikin jotain aivan suurenmoista en osannut ajatella olevan näin hienoa nyt toinen tulossa :)
 
Ihana lukea teidän muiden tarinoita :) 

Meille tulee ensi kesänä 10 vuotta täyteen, eli oltiin molemmat 16 kun alettiin seurustelemaan. Siinä iässä ei paljon lapsista haaveiltu :) Naimisiin mentiin kesällä 2009. Lapsista ei koko suhteen aikana olla erityisemmin edes keskusteltu, mutta ajateltiin että "ehkä yksi sitten kolmekymppisenä" :D Molempien sisaruksilla on useampia lapsia, ja vauva-arki on sitä kautta tullut tutummaksi. Mitään ruusuisia kuvia ei todellakaan ole syntynyt :D Odotin kuitenkin, että vauvakuume iskee opiskelujen jälkeen, mutta sitä ei koskaan oikeastaan tullut kummallekaan. Yllätysplussa tuli sitten kuitenkin testiin kesäkuun alussa, ja ajatus omasta vauvasta alkoi todella pian alkushokin jälkeen tuntumaan ihanalta ja rakkaalta <3 Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti! 

Tsemppiä ja "plussatuulia" kaikille lasta toivoville, toivottavasti tärppää pian!
 
Me ruvettiin jo, tai minä sen taisin ottaa puheeksi, tosi alkuvaiheessa puhuu lapsista ja muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen jätin pillerit pois. Sitte siinä menikin jonkun aikaa, kun meidän avioliitto rupes rakoilemaan (mentiin naimisiin ku oltiin oltu yhessä reilu puol vuotta) ja mä miettimään ettei se lapsi ole hyvä juttu tässä kohtaa. Sitten rupes enemmän vaan mietityttää, että tahdonko tässä kohtaa lasta ollenkaan kun olen kumminkin vielä niin nuori (tuossa kohtaa ikää oli 21) ja tuleeko tästä meidän yhdessäolostakaan mitään kun aallokko sen kuin kasvoi. Meille tuli sitten pesäero, mutta muutama kuukausi kun oltiin oltu erossa ja saatu asiat sovittua oltiin sitä mieltä, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Jokunen hetki vierähti kunnes olin raskaana ja nyt tyttäremme on 5,5kk. Kaiken kaikkiaan vei melkein kaksi vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Toisesta olemme puhuneet, mutta katsotaan 2-3v päästä uudelleen :)
 
Takaisin
Top